HELTEINEN ALKUKESÄN VIIKONLOPPU

Ajoimme torstai-iltana mummolaan helteisissä tunnelmissa. Koko viikko oli ollut yhtä hellettä ja samaa oli luvattu myös Kainuuseen viikonlopulle. Onneksi säätiedote lupasi sunnuntaille jo hieman sateita mutta sitä ennen saataisi vielä paistatella auringossa.

Satu oli tullut lasten kanssa mummolaan jo päivällä ja lapset odottivat malttamattomina, että pääsisivät leikkimään yhdessä. Heillä olikin kiva käydä poruamassa lämpimässä rantavedessä mummon kanssa ja iltavilleinä leikit yltyivät melkoisen raisuiksi.

Helteisen alkukesän päivän viettoa.

Mummolan entinen hiekkaranta on kasvanut vähäisen käytön vuoksi viimeisten vuosien aikana täyteen heinikkoa, niin päätimme lähteä viilentymään perjantain helteessä Vuosangan Koukkeronniemen hiekkarannalla. Minä en ole kyseisessä paikassa ennen käynytkään, ja oli kiva nähdä uusia maisemia lähiseudulta. Pakkasimme eväsleivät ja trip-mehut ja ajoitimme lähdön Satun taaperon päiväuniin, jolloin hän jäi tyytyväisenä nukkumaan autoon, kun me suuntasimme rannalle.

Uimaan hiekkarannalle.
Uimassa lasten kanssa rannalla.

Mummu ja lapset porusivat vedessä ja rakensivat hiekkalinnoja. Me taas Satun kanssa pysyttelimme puiden varjoissa ja tutustuimme loittorenkaiden ominaisuuksiin. Kävin juuri ennen Kainuuseen lähtöä ostamassa ne, että saisin otettua makrokuvia mökillä, joten nyt kokeilimme eri kokoisten renkaiden kanssa tarkentamista. Se onkin näköjään oma taitolajinsa!

Hiekkarannalla varjossa.
Rannalla.

Kun lapset olivat porunneet vedessä aikansa, oli eväsleipien vuoro. Kaksi pyyhkeeseen kääriytynyttä pellavapäätä mussutti hyvin tyytyväisinä leipiä ja hörppi pillimehusta. Tämä oli kyllä kesäpäivän viettoa parhaimmillaan. Järveltä kävi navakka tuuli eikä itikoista ollut harmia ja puun varjossa auringonporotuksesta ei tarvinnut huolehtia. Paikalla olisi ollut myös pöytä ja nuotiopaikka, mutta meille viltti riitti tällä kertaa eväspaikaksi. Mutta pitää muistaa, että tänne voisi tulla joku toinen kerta paremman eväsvarustuksen kanssa, ehkäpä joku kaunis kevättalven päivä.

Koukkeroniemen hiekkaranta.

Lapsilla riitti puuhaa mummolassa, kun he juoksentelivat nurmikolla ja kastelivat tomaatintaimia kasvihuoneessa. Me taas nautimme Satun kanssa päiväkahvit ja raparperipiirasta kuistilla.

Päiväkahvit ja raparperipiirakkaa.

Päiväunien jälkeen meillä olikin typyn kanssa aika suuntautua mökille katsomaan mitä mieheni olisi siellä puuhannut ja Satu lähti kotiin. Mökillä olikin sitten kavereita enemmän kuin tarpeeksi, sillä mäkäräiset olivat taas ilmaantuneet. Koirien puolesta säälitti, sillä ne syövät aina niiden silmänympärykset. Onneksi tätä kestää vain vähän aikaa ja voi olla, että juhannuksena noista ei enää ole riesaa.

Illalla päätimme käydä kesän ensimmäisellä veneajelulla ja otimme Vitin mukaan venekoiraksi. Typy halusi istua ihan itse veneen keskipenkillä. Äitiä tietysti huoletti, että entä jos hän lentää siitä selälleen, mutta hyvin tukevasti hän siinä istua nökötti ja puhalteli pelastusliiviensä pilliin. Veneessä ei tarvinnut murehtia itikoista vaan sai nauttia kauniista kesäisistä maisemista. Sitten olikin kiva suuntautua mökkisaunaan. Mies oli käynyt heittämässä talviturkin edellisenä iltana mutta minä olen niin arkajalka etten uskaltautunut vielä järveen.

Veneilemässä perheen kanssa.

Olimme suunnitelleet Satun kanssa lauantaille, että menen auttamaan häntä lasten kanssa ja voisimme yhdessä laitella vähän puutarhajuttuja ja samalla miettiä kirjan juonikuvioita ojennukseen. No, tämä suunnitelma vaihtuikin päivystysreissuun Kajaaniin, sillä Satun taaperolle nousi kova, melkein 40 asteen kuume. Lähdin sinne kaveriksi ja siellä odotellessa menikin sitten monta tuntia. Lopullinen lastenlääkärin diagnoosi oli, että kuume johtui itikanpuremista, joihin pienen kroppa reagoi voimakkaasti. Kuume laski hyvin särkylääkkeillä, joten pääsimme kotiin seurailemaan tilannetta. Päätimme päästä helpolla ruuanlaitosta ja haimme Sotkamon torin thai-paikasta ruokaa ja söimme sitä terassilla. Päivystyksessä oli kuitenkin mennyt niin kauan, että minulla piti pian suuntautua takaisin mökille lauantai-illan viettoon.

Lapsen kanssa päivystyksessä.

Typy oli ollut isänsä kanssa päivän mummolassa ja heillä oli ollut hauskaa. Mökillä saimme ryhtyä suoraan lämmittelemään saunaa ja siinä samalla ulkoilimme vielä vähän typyn kanssa. Heittelimme kiviä järveen ja onneksi nyt oli niin tuulista, ettei itikoista ollut haittaa. Koirillakin oli paljon helpompi olla. Kiikutin myös miehelle ja typylle kevätkääryleitä iltapalaksi mutta niiden vastaanotto oli yllättävän nihkeä ja sainkin itse hoidella suurimman osan niistä.

Kivien heittelyä järveen mökillä.

Mökkisaunan jälkeen oli viimein aika rauhoittua ja istuskella sohvalla järvimaisemaa katsellen. Siinä on vain jotain taianomaista, mitä jaksaa aina ihastella. Seurasimme myös samalla Huuhkajien jalkapallopeliä ja sen dramaattista käännettä, kun Tanskan Christian Eriksen sai sairaskohtauksen. Se oli aivan epätodellista ja huojennus olikin suuri, kun ensihoitajat näyttivät peukkua kantaessaan häntä pois kentältä.

Pilvinen aamu mökillä Kainuussa.

Sunnuntaiaamu lankesi pilvisenä ja mökissä oli ihanan raikasta. Sateen oli ennusteen mukaan määrä alkaa aamupäivän aikana, joten me söimme aamupalan ja pakkasimme tavarat autoon hyvissä ajoin, että ehtisimme pois sateen tieltä. Vaikka olimme liikenteessä jo yhdeksän jälkeen, typy sippasi autoon nopeasti. Ajoimme kotia kohti erään soratien kautta niin kävin pikaisesti näpsimässä muutaman kuvan erään suon laidasta kroksit jalassa. Tupasvilla ja suopursut kukkivat jo täyttä päätä ja voi olla, että juhannuksen aikaan niitä ei tarvitse enää olla kuvailemassa.

Suolla Kainuussa.
Suovillaa kuvaamassa Kainuussa.

Mutta olipas kiva kesäinen viikonloppu Kainuun suuntimilla. Ihana kun pääsimme käymään rannalla lasten kanssa ja muutenkin nauttimaan näistä kesän hellekeleistä. Harvinaista että kesäkuussa on näin lämmintä, joten pitää nyt nauttia siitä!

Aurinkoista kesän jatkoa!

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: