KAUNIIT JÄRVIMAISEMAT

Mökillä tulee usein iltaisin vain tuijoteltua ikkunasta ulos ja mietittyä kuinka kaunis järvimaisema onkaan. Kun on kasvanut järven rannalla, siihen on jotenkin niin tottunut. Muistan vieläkin, kun päätimme etsiä omakotitaloa Oulun suunnalta, haaveilin järvenrannasta. No, jos karttaa katselee, karu totuus valkenee nopeasti; täällä ei kovin montaa järveä ole, vain muutamia lampareita.

Järvimaisemaa.

Supisuomalainen unelma omakotitalosta järvenrantatontilla jäi siis haaveeksi mutta onneksi meillä on nyt mökki, joka vastaa osin tähän unelmaan ja olen niin onnellinen, kun pääsen järven äärelle edes viikonloppuisin. Odotan sitä, että typy pääsee leikkimään hiekkaleikkejä rantahietikkoon ja minä pääsen kuvailemaan pieniä hiekkaan painautuneita jalanjälkiä. Parin vuoden päästä voimme kahlailla rantavedessä ja etsiä kivien alta partikoita ja ihastelle pikkukalojen parvia. Nuorempana uiminen oli hauskaa puuhaa ja järveen piti pakkautua heti kun jäät lähtivät mutta nykyisin haluan, että vesi on lämmintä ja nautin uimisesta eniten saunomisen yhteydessä.

Järvimaisemaa.

Tänä kesänä olemme mökkeilleet ahkerasti ja viime reissulla kävimme pienellä veneajelulla typyn kanssa. Minä otin dronen mukaan, vaikka järvi ei aivan tyyni ollutkaan, mutta halusin kuvata erästä saari-luoto-rykelmää. Aurinko paistoi kirkkaana ja palleroiset kumpupilvet risteilivät taivaalla, kun hurautimme liikkeelle – oli täydellinen kesäpäivä. Ajelimme rauhallista tahtia ja typy huitoi innoissaan lokeille, jotka lentelivät veneen ympärillä kalasaaliin toivossa.

Räpsin muutamia kuvia matkalla ja perille päästyämme mietin mistä drone olisi paras lähettää matkaan. Laakea luoto näytti lupaavalta, joten mieheni parkkeerasi veneen sinne. Sitten vain drone matkaan – kuvittelin – mutta eikä mitä, se halusi tehdä jotain päivityksiä! Mikä järki niitä on ladata vähän väliä? Pienen ihmisen hermostorakenne oli koetuksella, kun drone vain huristeli maassa, ja lopulta he päättivät isänsä kanssa tutkia luodon ihmeellistä kasvimaailmaa.

Drone ilmakuva järvestä.

No, viimein tämä oikukas ilmapeli oli tyytyväinen sisuksiinsa syötyään tietysti puolet akusta, joten akun vaihdon jälkeen Mavic Air sai viimein ilmaa lapojensa alle. Minua aina pelottaa, että se tippuu niskaan, joten lennätin suristelijan hieman sivummalle ja lähdin kohoamaan siitä ylöspäin. Yritin mallailla saarirykelmää kauniisti kuvaan ja kuvasin myös edemmäs aukeavaa järven selkää. Ilokseni tajusin, että vaikka järvi ei meidän vinkkelistä aivan tyyneltä näyttänytkään, kumpupilvet heijastuivat kauniina yläilmoista otettuihin kuviin.

Drone ilmakuva järvestä.

Myös mieheni kokeili dronen lennättämistä ja typy jännäsi suristelevaa laitosta äidin sylissä, kun se laskeutui luodolle. Kuvailtuamme kylliksi jatkoimme veneajelua. Mieheni heitti uistimen järveen ja huristimme hiljakseen eteenpäin. Typy istui minun sylissä eikä mennyt kauaakaan, kun pieni pää nuokahti. Veneen keinunta ja laineiden liplatus keulaan olivat unettava yhdistelmä. Minä kuvasin järvestä pilkistävien saarien kivikkoisia rantoja ja tajusin, että minullahan on myös laajakulma mukana repussa. Objektiivin vaihto nukkuva lapsi sylissä oli oma operaationsa ja olin hyvin tyytyväinen, kun en tiputtanut mitään osaa veneen pohjalle.

Järvimaisemaa.

Laajakulmalla sai kauniita kuvia avautuvasta järvenselästä ja yritin sommitella veneen airoja mukaan potrettiin. Lopulta mökki alkoi häämöttää saarien takaa ja mies kelasi uistimen veneeseen. Ehdimme jo haaveilla aamupäiväkahvista terassilla, mutta ei-niin-yllättäen typy heräsi, kun yritin ujuttaa häntä pois pelastusliivien kätköistä, joten kahvin juonti vaihtui lounastuokioon.

Järvimaisemaa.

Illalla saunan jälkeen istuskelimme sohvalla ja typy leikki palikoillaan. Tajusin, että pilvet maalautuivat upeasti taivaan rannassa laskevan auringon valoon ja heijastuivat tyyntyneeseen järvenpintaan. Nappasin kameran ja kävin kuvaamassa vielä hetken rantakivikossa. Onneksi helle oli tainnuttanut itikat ja sain kuvailla suhteellisen rauhassa, vaikka oli tyyntä. Olin tosi tyytyväinen, että sain kauniita iltakuvia järveltä, sillä tänä vuonna on ollut ärsyttävän tuulista, joten tyynet järvimaisemat ilta-auringossa ovat jääneet haaveeksi.

Tyyni järvimaisema.
Tyyni järvimaisema.

Toivottavasti heinäkuussa saisi vielä nauttia hellepäivistä ja peilityynen järven kaunistamista kesäilloista! – Sanna 

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: