PIDENNETTY VIIKONLOPPU MUMMOLASSA

Ajelimme taas torstai-iltana mummolaan ja toivoimme, että tällä kertaa reissu sujuisi paremmin kuin viimeksi. Alku ei ollut lupaava, sillä ajokeli oli surkea: tiet olivat sohjoisia edellisen päivän lumi- ja räntäsateen takia mutta pääsimme sentään turvallisesti perille.

Lokakuun räntäsade keli.

Myös Satu tuli lasten kanssa mummolaan, joten tiedossa oli melkoisesti pikkujalkojen töminää, kun serkukset pääsivät taas leikkimään yhdessä. Meillä oli Satun kanssa Virtuaalinen KIRJOITTAJA-tapahtuma meneillään, joten esitysten seuraaminen oli hieman haastavaa kaiken metelin keskellä, mutta onnistui kuitenkin. Menokin rauhoittui, kun tytöt suuntasivat intoa täynnä ulkoilemaan mummun kanssa, sillä maassa oli jo lunta. Me taas Satun kanssa keskityttiin glögikupposiin ja tapahtuman viimeistelyyn.

Lokakuun räntäsade.

Perjantaina keli oli niin kurja kuin se vain pystyi olemaan: räntää satoi pohjoistuulen saattelemana vaakana ja mittarin lukema painui lähemmäs nollaa. Lapsia nurkissa ujeltava tuuli ei onneksi pelottanut vaan he kävivät ulkoilemassa mummun kanssa. Lumipeitettä oli sen verran, että pian kaksi lumiukkoa nökötti vahtimassa pihaa. Me kävimme Satun kanssa kärryttämässä vauvan ja taaperon kanssa, ja ulkoilulla oli kyllä varsin raikastava vaikutus.

Lumiukot.

Joku voisi sanoa, onko järkeä lähteä ulos sellaiseen tuiverrukseen, kun naamalle läsähteli kolikon kokoisia märkiä lumihiutaleita, mutta meidän mielestä sellaisessa kurjassa kelissä on omanlaistaan karua kauneutta. Ja sellaisen reippailun jälkeen tuntee kyllä tehneensä jotain ja kuuma glögikupponen maistui erityisen hyvälle.

Syksyinen horsmikko.

Lauantaiksi keli poutaantui ja aamu valkeni kuulaana ja kirkkaana. Lapset laskivat mummun kanssa mäkeä ja me käytiin taas kärryttelemässä pienempien kanssa. Sitten kyläilijät suuntautuivat kotia kohti ja me saimme nauttia lauantai-illasta ihan perheen kesken.

Kirkas syyskeli lokakuussa.

Mies lähti vielä sunnuntaina metsästämään, kainuulaisittain metille, joten minä olin sitten lasten kanssa keskenäni mummolassa. Onneksi vauva oli hyvällä tuulella, kuten oli ollut koko matkan ajan, ja sen ansiosta koko reissu tuntui niin helpolta. Pitää iloita tästä vauvan hyvästä vaiheesta, sillä se saattaa taas muuttua!

Seikkailu horsmikossa.
Ulkoilemassa.

Onneksi vauva nukkui hyvin, sillä keli oli aivan upea ulkoiluun! Vajaa kymmenen astetta pakkasta, kirkasta ja aurinko paistoin. Mikäs siellä oli typyn kanssa puuhaillessa. Me käytiin seikkailemassa jäätyneessä horsmikossa, kuusikossa ja käytiin myös kokeilemassa joko rannan jää kantaa. Typyä kantoi ja oli kyllä niin liukasta, että sai koko ajan pitää kädestä kiinni, ettei neiti lentänyt selälleen.

Syksyn ensimmäiset jäät.
Valkoinen koira.

Sitten me käytettiin vielä Vitiä kävelyllä. Typy on keksinyt, että kun hän ei jaksa kävellä, hän voi olla vaunujen alaosassa. Meillä oli kiva kävelyreissu ja bongailtiin samalla lintuja.

Vaunuttelemassa.

Tällä reissulla pääsi ulkoilemaan paljon ja se kyllä virkisti mieltä. Edellisellä visiitillä olin viisi päivää sisällä sairastelujen takia ja voin sanoa, että siinä alkoi kyllä pää hajoilla. Virkistäytyneenä olikin kiva suunnata takaisin kotia kohti. Toivottavasti nämä kauniit pakkaskelit jatkuvat!

Kivaa lokakuun jatkoa kaikille!

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: