LOMAREISSU MUMMOLAAN: KUN KAIKKI MENEE PIELEEN

Joskus asiat vain lähtevät menemään pieleen… Sellainen oli tunnelma meidän ”lomareissulla” mummolaan.

Aloitimme lokakuun lomailemalla ja ajoimme viime viikon torstai-illasta mummolaan auto täynnä tavaraa. Meillä oli tarkoitus viipyä siellä koko seuraava viikko. Mies kävisi hirvimetsällä ja minä ulkoilisin lasten kanssa ja nauttisin vielä syksyn väriloistosta ja kauniista kirkkaista päivistä, joita säätiedote lupaili.

No, kuinka sitten kävikään…

Lomareissu mummolaan.

Typy kasteli kätensä heti iltaulkoilun aikana ja kun sitten vielä huone, jossa nukuimme, oli hieman kolea, niin typyllä oli heti perjantaiaamusta kuumetta. Se kipusi päivän aikana yli 39 asteeseen, joten Satu sai unohtaa kyläilyn mummolassa. Meidänkin kivat ulkoilu- ja valokuvaussuunnitelmat vaihtuivat siihen, että yleensä niin puuhakas neiti makasi voimattomana sohvalla ja minä katselin vauvan kanssa ikkunasta, kuinka pellon takana haaparykelmä hehkui kirkkaan oranssina.

Suunnittelin koko päivän, että kävisin kuvaamassa sitä mutta niin vain aika meni sisällä sairaan lapsen ja vauvan kanssa pyöriessä.

Lomareissu mummolaan.

Lauantaina kuume oli onneksi laskenut ja typy oli jo oma itsensä mutta siinä missä typyn kuume laski, minulla se nousi, sillä rintatulehdus päätti taas kerran uusia. Sanat eivät riitä kuvaamaan sen hetkisiä tuntemuksia… Tuntikausien pakkaus ja ajelu lasten kanssa mummolaan sairastamaan – ei kiva! Olisi paljon mukavampi sairastaa kotona kuin reissussa.

Emme siis päässeet sinäkään päivänä ulkoilemaan. Lisäksi vauva oli sitä mieltä, että hän ei kyllä käytä kyläillessä aikaa nukkumiseen, joten hän harrasti puolen tunnin päiväunia.

Minulla oli vielä sunnuntainakin kuumetta, joten ulkoilun sai taas kerran unohtaa. Typy oli onneksi jo parantunut ja kävi mummun kanssa ulkoilemassa. Vaatetta sai olla reilusti päällä, sillä ulkona oli kova tuuli, joka riepotteli puiden lehtiä ympäriinsä. Se haavikko, jonka kauniita lehtiä olin ihaillut, kaljuuntui vauhdilla. Vauva jatkoi harrastustaan ja työllisti minua rasittavasti sitkuttelemalla hereillä. Mikäs siinä muuten mutta kun meillä oli KIRJOITTAJA-tapahtuman järjestäminen vaiheessa, joten eräskin teksti tuli näpyteltyä niin, että vauva nukkui sylissä ja naputtelin konetta yhdellä kädellä.

Lomareissu mummolaan.

Maanantaina minulla ei enää ollut kuumetta, joten Satu tuli lasten kanssa kyläilemään. Kyllähän tytöt olivat riemua täynnä, kun olivat koko viikonlopun odottaneet, että milloin pääsisivät näkemään.

Satu kävi vielä tiistainakin kyläilemässä, että lapset saivat leikkiä pieleen menneen viikonlopun edestä. Yksivuotias touhokin pysyi jo välillä tyttöjen mukana leikeissä. Ulkona oli juuri niin kurja syksykeli kuin se kurjimmillaan voi olla, joten päivä meni sisäleikkien parissa. Katsoin haavikkoa, jonka sade ja tuuli piiskasivat melkein lehdettömäksi. Se siitä syksyn värien valokuvauksesta! Onneksi sentään olotila alkoi olla normaali, joten hetken jo ajattelin, että kyllä tämä lomailu tästä vielä iloksi muuttuu.

Iloitsin hieman liian aikaisin…

Lomareissu Kainuuseen.

Keskiviikkoaamuna typyllä oli taas kuumetta! Se oli kyllä viimeinen pisara minun ylitsevuotavaan maljaani. Minä olin aivan kyllästynyt meidän lomailuun, joka ei ollut lomailua vaan sairastelua, ja halusin lähteä kotiin. Olin ollut siihen mennessä jo viisi päivää sisätiloissa ja seinät alkoivat kaatua päälle. En jaksaisi enää yhtään sairaspäivää reissussa!

Pakkasimme siis kaikki tavarat, koirat ja lapset autoon ja suuntasimme kotia kohti. Siellä minä marssin ensimmäisenä apteekkiin hakemaan antibioottikuurin, joka toivottavasti lopettaisi oman rintatulehduskierteeni.  Olin yrittänyt välttää sen syömistä säästääkseni vauvan masua mutta viides kerta toden sanoo enkä halunnut olla enää joka viikko kuumeessa. Toivottavasti siitä kuurista on apua!

Lomareissu Kainuuseen.

Meillä oli siis kertakaikkisen kurja lomailu ja sairastelukierteen takia sain katsoa vain ikkunan läpi, kuinka syksyn kauniit värit lakosivat ja lopulta jäljellä oli enää paljaat oksat. Kotonakin vastassa oli paljas marja-aroniapensas, jonka lehdet olivat hehkuneet upean punaoranssin sävyissä ennen lähtöä.

Voin kyllä sanoa, että harmittaa niin älyttömästi, kun viimeiset ruskahetket menivät näin. Mutta toisaalta pitää muistaa tärkeimmät asiat eli typy on nyt terve eikä vauva onneksi edes sairastunut. Ensi syksynä tulee uusi ruska-aika, joten pitää silloin yrittää olla ajoissa kameran kanssa liikkeellä!

Lomareissu Kainuuseen.

Nyt kun tämä lokakuun alku oli näin takkuinen, toivotaan että se jatkuu hieman paremmissa merkeissä!

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: