LOPULTAKIN MÖKILLE!

Helatorstain aikaan pääsimme lopultakin mökkeilemään Kainuuseen. Pahin koronatilanne vaikuttaa hellittäneen mutta yritimme silti pakata kaikki ruokajutut mukaan, ettei mökiltä tarvitsisi käydä kaupassa. Yhden kylmälaukun sijaan mukaan lähti kaksi ja tavaraa oli muutenkin niin paljon, että joku naapureista varmaan luuli meidän olevan muuttamassa.

Onneksi vaatetta tuli mukaan reilusti ja älysin pakata haalaria ja pipoa kassiin, sillä mökkirannassa oli vielä paksuja jäälauttoja ja pohjoisesta puhaltava tuuli tunki vaatteiden läpi. Mökissä oli kuitenkin lämmintä ja kerrankin meillä oli tuuria kelien kanssa: aurinko paistoi ja meillä oli upeat säät ulkoiluun. Oli myös kiva, ettei yksikään itikka ollut vielä eksynyt meidän suuntimille. Viime kesänä sain niistä yliannostuksen!

Jäinen järvi toukokuussa.
Västäräkki jäälautalla.

Täytyy sanoa, että parin kuukauden kotona nököttämisen jälkeen oli ihana päästä mökillä! Oli niin mukava ulkoilla typyn kanssa rannalla. Pieni lintubongari oli aivan riemuissaan, kun lokit lentelivät rannassa ja ylituttavalliset västäräkit juoksentelivat jäälauttojen päällä. Kivien nakkeleminen rantaveteen oli parasta hupia. Illalla käytiin koirien kanssa kävelyllä hiekkatietä pitkin ja katseltiin kesän merkkejä. Niitä ei vain juurikaan ollut nähtävissä. Puiden silmut olivat aivan onnettomat ja niiden sijaan päädyinkin kuvailemaan vihreitä sammaltuppaita.

Sammal talven jäljiltä.
Vihreä sammal.

Satukin tuli tirpan kanssa kyläilemään ja lapsilla oli hauska juoksennella ulkona. Kivien heittely yhdessä oli hieman riskialtista hommaa ja lopputulemana sain kiven poskeeni, kun keskittymiskyky herpaantui hetkeksi. Kahden lapsen vahtaaminen on eri työllistävää hommaa verrattuna yhteen! Päivä oli lämmin ja mökin terassilla oli kiva istuskella. Lapsetkin tarkenivat kevyemmissä vaatteissa ja olivat aivan innoissaan kesälipposista, jotka jalassa juoksentelivat menemään. Kävimme kävelemässä teitä pitkin ja kuuntelimme lintujen kevätkonserttia. Tiellä näkyi vanhoja metsäpeuran jälkiä ja bongasimme myös tuoreet kauriin jäljet. Lapset olivatkin aivan tohkeissaan, kun näytimme kännykästä miltä kauris näyttää. Aika vilahti taas vauhdilla ja aivan liian pian saatiin hyvästellä vieraat.  

Paju keväällä.

Lauantai-iltana oli kiva fiilistellä omalla porukalla viimeistä mökki-iltaa ja saunoa rauhassa. Käytimme ennen saunaa Nikua kävelyllä ja typy ryntäili hiekkatietä pitkin. Meno oli eri vauhdikasta verrattuna toppahaalareiden kanssa vaappumiseen. Kasailimme myös puupalikoita terassilla ja herkuttelimme vähän sipseillä. Typy sai myös muutaman ja voi sitä hymyä. Saunan jälkeen oli ihana istua sohvalla ja vain tuijotella järvelle. Järvimaisemassa on jotain samanlaista kuin nuotion liekeissä; sitä voi vain tuijottaa ja antaa ajatusten juosta.

Järvimaisema.

Sunnuntaina pakkailin haikein mielin tavaroita autoon, vaikka kotiin on aina kiva palata. Tästäkin reissusta jäi aivan ihania muistoja: kahvittelut ja herkuttelut terassilla typyn ja miehen kanssa; se kuinka järven jäälautta katosi lämpimien päivien myötä; Satun ja tirpan vierailu; ylituttavallinen västäräkki, joka keikkui milloin missäkin: terassilla, katolla, kivikossa; kuikan huudot järveltä; ensimmäinen käen kukunta.

Västäräkki lentää järvellä.

Verrattuna viime kesään, tällaisen 1,5-vuotiaan kanssa on paljon helpompi mökkeillä! Nyt ruokailu oli paljon siistimpää, kun syönnin jälkeen käsiä ja kasvoja tarvitsi vain vähän pyyhkiä kostealla paperilla, eikä neiti näyttänyt siltä kuin olisi uinut siinä ruoka-annoksessa. Myös ulkoilu oli kivaa ja ah niin ihanan helppoa, kun typyllä oli omat jalat alla eikä äidin tarvinnut kantaa joka paikkaan tai maanitella pysymään kärryissä. Myös sisällä oleminen oli eri rentouttavaa, kun lapsi kasasi omatoimisesti puupalikoita tai kiipeili sohvalla ja katseli ikkunoista ulos, eikä koko ajan yrittänyt ryömiä takan edustalle syömään saumauslaastia.

Valkoinen koira.

Odotankin innolla sitä, että kelit tästä lämpenee ja päästään typyn kanssa rannalle hiekkaleikkeihin ja uintihommiin. Saa vain nähdä, millainen kesä tästä tulee. Jos talvea on uskominen, kylmä ja sateinen, mutta aina voi toivoa, että saataisi nauttia vähän hellejaksoistakin!

Joko sinä olet selvinnyt mökkeilemään?

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: