MYRSKYTUHOJA KATSASTAMASSA

Olimme typyn kanssa alkuviikosta mummolassa. Aamulla, kun täti ja serkkukin heräilivät leikkeihin, tajusin, että minulla olisi hyvä hetki käydä katsastamassa millaista tuhoa viimeaikaiset myrskyt ovat saaneet aikaan meidän kotipaikkamme metsissä. Kerroimme viime sunnuntaina, kuinka viimeisin Päivö-myrsky oli nakellut mummolassa kasvihuoneen katon huovat ympäriinsä ja myös vanhan traktorin katto oli lennellyt miten sattuu.

Metsätuhoja tarkastamassa.
Metsätuhoja tarkastamassa.

Lainasin Satun autoa ja hurautin sillä lanssiin, josta lähdin tarpomaan metsätietä pitkin. Taimikoilla  tyydyin toteamaan tieltä käsin, että siinäpä nököttävät ja mutta isomman metsän kankailla kävin kävelemässä. Yhden mäntykankaan laidalta löytyi kaksi vasta kaatunutta koivua, joiden lehdet olivat vielä täydessä loistossa. Jotenkin kummallisesti ne olivat vain kellahtaneet siinä toinen toiseen suuntaan. Mikähän minitrombi siinä oli riehunut?

Päivö-myrskyn kaatama puu.
Aukun laidassa.

Kävelin hakkuuaukon laitaa, jossa yksi mänty kenotti vähän, mutta muuten metsä näytti seisovan tukevasti pystyssä. Kiersin kuitenkin vielä metsänreunaa ja kävin ottamassa kuvan sen takaa avautuvasta suomaisemasta. Kamera ei lähtenyt mukaan, joten kännykkäkamera sai kelvata. Kaunis perhonen istui kuin tatti yhdessä kukassa eikä välittänyt minusta, joten mallasin sitäkin kuvaan ennen kuin jatkoin matkaani.

Suomaisemaa.
Kaunis perhonen.

Satu soitti, että he olivat ostamassa naapurista mansikoita aamupalalle, joten jätin kauimmaisen kulman katsomatta ja suuntasin autoa kohti palstan toista laitaa. Löysin matalasta rinteestä ison männyn, joka oli kaatunut jo aiemmasta myrskystä ja toisen vasta kellahtaneen.  

Päivö-myrskyn kaatama puu.

Samalla siinä metsässä tarpoessa pidin silmät auki lakkapaikkojen varalta. Löysinkin muutaman ojanpientareen, joissa niitä näytti olevan ihan kivasti. Jos hyvät kelit jatkuvat, ensi viikolla ne voisivat olla kypsiä poimittavaksi.

Lakka kypsymässä.

Oli kiva käydä kerrankin ulkoilemassa ihan itsekseen. Yleensä, jos minulla ei ole typyä, niin sitten joku koira on nykimässä hihnassa, joten tämänkertainen reippailu oli harvinaista herkkua. Ja mikä parasta, ulkoilun jälkeen pääsi valmiiseen aamupalapöytään ja syömään tuoreita mansikoita!

Aamupuuro ja tuoreita mansikoita.

Vaikka katselmukseni jäi vähän vajaaksi, yleisesti ottaen vaikutti siltä, etteivät myrskyt olleet saaneet suurta tuhoa aikaiseksi meidän metsissämme. Täytyy kuitenkin sanoa, että metsänomistajilla on nykyisin ollut aika karut oltavat, kun viime vuosikymmenen aikaan monet myrskyt ovat riepotelleet Suomea ja useampana talvena on tullut pahoja tykkylumituhoja.

Toivottavasti tällaiset sään ääri-ilmiöt eivät tule olemaan uusi normaali!

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: