MÖKKEILYÄ JOULULOMAN AIKAAN

Joululomalla pääsimme pitkästä aikaa mökkeilemään, ja kirpsakan pakkasen ja järveltä puhaltavan tuulen kanssa se oli melkoisen virkistävä kokemus!

Hurautimme mökille tapaninpäivän iltapäivästä typyn ja koirien kanssa. Mieheni oli käynyt lämmittämässä sitä jo edellisenä päivänä ja myös aamulla, joten mökissä oli lämmintä huimat 13 astetta. Vaikka pakkasta ei vielä ollut paljon, koillisesta järvenselän yli puhaltava navakka tuuli pureutui hirsiin hyytävän kylmänä ja saimmekin ensimmäisenä laittaa takkaan tulen. Typy oli nukahtanut autoon ja pääsi nukkumaan lampaantaljalle villaviltin alle. Siinä olikin hyvä katsella tulen tanssia takassa ja kuunnella, kuinka tuuli puhalsi nurkkiin. Niin ihanan tunnelmallista! 

Kynttilälyhty ja tuikku.

Takka oli jo lämmin eikä mennyt kauaa, kun se jo hohki lämpöä. Kun neiti heräili uniltaan, sisällä oli lämmintä jo 16 astetta! Ylimääräistä paitaa ja housua vain ylle niin hyvin tarkeni. Pipo olisi pitänyt liimata päähän, että se olisi pysynyt, joten neiti sai sitten herrastella ilman sitä. Sukat ihme kyllä pysyivät jalassa.

Harmaa talvinen järvimaisema joulukuussa.

Illalla tuuli edelleen navakasti ja keli oli paljon kylmempi kuin mitä osasimme odottaa. Miestäni huoletti mahtaisiko mökki lämmitä tarpeeksi, että tarkenisimme nukkua siellä lapsen kanssa. Päätimme kuitenkin jäädä ja lopulta yläkerran parvella oli oikein lämmintä eikä yöllä tarvinnut palella, vaikka typy potki peiton välillä pois myös minun päältäni.

Pilvinen aamurusko talvella.

Aamulla tuuli oli tyyntynyt eikä mökki ollut jäähtynyt niin paljon mitä pelkäsimme. Pari pesällistä takassa ja taas oli mukavan lämpöisää. Yön aikana tyyntynyt tuuli alkoi tosin taas keräillä voimiaan ja kuusien oksat heiluivat koillistuulessa. Mietimme kannattaisiko meillä jäädä toiseksi yöksi, sillä säätiedote lupasi pakastuvaa keliä mutta päätimme mennä tilanteen mukaan. Mieheni lähti käymään typyn kanssa mummolassa ja Satu tuli tirpan kanssa kyläilemään ja saimmekin herrastella mökillä kolmistaan.

Se olikin aivan mahtava tilausuus puhua kirjajutuista! Joimme pari kupposta teetä ja mietimme juonikuvioita tirpan puuhaillessa serkun lelujen parissa. Viimein huomasimme, että päivä oli kirkastunut, tosin pilvisenä, mutta päätimme silti lähteä ulkoiluttamaan kameroita. Puissa oli paksusti lunta mutta tuuli oli tiputellut sitä osittain pois, joten makrokuvailun sai unohtaa – osittain lumiset oksat eivät olleet kuvauksellinen näky. Lähdimme katsomaan miltä läheinen mökkitie näyttäisi lumen peitossa ja siellä olikin kivan näköistä, kun risut olivat painuneet kaarelle lumen voimasta. Myös jänisten, hiirten ja muiden pikkueläimien jälkiä risteili siellä täällä ja niitä oli kiva kuvailla.

Luminen tie ja riippuvat oksat.
Valkoinen koira lumisella tiellä.
Jäniksen jäljet lumella.

Harmiksemme taivas pysyi sitkeästi pilvessä, sillä taivaalla olisi ollut näkyvillä aivan kapea kasvavan kuunsirppi, mutta nyt se jäi harmaan pilvimassa taa. Auringon hehku loisti välillä pilvien raosta mutta muuten keli oli kameran linssin läpi todella tylsä.

Harmaa pilvimatto ja auringon pilkahdus.

Tuuli oli taas yltynyt navakaksi, kun palasimme mökkirantaan ja mietin tosissani, kannattaisiko meillä lähteä kotiin. Asiaa oli hyvä pohtia teekupposen äärellä. Aika meni taas vauhdilla ja, kun Satu ja tirppa tekivät iltapäivästä lähtöä, kellon viisarit olivat jo pyörähtäneet niin, että päätimme jäädä vielä yhdeksi yöksi. Vaikka säätiedote lupasi parinkymmenen asteen pakkasta, tuuli myös laantuisi illaksi.

Illalla oli ihana lukea takkatulen loisteessa joululahjakirjaa. Kaivauduin viltin alle typyn tuhistessa vieressä ja nautin siitä rauhasta, kun sai vain olla. Puut posahtelivat ulkona kiristyvän pakkasen myötä ja tuuli vinkaisi nurkkapielissä mutta onneksi se ei ollut niin pureva kuin päivällä.

Illalla typykin pääsi saunaan ja on kyllä sanottava, että puukiukaan löylyt ovat vain niin ihanat! Pakkanen oli kiristynyt koko illan ja oven pielistä vuotanut kylmä ilma höyrystyi ja kiemurteli katonrajaan kuin käärme. Oven avaus puita lisätessä sai saunan täyttymään höyrystä ja minulla tuli mieleen aivan kotipaikkani rantasauna, joka kovilla pakkasilla se oli kuin paraskin höyrysauna.

Aamulla pakkanen oli kirinyt pariinkymmeneen asteeseen ja tähdet säihkyivät kirkkaina taivaalla. Nyt manailin ankarasti sitä, että jalusta oli unohtunut kotiin! Katselin tähtiä mökin pihassa ja yritin hahmottaa, että miten ne tähtikuviot oikein menivätkään. Otava keikkui suoraan pään päällä mutta muut kuviot eivät alkaneet asettua. Tiesin, että järven yllä olisi pitänyt olla Joutsen ja Lohikäärme kiemurteli Otavan vierestä sen lähelle, mutta Lohikäärmeen pää ei alkanut ottaa silmään. Sen vieressä olisi Vega.

Aikani pyörin siinä niska kenossa mutta lopulta kävin kiskomassa pitkävartiset kengät ja toppahousut jalkaan ja kipaisin järvelle: johan alkoi taivas näyttää tutummalta! Ajomies keikkui matalalla pohjoisessa ja sen vierestä linnunrataa seurasi Perseus, Kassiopeia, Kefeus ja kaipailemani Joutsen. Nuo iltataivaan tutut kuviot olivat nyt aamulla niin matalalla, että ne näyttivät venyneiltä versioilta itsestään. Se Lohikäärmeen pääkin oli niin iso, etten meinannut hahmottaa sitä, vaikka tiesin sen olevan Vegan vieressä. Minulle on ennenkin käynyt noin, etten meinaa hahmottaa matalalla olevia tähtikuvioita, sillä ne ovat silloin suurempia ja venyneen näköisiä! Tyytyväisenä palasin sisälle – tähdet olivat vielä omilla paikoillaan!

Jalustan puutteen vuoksi kyttäsin aamun, milloin päivä alkaisi valjeta ja, kun valon määrä kasvoi mutta tähdet vielä näkyivät, ryntäsin ulos kameran kanssa. Laitoin ISO-arvoksi 12800, aukon suurimmaksi eli f4, jolloin valotusajaksi tuli 1/20s tai vähemmän. Muutamia tähtiä tuikki vielä taivaalla ja yritin sihtailla niitä maisemaan. Harmitti kun planeettoja ei näkynyt. Venus olisi niin kaunis aamutähtenä. Olin turhankin tohkeissani kuvailusta, enkä tajunnut kuinka kylmä siellä oli ja hätkähdin siihen, kun yritin painaa kameran laukaisunäppäintä, mutta sormi ei totellut: siitä oli lähtenyt tunto ja tajusin, että muutkin sormet olivat päätymässä samaan pisteeseen. Siinä tulikin kiire sisälle elvyttämään sormia!

Tuikkivia tähtiä aamutaivaalla.
Tuikkivia tähtiä aamutaivaalla.

Aamupalan jälkeen meidän jouluinen mökkireissumme alkoi olla loppupisteessä ja tuntui hieman haikealta pakkailla tavarat kasaan. Kävin vielä lähtötohinoissa kuvaamassa järvellä, sillä pakkasaamu oli niin kaunis hennon vaaleanpunaisissa sävyissään! Pääsimme lopulta matkaan, mutta läheisellä pellolla pakkassumu leijui kauniina peltomaiseman yllä ja pysähdyimme vielä kuvaamaan tätä näkyä.

Hennosti vaaleanpunainen aamurusko.
Talvinen peltomaisema.
Talvinen peltomaisema.

Kyllä taas harmitti, että juuri lähtöpäivänä puut nuokkuivat kauniin lumihunnun alla ja nouseva aurinko heitti taivaalle vaaleanpunaisen ja oranssin sävyjä ja pelloilla leijaili kaunista pakkassumua. Toivottavasti seuraavalla mökkeilyllä olisi parempi tuuri kelien kanssa!

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille!

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: