KESÄLOMAREISSULLA OULUJÄRVEN RANNALLA

Olemme kesän puhuneet, että kävisimme kyläilemässä mieheni sedän ja tämän vaimon mökillä Oulujärvellä. Viimein vapaa viikonloppu tarjosi oivallisen mahdollisuuden kyläilyyn ja starttasimme Vitin kanssa matkaan.

Rantakoivu ja järvimaisemaa Oulujärvellä.

Mökki on meille tuttu paikka. Olemme kyläilleet siellä monesti ja sinne on aina mukava mennä. Päärakennus on hieman kauempana rannasta ja siellä on sähköt ja juokseva vesi. Rannalla on sitten vanha saunamökki. Vitin vakiopaikka on kuistin tolpassa, josta se voi tarkkailla mökkipihaa ja pääsee kuistin katoksen suojaan, ja siihen se jäikin tyytyväisenä herrastelemaan.

Valkoinen koira kuistilla.

Mökin emäntä on loistava kokki. Nytkin hän hääri keittiössä ja mökissä leijui herkullinen tuoksu. Typy oli heti pyörimässä hänen jaloissaan pikku keittiöapulaisena. Pääsimme valmiiseen ruokapöytään ja meille oli laitettu vaikka mitä herkkuja: lihapullia, karjalanpaistia ja paistettua kuhaa. Jälkiruuaksi oli kaiverrettuun appelsiininkuoreen tehtyä appelsiinirahkaa, jonka pohjalta löytyi tiikerijäätelöä. Resepti oli kuulemma sama mitä Titanicissa oli tarjoiltu laivan uppoamisiltana. Hyvää se olikin!

Uuden Guinean Liisa kesäkukka.

Typy oli aivan riemuissaan uudessa paikassa. Aivan ensimmäisenä hänellä oli käsissään kaunis lasinen joutsen, joten sain ensi töikseni nostella rikkoutumisherkkiä esineitä korkeammalle pikkukäsien ulottumattomiin. Ruuan jälkeen tovi kuluikin siinä, kun neiti esitteli isäntäväelle milloin mitäkin löytämäänsä tavaraa ja nujusi sylissä.

Lasitettu terassi järvinäköalalla.
Hirvensarvi koristeena seinällä.

Mökille näyttää aina ilmestyvän jotain uutta ja nyt kävimme katsastamassa heidän uusimman piharakennuksen: vanhan kodan eteen rakennetun lasitetun terassin. Se oli aivan ihastuttava ja ehkä mekin joskus rakennamme sellaisen omalle mökille! Sitten kahdenkymmenen vuoden päästä, kun on ylimääräistä aikaa… Voin vain kuvitella kuinka upea siinä on istuskella pimenevässä syysillassa kynttilöiden valossa ja katsella järvelle. Kutsuinkin jo meidät kyläilemään taas syksymmällä!

Niittyleinikki.

Illalla miesväki lämmitti saunaa ja typy kirmasi heidän apuna, joten minulla oli  mukava rauhallinen hetki vaihtaa kuulumisia mökin emännän kanssa. Iltapalan jälkeen typy nukahti minun syliin. Hän oli puuhannut sata lasissa koko päivän, joten ei ihme että väsy yllätti. Peittelin hänet nukkumaan ja sain nauttia harvinaisesta vapaaillasta. Kävin kuvailemassa mökin ympärillä ja oli mukava istua iltaa kaikessa rauhassa.

Pieni pihlaja.

Aamu valkeni kirkkaampana kuin edellispäivä. Aamupalan jälkeen miesväki lähti vesille kokeilemaan, josko muikut uisivat verkkoon. Me kävimme laiturilla vilkuttamassa heille ja  lähdimme käyttämään Vitiä aamulenkillä. Typy talutti sitä innoissaan mökkiemännän avustuksella ja minä sain räpsiä kuvia. Välillä piti pysähtyä ja poimia hieno kivi mukaan. Hyvän matkaa pikkuneiti jaksaa jo kävellä; yli kilometri ja mökkipihassa hän juoksenteli vielä riemuissaan edestakaisin, joten ei tainnut kävely tuntua juuri missään. Pitääkin alkaa lenkittää koiria myös kotona typyn kanssa.

Maisemaa Oulujärvellä.
Typyn ja Vitin kanssa kävelyllä Oulujärvellä.
Horsma.

Kun kalamiehet rantautuivat, lähdimme rantaan katsomaan saalista. Kyllä siellä sankon pohjalla muikkuja oli ja lokit lentelivät rannalla toiveikkaina, josko nekin saisivat osansa. Mieheni setä on kertonut, että hänellä on ollut neljä vuotta eräs suuri lokki kalakaverina. Se on aina ensimmäisenä odottamassa osaansa, ja en ole varma sainko ikuistettua juuri sen tuohon kuvaan.

Lokki kivellä odottamassa osaansa.

Sitten kamera joutuikin sivuun, kun pääsin puhkomaan muikkuja. Sitä hommaa ei olekaan pitkään aikaan tullut tehtyä. Tekniikka on kyllä lapsuudesta tuttu, joten hyvin se luonnistui. Lapsuudessa muikkuja saattoi olla puhkottavana saavillinen, kun isä oli osunut hyvään parveen.

Vasta pyydetty muikkusaalis.

Typy alkoi olla jo väsynyt, joten suunnittelimme kotiin lähtöä. Joimme vielä lähtökahvit ja muikkujen lisäksi saimme kotiin viemisiksi vielä kuhafileitä. Alkuviikon ruokalistaa ei siis tarvitsisi isommin miettiä. Autossa typyn pää nuokahti heti ja hän nukkui koko kotimatkan. Oli taas kiva käydä kyläilemässä Oulujärvellä. Ainoa asia mikä harmitti, oli se ettei järvi tyyntynyt edes illalla! Olisin niin halunnut ikuistaa kesäillan kauneutta ja saada kuvia peilityynestä järvenpinnasta.

Paistettuja muikkuja.

Muistan ikuisesti sen, kun kävin tuolla mökillä ensimmäisen kerran yli kymmenen vuotta sitten. Silloin oli kunnon hellejakso ja järvi oli aivan rasvatyyni. Kävimme veneilemässä ja uimassa Manamansalon leirintäalueella. Se oli uskomattoman kaunis näky, kuinka suuret palleroiset kumpupilvet heijastuivat melkein silmänkantamattomiin levittäytyvästä peilityynestä järvenpinnasta. Ilta-auringossa saunan jälkeen lämmin järvivesi oli kuin silkkiä iholla ja järvessä olisi voinut uida yötä myöten.

Oulujärvihän on kuin minikokoinen meri laajan ulappansa ansiosta ja sitä on kutsuttu Kainuun mereksi. Sen tunnetuimpia retkeilykohteita Manamansalon lisäksi on Ärjänsaari, jossa kannattaa piipahtaa varsinkin kauniina kesäpäivänä.

Kivoja kesäpäiviä itse kullekin!

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: