VAUVAN KANSSA MÖKILLÄ

Tämä alkusyksy on ollut kaunista aikaa. On ollut kuulaita aurinkoisia päiviä ja ihania tyyniä iltoja. Mietimmekin että lähtisimmekö käymään vielä mökillä ja lopulta tulimme siihen tulokseen, että miksipä ei. Kyllähän vauvan kanssa pärjää ilman juoksevaa vettä, kunhan vain lämpöä riittää.

Järviamaisemaa.

Perjantaina pakkasimme kimpsut ja kampsut mutta mies meinasi vaipua pieneen epätoivoon, kun näki pakkaamani tavarapaljouden. Urhoollisesti hän kuitenkin sai kaikki kassit sullottua autoon ja pääsimme liikenteeseen. Täytyy muuten sanoa, että se yllätti, miten kauan tavaroiden pakkaamiseen menee aikaa! Pari tuntia vilahti hetkessä, kun yritimme saada kaiken oleellisen mukaan ja sen härdellin jäljiltä koti jäi vähän sen näköiseksi, että jatketaan sen parissa kun palataan takaisin.

Mieheni setä oli käynyt lämmittämässä mökkiä etukäteen ja tuvassa oli mukavasti reilut parikymmentä astetta lämmintä. Ei tarvinnut pelätä, että vauvalle tulisi kylmä. Neiti nukkuikin tyytyväisenä tuvassa, kun me leikimme typyn kanssa ulkona hippaa ja piilosta ja lämmitimme saunaa.

Vesileikit järvessä.

Täytyy sanoa, että oli ihanan tunnelmallista olla mökillä syyskuun hitaasti tummuvassa illassa ja katsella tyynelle järvelle, kuinka pimeys hiipi maiseman ylle. Mökkisaunan löylyt ja takassa roihuava tuli ovat vain niin terapeuttisia. Ilta oli puolipilvinen ja pilvilauttojen raoista näki kuinka tähdet alkoivat vähitellen syttyä taivaalle. Minä unohdin tietysti siinä pakkaustohinassa jalustan kotiin, joten minun ei tarvinnut miettiä tähtien kuvaamista vaan sain ihailla niitä ihan kaikessa rauhassa.

Takkatuli.

Lauantaiaamuna mies lähti käyttämään koiria metsässä ja minä jäin heräilemään kahvikupin kanssa. Molemmat lapset ihme kyllä nukkuivat, joten sain rauhassa näpytellä tietokoneella. Yhdessä vaiheessa vilkaisin järvelle päin ja hämmästyin, sillä ikkunan takana maisema oli värjäytynyt aivan pinkiksi. Ryntäsin ikkunaan ja taivaanranta hehkui kirkkaan vaaleanpunaisen sävyissä. Lapset nukkuivat vielä ja hetken mietittyäni säntäsin ulos kameralaukun kanssa. Kävin ensiksi räpsimässä kuvia kännykällä ja sitten kaivoin kameran esiin. Ehdin napata pikaiset kuvat ja sulloin juuri kameraa reppuun, kun kuulin vauvan heräilevän. Täydellinen ajoitus. Olin niin iloinen, että sai ikuistettua tuollaista näkymää, sillä en muista, että olisin nähnyt aivan noin pinkkiä maisemaa aiemmin.

Kirkkaan punainen auringonnousu.
Kirkkaan punainen taivaanranta.
Punertava auringonnousu.

Kävimme aamupäivällä juomassa mummun synttärikahvit ja palasimme puolen päivän aikaan mökille. Satu tuli lasten kanssa kyläilemään ja siinä riitti taas vilskettä. Ei-niin-yllättäen lapset piti paimentaa pois rannasta sen jälkeen, kun housut oli polvia myöten märät ja hiekkaiset. Vaatteiden vaihdon jälkeen pysyimmekin kaukana rannasta ja lähdimme käymään kävelyllä vauvan kanssa. Tytsyt säntäilivät etupuolella ja kutittelivat toisiaan kuivuneilla horsmilla. Kriiseiltä ei voinut välttyä, kun toinen katkaisi toisen horsman. Mustikoita löytyi vielä metsästä ja lapset unohtivat hetkeksi juoksentelun ja keskittyivät marjojen syöntiin.

Kärryttelemässä vauvan kanssa.
Puolukoita.

Joimme vielä Satun kanssa lähtökahvit kuistilla ja lapset söivät välipalaa. He löysivät nopeasti kaurakaksirasian ja herkuttelivat vielä sellaiset jälkkäriksi. Kun Satu lähti, vauva nukkui kiltisti kärryissä, joten me typyn kanssa pääsimme lennättämään dronea. Järvi oli upean tyyni ja ilta-aurinko maalaisi kauniisti lähisaaria.

Kahvi tuokio terassilla.
Syysillan järvimaisemaa.
Syksyisen illan järvimaisema.

Säätiedote lupasi sunnuntaiaamulle vesisadetta, joten päätimme ajaa yötä vasten kotiin. Lapset nukkuisivat matkan ja saisimme olla sunnuntain rauhassa kotona. Niinpä päivällisen jälkeen alkoi taas pienimuotoinen pakkausoperaatio… Illalla selvisimme liikkeelle ja katselin tummuvia maisemia auton ikkunasta. Ilma viileni nopeasti, pelloille nousi usvaa ja laskeva aurinko maalasi taivaanrannan kirkkaan oranssiksi. Maisema oli kertakaikkisen upea! Sitä oli ollut ihana kuvata mutta lasten takia en halunnut pysähdellä suotta, joten pitää toivoa että joku toinen kerta pääsisin ikuistamaan usvaisen syysillan kauneutta.

Olipa hauska käydä syksyinen mökkireissu vauvan kanssa. Olin positiivisesti yllättänyt miten mallikkaasti meillä sujui, joten pitää katsoa ehdimmekö käydä tälle syksylle vielä uudemman kerran mökkeilemässä vai onko seuraava reissu vasta joulun aikaan.

Ihanaa syksyä ja tunnelmallisia mökkeilyhetkiä kaikille!

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: