Syyskuun loppupuolella, kun ruska hehkui kauneimmillaan, meillä oli pitkästä aikaa Sannan kanssa mahdollisuus kuvata yhdessä. Käytimmekin heti tilaisuuden hyödyksi ja suuntasimme Lautasvaaran entiselle laskettelukeskukselle toiveenamme kuvata syksyn väriloistoa vaaramaisemissa.
Ränsistynyt entinen suksivuokrausrakennus oli surullinen näky eikä millään tavalla vastannut sitä kuvaa, mitä lapsuuden laskettelureissuilta oli mielessä. Onneksi entiset rinteet eivät olleet kasvaneet täysin umpeen, vaan pääsimme kuvaamaan aurinkoisen päivän ruskavärejä samoilta sijoilta, missä ensimmäisen kerran kaatuilin lumilaudan kanssa.
Vadelmapusikoiden keskeltä löytyi hyvä betonikoroke ja saimme näpsittyä hauskoja otoksia. Ylempää aukeni hieman järvimaisemaa mutta harmillisesti vaaran toiseen suuntaan antavaan rinteeseen oli kasvanut jo metsikkö, joten siltä suuntimalta järvimaisema jäi haaveeksi.
Palatessa pellot hehkuivat vielä vihreinä ja kuvailimme Sannan juoksentelua pipo kourassa. Kuviin muodostui pellon vihreyden, taivaan sinen ja metsikön ruskan kanssa todella kaunis värimaailma.
Päivä kääntyi jo illan puolelle ennen kuin ehdimme Pajakkakosken lavereille. Meillä oli kiire eikä vähiten siksi, että meidän kokoonpanoomme oli tullut täydennystä: Sannan vajaan vuoden ikäinen taapero ei ollut lähellekään yhtä innoissaan kosken ruskaväreistä kuin me.
Kohtalaisen hyvin pikkuneiti kuitenkin jaksoi olla tätin sylissä, kun Sanna poseerasi kameran edessä, ja näpsimme yhdessä kuvia. Kosken kävelylaverista muodostui hyvin ohjaavaa linjaa, ja raskaana roikkuvat oranssit lehdet toivat täydellisesti syksyn tunnelmaa kuviin.
Aurinko oli suurimmaksi osaksi pilvessä mutta toi välillä haasteita pilkahtelemalla esiin. Vastavaloon kuvatessa kosken pinta kiilteli ja kuviin oli vaikea saada oikeaa valotusta. Onneksi raw-kuvaus ja kuvankäsittely lightroomissa pelastavat paljon!
Muistoksi tästä retkestä saimme monta kaunista syksykuvaa – taas kerran kannatti hyödyntää hetki ja kipaista kuvaamaan.
– Satu
