HUHTIKUUN KANTOHANKIEN HAUSKUUS

Voi miten upeat hankikelit nyt huhtikuussa on ollut! Päivien lämpö ja yöpakkaset ovat tehneet aamuiksi kovat kantohanget, ja mekin pääsimme nyt pidennetyn viikonlopun aikana nauttimaan niistä.

Huhtikuun_kantohanget.

Suuntasimme mummolaan torstai-iltana ja perjantaiaamuna heräilimme hyvissä ajoin ja lähdimme typyn ja mummun kanssa metsään reipastelemaan aamuhangille. Pari koiraakin lähti mukaan ja kävelimme moottorikelkan jälkeä pitkin syvemmälle metsään. Typy oli ensin rattikelkan kyydissä mutta jalkautui, kun pääsimme avarampaan mäntymetsään. Vanhalle laidunmaalle istutettu männikkö on hujahtanut kolmessakymmenessä vuodessa melkoisesti ja siellä runkojen lomassa oli hauska juoksennella ja leikkiä piilosta.

Huhtikuun kantohangilla ulkoilemassa.

Hanki kantoi hyvin ja mekin pääsimme mummon kanssa kulkemaan vaivatta typyn perässä. Ojien penkoilta oli hyvä laskea mäkeä ja metsästä löytyi paljon mielenkiintoisia juttuja. Ihmettelimme tikan työmaata ja naavaisia puita. Kuuntelimme linnun rääkymistä kauempana ja etsimme mörrimöykyn pesiä.

Hangilla ulkoilemassa.

Ulkoilun jälkeen Satu ja tirppa tulivat myös mummolaan ja ohjelmassa oli leikkien lisäksi munkkien paistoa. Ne kyllä maistuivat ja sitten olikin virtaa ulkoilla ja pomppia kuralätäköissä. Hauskinta oli, kun lapset keksivät, että hanki kantoi heitä vielä hyvin, minua ei niinkään, joten olikin kiva rämpiä heidän perässä, kun he kirmasivat naapurin kuusikkoon. No, sieltä onneksi selviydyttiin kohtuullisen pienellä vaivalla takaisin pihaan.

Vastapaistetut munkit.
Lapset ulkoilemassa keväisillä hangilla.
Lapset ulkoilemassa hangilla.

Lauantaiaamuna lähdimme mökille aikaisin, sillä sinne ei olisi kulkua enää päivällä, kun aurinko ehtisi pehmittää tien. Hörpimme aamukahvit vasta mökillä ja söimme mummolasta mukaan otetut munkit. Mikäs sen mukavampi mökkeilyn aloitus, kun kelikin oli upea. Kahvittelun jälkeen suuntasimme ulkoilemaan järvelle. Minulla oli toiveikkaana kamera mukana, sillä edellisenä aamuna teeret olivat pitäneet soidinta järven jäällä. Teeret kuitenkin loistivat poissaolollaan eikä edes niiden soidinpulpatusta kuulunut mistään.

Huhtikuun_kantohangilla_ulkoilemassa.
Huhtikuun_kantohangilla_ulkoilemassa.

Teerien puutteessa kuvasin oksia ja railoja. Nautin täysin rinnoin kengän alla rouskuvasta hangesta sekä poskia lämmittävästä auringosta. Tämän parempaa ulkoilukeliä ei voisi olla! Suuntasimme metsän kautta takaisin mökille ja typyllä oli taas hauskaa laskea mäkeä ojissa ja kiipeillä ison kiven päällä. Yritin kuvata Nikua kiven päällä, mutta se ei ole kovin yhteistyökykyinen kuvauskohde. Kun palasimme mökille, kävin nappaamassa vielä pari kuvaa usvasta, joka leijaili järvellä hauskan näköisenä. Mikähän sen oikein aiheutti?

Keväthanget ja valokuvausta.
Valkoinen koira kivellä.
Utuharso roikkumassa järvellä.

Meillä oli harvinaisen leppoisa mökkeilypäivä, kun päivän lämmettyä emme päässeet minnekään eikä kukaan päässyt meille kyläilemään, joten saimme herrastella ihan omalla porukalla. Lunta oli vielä niin paljon, ettei mitään keväisiä pihajuttuja tarvinnut suunnitella, niinpä me otimme rennosti: typy nukkui pitkät päikkärit, minä kuuntelin äänikirjaa, lämmittelimme saunaa ja ulkoilimme mökin ympäristössä.

Hankien hohdetta.

Sunnuntaiaamuna heräsin viiden maissa ja taivaanranta räiskyi kirkkaan oranssina. Laitoin kahvin tippumaan ja nappasin kameran mukaan. Ehdin näpsäistä yhden kuvan, kun auringon reuna nousi esiin puiden takaa. Olin aivan innoissani ja sommittelin risuja, kiviä ja railoja kuvaan nousevan auringon kanssa. Teeret pulisivat jostain saaresta mutta eivät tietenkään tulleet jäälle. Aamu oli taas kerrassaan upea: pakkanen oli jäätänyt hangen kivikovaksi eikä tuullut yhtään, joten yöhousuissa tarkeni hyvin testailla hankikantoa ja hakea kuvauspaikkoja. Nouseva aurinko värjäsi pohjoisen taivaanrannan kauniin violetin sävyihin ja haikeana lähdin takaisin sisälle. Miksi meillä Kempeessä ei ole tällaisia maisemia aamuisin?

Kevättalven auringonnousu.
Kevättalven auringonnousu.
Kevättalven auringonnousu.
Aamuauringon kajoa.

Ennen kotiinlähtöä kävimme vielä toisessa mummolassa ja typyn leikkiessä onnellisena mummon kanssa, minun oli hyvä lenkittää koiria. Raskaana en halua taluttaa enää kahta koiraa kerralla, joten kävin useamman pikkulenkin. Nikun kanssa en viitsinyt kävellä metsässä, sillä se on niin puuhakas, että sotkeutuu helposti puiden runkoihin ja risuihin.

Koiran kanssa ulkoilemassa keväthangilla.
Koiran kanssa ulkoilemassa keväthangilla.

Koirien ulkoilutuksen jälkeen olikin hyvin virkistäytynyt olo ja haikein mielin lähdimme taas kotia kohti. Nämä hankikelit kestävät aina niin vähän aikaa, joten hyvin todennäköisesti minä en pääse niistä enää tälle vuodelle nauttimaan. Onneksi nyt saimme monta kivaa reissua tehtyä ja aina on seuraava vuosi.

Auringonpaisteisia ulkoiluhetkiä kaikille!

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: