MÖKKEILY VOI OLLA MUUTAKIN KUIN PAKKOTYÖMAA

Yleinen vitsailun aihe taitaa olla, että kesämökillä rentoutuminen on lähinnä jatkuvaa työhelyä ja meidän kokemusten mukaan se ei ole kovin kaukana totuudesta. Tämä johtuu meillä hyvin pitkälti siitä, että mökkiä on alettu rakentaa 2016 ja näiden vuosien aikana sinne on sitten tehty itse mökin lisäksi halkoliiteri, kota, terassi ja muita pienempiä rakennelmia, joiden parissa ajan saa vierähtämään ja pari kesälomaa kuitattua vauhdikkaasti.

Järvimaisemaa.

Viime viikonloppuna meillä oli harvinainen tilanne, kun toimme muuten aurinkoiseen Kuhmoon vesisateet mukanamme, joten mieheni ei puuhannutkaan kodan kimpussa, vaan nautti minun ja typyn seurasta. Oli omituista makoilla yhdessä terassilla ja kasata typyn kanssa puupalikoista tornia kaikessa rauhassa, tai laittaa ruokaa yhdessä. Se oli niin paljon helpompaa ilman pikkuapulaista. Iltaisin käytiin kävelyllä ja minä sain heilua kameran kanssa kaikessa rauhassa eikä tarvinnut sommittelun välistä kytätä milloin typy olisi nokillaan ojanpientareella. Illalla tietysti saunottiin hyvissä ajoin ja nautittiin järvimaisemasta. Kempeleessä sitä muistaa säännöllisesti kaivata. Västäräkki ilahdutti meitä joka ilta pomppimalla rantakivillä, sillä on pesä jossain siinä rannalla.

Sateinen ja synkkä järvimaisema.
Västäräkki.

Mummokin pyörähti pikavisiitillä ja Satu kävi tietysti tirpan kanssa kyläilemässä. Mieheni oli silloin typyn kanssa mummolassa, joten meillä oli Satun kanssa monta tuntia aikaa puuhailla rauhassa. Vesisateisen päivän poutainen hetki sopi hyvin tulisteluun. Teimme rantakivistä nuotiopaikan lähelle rantaa ja kärräsimme sinne halkoja. Tirppa oli menossa mukana ja istui kottikärryssä mennen tullen ja auttoi nuotion teossa. Hiillosta odotellessa mallailimme retkityylisiä kuvia liekkimerestä ja näistä on oma postaus tulossa jossain vaiheessa. Tirppa istua napotti kiltisti penkillä, kun tiesi että kohta päästäisiin makkaranpaistoon.

Tulistelua.
Makkaranpaistoa.

Vieraiden lähdettyä minulla oli vielä omaa aikaa, joten tartuin taas kameraan ja hahmottelin muutamia sommitelmia mustikan varvuista ja kävin myös ulkoilemassa Vitin kanssa. Se on kyllä leppoisa kuvauskaveri ja katseli kärsivällisesti, kun minä kökin ojanpientareella. Harmillisesti kukkia ei vielä näkynyt, joten piti tyytyä muihin kuvauskohteisiin. Yritin myös ottaa kuvia Vitistä, mutta tällä kertaa hän ei halunnut poseerata vaan näytti lähinnä vaivaantuneelta. Muistin taas, että pitäisi ottaa jotain herkkuja mukaan, ehkä hän niillä innostuisi paremmin kuvailusta.  

Kuksa valokuvasommitelma järvimaisemassa.
Metsäimarre.
Metsätie.

Täytyy sanoa, että tuollaiseen mökkeilyyn voisi tottua! Koko viikonloppu kiireetöntä yhdessä oloa ja kivaa puuhastelua. Oli omituista palata kotiin, kun olo oli mökkeilyreissun jälkeen levännyt, sillä yleensä se on lähinnä reissussa rähjääntynyt. Ehkä joskus tulevaisuudessa, kunhan kota valmistuu eikä mieheni keksi enää uutta rakennusprojektia, meidän mökkeily voisi olla tuollaista. Toivottavasti!

Rentouttavia mökkeilyhetkiä!

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: