JUHANNUKSEN VIETTOA KAINUUN PERUKOILLA

Juhannuksen aikaan perinteisesti mökkeilemme ja nautimme kiireettömästä yhdessäolosta. Nuorempina vietimme juhannuksen aaton yleensä lapsuudenkodin mökillä mutta nyt lasten kanssa on helpompi pysyä mantereen puolella. Tänä vuonna kokoonnuimme mummolaan, ja myös meidän isosisko oli naapurissa serkun luona juhannuksen vietossa, joten oli helppo pistäytyä vieraissa puolin ja toisin.

Juhannusseppele.

Juhannusaaton keli oli kesäisen lämmin. Lapset olisivat kirmanneet ulkona mieluiten nakupelleinä, mutta suostuivat lopulta pitämään vaatteet päällä. Aurinkorasvalla läträilyn jälkeen pelasimme perheen kesken krokettia ja peliin tuli uudenlaista jännitystä, kun lapset auttoivat lyöntien kanssa ja myös pallot saattoivat liikkua omaa vuoroa odotellessa vallattomasti.

Juhannuskimppu.

Ulkopelien jälkeen lapset auttoivat mummua kasvihuoneen kastelussa ja meidän vastuulle jäi ruokahuolto sekä saunan lämmittely. Miesväki taiteili saunavastat ja me teimme kesäisiä kukkakimppuja ja otimme niiden kanssa kuvia keskikesän kauneudesta. Innostuimme vielä väkertämään kukkaseppeleen, josta tuli yllättävän hieno ja runsaampi kuin olimme edes ajatelleet. Koivikon laidassa ei muuten tarvinnut olla yksin, vaan vihainen mäkäräisparvi ja nälkäiset hyttyset pyörivät ympärillä niin, ettei huvittanut pitää mitään maratonkuvaussessiota.

Juhannuskuva.

Päivän paras hetki oli, kun lapset jäivät hetkeksi mummun kanssa ja me pääsimme kahdestaan saunomaan. Kylmät saunajuomat ja saunavasta kruunasivat luksushetken, joka ei tosin kauaa kestänyt, sillä pian kahdet pienet jalkaparit tassuttelivat kavereiksi. Heille oli saunajuomaksi trip-mehut, joiden kanssa jaksoi istua hetken pesupaljuissa ja saunahetki sai vähän jatkoa. Molemmat saivat myös omat pienet koivunoksat, joilla pystyi läpyttelemään veteen, mutta se herätti yllättävän vaisua mielenkiintoa. Muistelimme, kuinka nuorina riivimme aina vastan lehdet vatiin ja pesimme siinä hiukset. Niihin tuli ihana puhtauden tuntu ja tuoksu, pitäisi ehdottomasti muistaa kokeilla sitä vielä joskus.

Saunan, iltapalan ja hampaidenpesun jälkeen lähdimme serkun luo illan viettoon ja ajattelimme, että lapset varmasti nukahtaisivat hetkessä mutta yllättävän virkeinä he juoksentelivat pitkin nurmikoita vielä iltakymmenen aikaan ennen kuin sippasivat. Sanna otti ilon irti tästä hetkestä ja kävi kuvailemassa kesäyön suovillamaisemia kummipoikansa kanssa. Täytyy sanoa, että tyynellä kelillä suolle suuntaaminen oli ehkä hieman itsetuhoista hommaa, mutta kymmenien itikanpistojen lisäksi saaliiksi tuli kuitenkin kivoja otoksia.

Suomaisema.
Tupasvillasuolla.

Puolenyön jälkeen oli aika kantaa lapset sänkyihin ja itselläkin painua nukkumaan. Harmittelimme vielä siinä kävellessä sitä, ettei järvi edelleenkään ollut yhteistyökykyinen ja suostunut tyyntymään.

Juhannuspäivän aamuna Sanna heräili jo ennen kuutta ja sohvalta heräsi myös erittäin huonosti nukkunut teini. Ilmeisesti mummolan itikkaverkot vuosivat kuin seula eikä yöllä ollut tarvinnut kärsiä seuran puutteesta. No, siinä aamukahvin jälkeen olikin sitten hyvä raahata hyväntuulinen teini kaveriksi aamukävelylle koirien kanssa. Sen jälkeen sai nauttia mummolan toimivasta ruokahuollosta, kun mummo oli keitellyt aamupalaksi riisipuuroa ja marja-aronia-vadelmasoppaa. Sanna kävi vielä melomassa aamuvirkun teinin kanssa karikolla ja sai näpsittyä järvihenkisiä otoksia.

Järvimaisema_sommitelma.

Aamupäivä kuluikin juhannuspäivänä leppoisasti yhdessä puuhaillessa. Miehet touhusivat venettä vesille ja mummo oli vallattu lasten toimesta, joten me keskityimme keittiön siivoamiseen ja kesäpäivästä nauttimiseen. Kinastelevat lapset toki vaativat välillä erotuomaria: se on kumma, miten pitää haluta juuri se tavara mikä toisella on käsissä! Tirppa kävi myös kokeilemassa melomista isänsä kanssa ja selvisi reissusta kuivin vaattein.

Liian nopeasti oli taas aika pakata tavarat. Lapset lähtivät isäosaston kanssa etukäteen liikkeelle ja me saimme laitella paikat kuntoon rauhassa. Kerrankin sai järjestellä tavarat ja siivota keittiön ilman pikkuapulaisia! Matkalla Sannan mökille pysähdyimme kuvaamaan tupasvillasoita mutta Satu ei ollut kovin innoissaan kävelemässä ison vatsansa ja pikkukenkien kanssa itikoita kuhisevilla soilla vaan kieltäytyi tarpomasta kauemmas tiestä.

Suovillan keskellä.
Suovillamaisema.

Käväisimme myös pikavisiitin Sinisen polun alkupäässä. Harjut olivat niin jyrkkäpiirteisiä, että Satu olisi tarvinnut hieman enemmän aikaa niiden kipuamiseen eikä pikainen kuvailupyrähdys onnistunut, mutta harjukuvien sijaan otimme kuvia nätisti kaartuvalla asfalttitiellä. Meillä oli tuuria ja sattui sellainen hetki, ettei yksikään auto ajanut ohi Sannan kipitellessä avojaloin keskellä tietä hame hulmuten ja hattu kourassa.

Sinisen polun alussa.
Asfalttitiellä kuvailua.

Mökkitien varrelta löytyi vielä lisää kuvattavaa, sillä pelloilla koiranputki, metsäkurjenpolvet ja niittyleinikit loistivat upeina ja Sanna sai taas juoksennella valokuvamallina. Onneksi kukaan ei ollut todistamassa sitä, kuinka vaikeaa kukkineen voikukkapallon puhaltaminen voi olla. Satu ehti ottaa sarjakuvauksella varmaan sata kuvaa ennen kuin tuli siihen tulokseen, että keksitään jotain muuta kuvattavaa – Sanna oli siinä puuhassa ihan onneton!

Kesäinen valokuva.
Kesäisellä pellolla.
Soratie maisemaa.

Yhteinen juhannus oli aivan ihana. Saimme viettää aikaa perheen kesken, lapset pääsivät leikkimään yhdessä ja puuhailemaan mummun kanssa. Oli kiva lämmitellä rantasaunaa, tehdä kukkakimppuja ja seppeleitä sekä valokuvailla keskikesän liian nopeasti katoavaa kauneutta. Oli myös mukava puuhata yhdessä teinien kanssa, pelata krokettia ja illalla korttia, ja kunhan vain olla. Tällaiset hetket ovat niitä, jotka jäävät elämää ja ne muistaa aina. Parasta <3

Toivottavasti teidänkin juhannus on sujunut leppoisasti!

– Satu ja Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: