SYYSLOMAVIIKKO MÖKKIMAISEMISSA KAINUUSSA

Vietimme taas perinteisesti syyslomaa mökillä ja viikko meni yhdessä hujauksessa! Saavuimme mökille perjantaina hyvissä ajoin ja koirat hulmusivat innoissaan häkissä, niistä on aina mukava päästä mökkeilemään. Keli oli vain kolea ja synkeän harmaa ja säätiedote lupaili uhkaavasti saman jatkuvan, mutta onneksi mökissä oli lämmintä ja illalla takkatuli toi ihanaa tunnelmaa. Sauna lämpeni totta kai ja puusaunan pehmeät löylyt tuntuivat pitkästä aikaa kutkuttavan hyvältä. Siitä oli melkein kuukausi, kun viimeksi olimme olleet mökillä, ja olin jo kaivannut sinne!

Syksyisen harmaa järvimaisema.

Lauantaina mies lähti koirien kanssa metsään ja mummu ja Satu lapsineen tulivat mökkeilemään. Serkukset puuhasivat innoissaan mummun kanssa ulkona ja me seurustelimme vauvan kanssa sisätiloissa. Aurinkosähkö oli ilmoittanut heti aamulla, että hän ei ole muuten ladannut akkuja, joten Satu toi termospulloissa meille teevettä ja saimme fiilistellä mökkeilyä oikealla tavalla – ilman kuumaa juotavaa siitä puuttuisi jotain oleellista!

Iltapäivällä vieraat lähtivät samaan aikaan, kun mies palaili metsästä. Illalla kyttäsin saunanlämmittelyn lomassa, jos sankka pilviverho sattuisi väistymään ja pääsisin kuvailemaan tähtiä. Se oli vain masentavan pilvessä eikä tarvinnut kaivaa kameraa esiin vaan sain saunoa kaikessa rauhassa.

Sunnuntaina kokoonnuimme koko perhe mummolaan. Heti ovella vastaan leijui ihana korvapuustien tuoksu ja siitä tuli mieleen aivan lapsuuden lauantaiaamut, joihin kuului lämmin vastapaistettu pulla ja kylmä maitolasi. Kaikkien perheenjäsenten ollessa paikalla talossa oli melkoinen hälinä, kun lapset eivät tienneet kelle esitellä lelujaan. Syksypuuhiin kuuluu laiturin nosto talvitelolle mökkisaaressa ja siitä reissusta kerroin jo tässä postauksessa. Puuhakkaan päivän jälkeen oli kiva suunnata mökille saunan lämmitykseen. Taivas pysyi tietenkin synkässä pilvessä ja kamera repussa mutta onneksi masentava keli ei saunomista haitannut, pikemminkin päinvastoin; saunan lämpöön oli ihana sukeltaa, kun ulkona oli vain märkää, pimeää ja koleaa.

Syksyisiä puuhia mummolassa lasten kanssa.
Valkoinen koira narussa mummolan pihassa.

Alkuviikosta typy oli isänsä kanssa toisessa mummolassa ja minulla oli harvinaisia vapaapäiviä lapsen hoidosta. Kävin sitten katsomassa Satun vauva-arjen menoa ja retkeilemässä tirpan kanssa. Siitä hauskasta retkestä voi lukea täältä.

Illalla katsoin juuri ennen nukkumaan menoa, mitä valoja järven yllä oikein näkyy? Taivas oli pilvessä, mutta sinertävä juova näytti liikkuvan pilvien takana ja tajusin revontulten leimuavan pilvien läpi. Virkistyin heti ja päätin käydä kokeilemassa, saisinko niitä piirtymään myös kameran näytölle, mutta arvatenkin juuri, kun olin saanut kaikki vaatteet päälle ja seisoa jökötin jalustan kanssa rannassa, taivas oli hiljentynyt ja sain tallennettua ainoastaan kaukaisia valoja…

Valosaastetta järven takana.
Mökillä tähtikuvausta harrastamassa.

Loppuviikko meni sitten yhdessä hujauksessa. Yhtenä päivänä kävimme kaupungilla kiertelemässä kaupoissa ja mökillä lenkitimme Vitiä ja ulkoilimme mökkipihassa. Typy oli vielä sitä mieltä, että mustikoita voi syödä ja minun piti monta kertaa hakea hänet marjamättäältä ja selittää, että ne mustikat ovat kyllä jo menneet huonoiksi. Iltaisin jatkui epätoivoinen revontulien bongaus ja toivoin, että pilvipeite rakoilisi ja pääsin kuvailemaan edes tähtiä. Parina iltana olikin kirkkaampia hetkiä ja sain kaivettua kameran esille. Typy oppi nopeasti, että punertava iltatähti on Mars-planeetta. Se loisti kauniina järven takana ja näkyi heti hämärän tullessa.

Mökillä lenkkeilemässä koiran kanssa.
Mars iltatähtenä.
Tähtitaivas pilkahtaa pilven raosta.

Yhtenä päivänä kävimme mieheni mukana metsällä ja tein hyvät eväät, että voisimme tulistella jossain sopivassa paikassa. Typy on innokas retkeilijä ja leikki piilosta auton ympärillä, kun seurasimme tutkasta Nikun touhuja metsässä. Harmillisesti pieni retkeilijä vain nukahti, kun olimme siirtymässä nuotion tekoon, joten suuntasimme takaisin mökille ja paistoimme nakit ja makkarat kodassa, kun hän heräsi. Olin aivan ihmeissäni, kuinka topakasti hän itse piteli nakkitikkuaan ja sai paistettua omansa. Nuo pienet ovat kyllä jo valtavan taitavia parivuotiaina!

Tolkku pieni makkaranpaistaja.

Lauantaina meillä oli puuhakas päivä, sillä suuntasimme mummolaan leipomaan Satun vauvan kastajaisiin. Mummo oli jo paikalla, ja Satu hurautti lasten kanssa pihaan vähän myöhemmin. Olimme siihen mennessä ehtineet tehdä ässätaikinan jääkaappiin ja yhden lässähtäneen sokerikakkupohjan… Jostain syystä kakkupohja oli jäänyt raa’aksi keskeltä, joten saimme ensi töiksemme tehdä uuden. Se onneksi meni niin kuin pitikin! Tällä välin mummu leipoi lasten kanssa pullaa ja kakun valmistuttua heidän tekeleet pääsivät uuniin.

Pullan paistossa mummolassa.

Seuraavaksi piti tehdä majoneesi voileipäkakkuun ja täytyy sanoa, että se ei ole meidän kummankaan suosikkihommaa. Minä olen juoksettanut majoneesin lukemattomia kertoja ja huonon hermostorakenteen omaavana sen teko ei vain sovi omaan pirtaan. Satun alku näytti lupaavalta, mutta kun aloimme lisätä öljyä, se juoksettui. Onneksi äidillä on parempi karma siihen hommaan ja hän sai majoneesin tehtyä vaikka pikkuapulaiset häärivät puuhakkaina ympärillä. Majoneesin jälkeen täytteiden teko oli helppo homma ja voileipäkakun kasaaminen onnistui näppärästi lasten päiväunien aikaan.

Voileipäkakun jälkeen vuorossa oli täytekakku ja onneksi vauva oli yhteistyökykyinen ja viihtyi sitterissä sen ajan, että saimme täytekakun täytettyä ja päällystettyä voikreemillä. Sen päälle tulisi sokerimassa, joten voikreemi estää kosteuden imeytymisen kakusta sokerimassaan.

Kun lapset heräilivät, leivoimme yhdessä ässiä. Mummu yritti ehdotella koeversion paistamista, mutta minä olin sitä mieltä, että kyllähän nämä aina ennenkin ovat kasassa pysyneet. No, kun ne ässät sitten levisivät lättänöksi ja yksittäisten pikkuleipien sijaan meillä oli käsissä pikkuleipäpelti, oli myönnettävä, että olisi pitänyt kuunnella äitiä…

Keksien leipomista lasten kanssa.

Vaikka kaikki ei ihan putkeen mennytkään, saimme kuitenkin tehtyä kaiken mitä suunnittelimme ja suuntasin sokeroidun pikkuapulaisen kanssa takaisin mökille.

Sunnuntaiaamuna olikin viikon hauskin hetki, kun yritimme pakata kaikki viikon aikana levinneet tavarat ja kaivella mukaan typyn lelut sohvan tyynyjen takaa. Lopulta autot oli lastattu ja suuntasin typyn kanssa Sotkamoa kohti vauvan ristijäisiin. Minun aamupäivä meni kakkua koristellessa, Satu järjesteli paikkoja ja typy leikki serkkunsa leluilla aivan intona, sillä tirppa oli isänsä mukana metsällä. Hän sai kerrankin kaikki lelut itselleen ja kävi vähän väliä esittelemässä niitä tädilleen ja vauvalle, joka mytkyili lattialla.

Vauvan kastajaiset.

Saimme kakun ojennukseen, paikat järjestykseen ja tarjoilut aika lailla kohdilleen siihen mennessä kun pappi tuli paikalle. Minä en tietenkään ollut osannut ajatella viikon päähän, kun pakkailin syysloman vaatteet, eikä meillä ollut typyn kanssa mitään ristiäisiin sopivaa vaatetta mukana. Onneksi Satun vaatteet sopivat minulle ja typyllekin löytyi söpö serkun mekko, joten olimme ihan edustuskunnossa. Olikin vähän haikea fiilis, kun starttailimme kotia kohti. Meidän lomaviikko oli mennyt ihan liian nopeasti!

Ristiäispöydän tarjoilua.

Täytyy sanoa, että kun on viikon ajan miettinyt riittääkö aurinkopaneelien sähkö keittämään vettä ja tiskannut ilman juoksevaa vettä, niin kotona asiat tuntuvat taas ihanan helpoilta. Mutta pidän kyllä siitä, että joutuu vähän näkemään vaivaa ja mökillä pääsee kunnolla irtaantumaan arjen hyörinästä. Siellä tuvan lämmittely, veden kantaminen, tiskaaminen, iltapesu – kaikki ovat omanlaisiaan operaatioita ja mukavien mökkeilyhetkien jälkeen jaksaa taas arkea.

Mökkeilemässä koiran ja lapsen kanssa.
Pakkasen lakastama lehti.

Ihanaa syksyn jatkoa kaikille!

– Sanna 

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: