ELOKUUN UPEAT AURINGONNOUSUT JA -LASKUT

Olimme viikonloppuna taas Kainuussa päin viettämässä kesän viimeisiä päiviä ja täytyy sanoa, että kelit kyllä osuivat kohdilleen. Päivät olivat lämpimiä ja kesäisiä kuin heinäkuussa. Kaikista parasta antia olivat kuitenkin aivan upeat auringonnousut ja -laskut, joita pääsin ikuistamaan myös kameran näytölle.

Aamuruskoa.

Perjantaiaamuna heräsin aikaisin ja huomasin, että vaikka ulkona oli vielä hämärää, taivaanranta hohki jo punaisena ja menin katsomaan sitä kameran kanssa. Olin iloisesti yllättynyt, kun huomasin että taivaalla loisti vielä yksi tähti. Ursan tähtikartta-sivustolle vilkaisu kertoi sen olevan Venus. Eli tämän syksyn ensimmäinen tähti, tai siis planeetta, tuli bongattua aamun koittoa ihastellessa.

Auringon nousu ja aamutähti.

Illalla ennen nukkumaan rupeamista huomasin, että pohjoisen taivaanranta loisti upean värisenä ja sanoin miehelle, joka juuri oli menossa nukkumaan, että käyn nappaamassa pari kuvaa. No, piti vielä romuta pimeässä ja vaihtaa myös laajakulma 50mm tilalle, sillä niin hienolta punainen kajo näytti. Olikin kiva mennä nukkumaan, kun sain ikuistettua kauniin iltaruskon hehkua.

Illan kajoa.
Illan kajoa rantakivikossa.
Illan kajoa järvellä.

Lauantaiaamuna heräsimme molemmat aikaisin ja myös silloin taivas hehkui upean punaisena. Siinä aamukahvia hörppiessä mieheni sanoi yllättäen, että katso, nyt aurinko nousee. Katsoin ulos ja näin kuinka kapea punainen hehku ryömi esiin järven takaa. Minulla tulikin kiire rynnätä ulos kameran kanssa ja täytyy sanoa, että aurinko nousee melkoista vauhtia! Ehdin kuitenkin näpsiä pari kuvaa siitä, kun se oli vain kapea punainen hehku puiden takana. Juoksentelin rantakivikolla ja yritin mallailla erilaisia kuvakulmia, että saisin näkymän ikuistettua parhaalla mahdollisella tavalla.

Aamuaurinko nousee.
Aamuaurinko nousee järven takaa.
Aamuaurinko nousemassa.

Lauantai-iltana ei sitten enää tarvinnutkaan miettiä ilta-auringon kuvaamista, sillä vesisaderintama vyöryi Kainuun ylle ja oli kiva tunnelmoida iltahämärässä mökin lämmössä. Sunnuntaiaamuna vesisade ropisi edelleen kattoon ja tuulenpuhuri lennätti lehtiä ja vesiroiskeita ikkunan takana. Tuntui, että syksy oli nyt saapunut ja voi olla, kun seuraavan kerran saavumme mökille, puut ovat jo kellastuneet ja lämmin kesäinen tuuli on vain muisto.

Tunnelmallista syksyn odotusta!

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: