AJATUKSIA VIRTUAALISESTA KIRJOITTAJA-TAPAHTUMASTA

Virtuaalinen KIRJOITTAJA-tapahtuma saatiin pidettyä viime viikolla ja täytyy kyllä sanoa, että siitä jäi kaiken kaikkiaan todella positiivinen fiilis. Esitykset olivat poikkeuksetta hyviä: esiintyjät olivat miettineet kirjoitusprojektiaan huolella ja osasivat kertoa siitä selkeästi ja nostaa esiin mielenkiintoisia seikkoja. Kutsutut esiintyjät toivat esille juuri niitä asioita, jotka ainakin meitä kirjoittajina kiinnostivat, ja saimme tähän meidän blogiimmekin monta uutta kirjoituksen aihetta.

Virtuaalinen KIRJOITTAJA-tapahtuma.

Tässä yhteenvetoa millaisia ajatuksia meillä jäi mieleen esiintymisistä:

Maanantai

Päivän aloitti Kariston Minna Klapurin esitys, jossa hän kertoi kustannustoimittajan työstään. Hän sanoi mm. tutustuvansa uusiin käsikirjoituksiin saapumisjärjestyksessä ja että saatekirjeessä kannattaa kertoa omasta taustastaan, ainakin jos se antaa uskottavuutta tekstin aiheelle. Hän on myös pistänyt merkille, että monen hyvän käsikirjoituksen taustalla on kirjoittajakoulutusta. Minnalle sai esittää kysymyksiä esityksen aikana ja seuraajia kiinnosti mm. millainen on käsikirjoitusten laatutaso? Minna vastasi, että nykyisin tulee tosi paljon hyviä käsikirjoituksia. Kysyttiin myös, kuinka pitkälle käsikirjoitusta luetaan ennen kuin tehdään päätös sen kohtalosta? Minna alkaa viimeistään parinkymmenen sivun jälkeen miettiä onko teksti luettavaa ja huomautti, että hyvä saatekirje voi auttaa sinnittelemään pidemmälle. Aika loppuikin vähän kesken, kun jouduimme siirtymään seuraavaan esitykseen.

Ville Paajanen kertoi historiallisesta romaanistaan ”Täällä kaukana jossain”, joka sijoittuu sota-aikaiseen Viipuriin ja on löytänyt tarinan äänen vanhoista kirjeistä. Lukunäytteen perusteella teksti vaikutti kauniilta, yksityiskohtaiselta ja hyvin valmiilta.

Jarno Vaajoki kertoi humoristisen ”Pate Zadista” kirjaidean syntymisestä ja tarina vaikuttaa kyllä hauskalta: Pate lähtee kiertämään Suomea suuren uhon kanssa kuvitellen, että Helsinki on kaiken napa mutta sitten asioita joutuukin miettimään uudelleen.

Jenni Vilénin novellikokoelma masennuksesta sisältää erilaisia juttuja, kuten naistenlehden kuvitteellisen haastattelun hänestä sekä päiväkirjamerkintöjä.  Hänellä oli hieno lähestymistapa tähän nykyisin hyvin yleiseen sairauteen: huumori. Positiivinen ajattelu ja itselleen nauraminen ovat  monesti hyviä lähtökohtia, myös silloin kun tajuat että hei, olen monta vuotta ajatellut itsestäni väärin.

Tiina Törön esittely hänen logoterapeuttisesta romaanista ”Tyhjän tilan lahja” oli jotenkin ihanan seesteinen ja rauhallinen. Siitä jäi erityisesti mieleen lukujen kauniit otsikot mm. Muistot ovat huokoisia.

Päivän päätti Pippurinen Kustannuksen Sinituuli Viljanen, joka kertoi meille, kuinka hän päätyi perustamaan Pippurinen Kustantamon Pippa Pippuri -kirjoilleen: Yle kiinnostui Pippa Pippurin tarinoista ja ne ilmestyivät äänisatuina. Äänisadut saivat positiivista palautetta ja kuvitetut tarinat haluttiin e-kirjaksi. Kustantamoille olemassa olevat äänisadut olivat kuitenkin ongelma. Koska Pippa Pippurin tarinoille oli kysyntää ja kyseessä oli kirjasarja eikä vain yksittäinen kirja, oman kustantamon perustaminen oli luonnollinen vaihtoehto.

Virtuaalinen KIRJOITTAJA-tapahtuma.

Tiistai

Tiistain aloitti Jenni Poutiainen, jonka fantasiamaailmaan sijoittuva kirjasarja kuulosti aivan upealta. Muinaiset rituaalit, shamaanit, tietäjät ja muut taruolennot eivät varmasti jätä ketään kylmäksi. Hänen kirjasarjansa sai alkunsa Seitsemän veljeksen kirjasta mieleen jääneestä lainauksesta. Hänellä oli oivaltavia ajatuksia mm. fantasian vanhanaikaisuudesta ja hän haluaa tekstillään nostaa esiin uudenlaisia näkemyksiä ja hahmoja.

Mirjami Sirénin dystooppisessa scifiromaanissa suljettuun yhteiskuntaan on tässä korona-ajassa ehkä helppo samaistua. Hänen esityksessä tuli lukemattomia hyviä pointteja esille ja kirjan idea oli selvästi mietitty huolella. Esimerkiksi kirjan ajatus, ettei ihmisillä ole pysyviä koteja vaan liikkeellä pysyminen mahdollistaa innovaatiot, on kiehtova ja pistää myös miettimään tätä nykyajan jatkuvaa kiirettä ja tekemisen pakkoa. Syntyykö ne parhaat ideat siitä kiireestä?

Anna Tekokosken esitys oli ihanan positiivinen, vaikka aihe kuulostikin synkältä. Hänen kirjansa vaihtoehtoisen tulevaisuuden kaupungit, joita riivaa mutatoituneet kissat ja koirat, vaikuttivat zombileffojen ystävien suosikeilta ja katkelma kirjan tekstistä oli huikean jännittävä! Anna haluaa tekstillään nostaa esiin mm. seksuaalivähemmistöjä ja kertoi, että hyödyntää Pinterestiä tarinansa suunnittelussa.

Saran esitys hänen fantasiatetralogiasta oli myös hyvin puhutteleva. Hän nosti esiin todella tärkeitä asioita, kuten ulkopuolisuuden tunnetta ja sen mitä hullun leima tekee ihmiselle. Hän sanoi aivan ihanasti, että hänen kirjansa on lämmin halaus kaikille heille, jotka taistelevat mielenterveyden ongelmien kanssa.

Sanni Ylimartimon esitys hänen valmiista säieromaanista oli ihastuttava. Fanittamisesta kertovia kirjoja ei varmasti ole montaa ja monelle kiusatulle faniyhteisö voi olla se paikka, jonka vuoksi jaksaa mennä kouluun.

Tuulikki Tammen esitys hänen fantasiakirjastaan oli mielenkiintoinen ja siitä nousi esille tärkeä asia: erityisnuoret. Nuoruus on raskasta jo muutenkin ja kaikki haluaisivat vain kuulua joukkoon. Kirjassa sivutaan tärkeää asiaa ja nostetaan esille myös aikuisten näkökulmaa.

Päivän YA-teeman kruunasi tunnettujen YA-kirjailijoiden Elina Rouhiaisen ja Sini Helmisen esiintyminen: he keskustelivat, millaista on olla YA-kirjailija Suomessa. He nostivat esiin mm. sen, että YA-käsite on Suomessa huonosti tunnettu ja YA-kirjailija joutuu aina ensin puhumaan genrestään ja sitten vasta omasta tekemisestään. Keskustelussa kävi myös ilmi, että Suomen YA-tilanne on erilainen kuin maailmalla, jossa YA nauttii suuresta suosiosta. Täällä meillä taas kirjojen myynti on vähäisempää, ja apurahat ovatkin merkittävä tulonlähde. Tämä pitää toki paikkansa hyvin monien muiden kirjojen kohdalla, sillä Suomessa vain kourallinen kirjailijoita elää myyntituloilla. Elina ja Sini toivat esille, että rahallinen menestys YA-kirjoissa voi jäädä vähäiseksi mutta YA-kirjailijoiden kesken vallitsee mukava yhteishenki, johon kaikki ovat tervetulleita. Heidän esityksestä jäi kaikin puolin tosi positiivinen fiilis!

Virtuaalinen KIRJOITTAJA-tapahtuma.

Keskiviikko

Keskiviikon aloitti Paula Uotilan YA-kirjoitusprojektin esittely, jossa hän kertoi pikkukylän mysteeristä. Miksi prätkätyttö tuli kylään ja mitä pikkukylän tyttö löysikään metsästä? Vanha salaisyyksien vyyhti lähtee kietoutumaan hiljalleen auki. Kirjan teemoja oli, ettei kaikki ole miltä näyttää eikä hyväosaisuus aina tarkoita, että olisi onnellinen.

Seuraavana Mira Mink esitteli runokirjojaan. Hän on julkaissut kaksi omakustannetta ja kertoi nyt kolmannesta kirjastaan ja luki myös lukunäytteitä. Runoutta pitäisi kyllä lukea tai kuunnella enemmän. Runot herättävät tunteita ja ajatuksia ja Miran runoissa oli kaunis tenho.

Otavan esikoiskirjailija Emma Sofianna Söderholm kertoi matkastaan kirjailijaksi. Hänen esikoiskirjansa nimi on Edes hetken elossa. Hän puhui tärkeistä asioista, kuten siitä kuinka suhtautua hylkykirjeisiin – niistä ei kannata masentua vaan hänkin on saanut niitä lukuisia, eikä kustantamoiden hylkykirjeiden lyhyt ja ytimekäs vakioviesti ja palautteen puute johdu siitä, että käsikirjoitus olisi ollut huono vaan siitä, ettei kustantamoilla ole resursseja antaa palautetta. Hän kertoi myös että, jos kustantamolta sattuu saamaan jotain palautetta, siihen kannattaa tarttua ja työstää projektia niiden mukaan. Esitykseen mahtui myös hyviä vinkkejä, kuinka kirjoitusjumeista voi päästä eroon: kirjoittamalla toisenlaista tekstiä, tekemällä erilaisia sanataide-, kuten blackboxing-harjoituksia (siinä mustataan olemassa olevaa tekstiä) ja oikeastaan kirjoittamalla sitä, mikä lähtee sillä hetkellä sujumaan.

Tämän jälkeen esikoiskirjailija Marinella Himari kertoi, miksi hän päätyi purkamaan olemassa olevan kustannussopimuksen ja teki omakustanteen. Hän kertoi myös, milloin omakustanne kannattaa: kun kirjalle on selkeä tilaus ja pystyt itse mainostamaan sitä. Täyskustanteeseen verrattuna omakustanteesta jää paremmin katetta, noin 7–10 euroa vs. 3 euroa, mutta omakustanteen kanssa joudut tekemään kaiken työn itse. Marinella vinkkaa, että omakustanteen teossa kannattaa hyödyntää ammattilaisia esimerkiksi taitossa, kielentarkastuksessa ja tarinan yhtenäisyyden tarkastelussa. Muuten kokonaisuus jää helposti kotikutoiseksi. Siksi kannattaa rohkeasti hyödyntää kavereita, sukulaisia tai ostaa ammattilaisten palveluita.

Päivän lopuksi esiintyi aavemaisen Haamu Kustannuksen Tiina Hautala ja hän kertoi meille pienkustantamon toiminnasta. Suurten kustantamojen linjasta poiketen hän kertoi, että jos ei itse innostu käsikirjoituksesta, hän laittaa vinkkejä kuka siitä voisi kiinnostua. Tiina antoi myös vinkkejä kustantamon valintaan: perehdy kustannusohjelmaan ja ajoituksella on väliä. Käsikirjoituksia kannattaa laittaa useaan kustantamoon yhtä aikaa ja, jos jostain tärppää, siitä kannattaa ilmoitella muille. Lopuksi hän sanoi myös pari lohduttavaa sanaa, jos käsikirjoitukselle ei vain löydy kustantajaa: omakustanne on aina vaihtoehto ja vertaistuen löytämiseen mm. Facebookin Kirjailijanloput-ryhmä on hyvä paikka.

Virtuaalinen KIRJOITTAJA-tapahtuma.

Torstai

Päivän dekkari-genren aloitti Veera Viitasen kirjoitusprojekti, jonka nimi oli ”Kasvot ikkunassa”. Se on psykologinen jännitysdekkari, jossa on hauska tai oikeastaan aika karmiva ajatus siitä, että joku katselee sinua ikkunan takaa.

Merja Jussila kertoi kirjoitusprojektistaan, jossa mietittiin mm. sitä kuinka kaikissa ihmisissä on jotain hyvää ja pahaa. Miksi aivan tavallisen ihmisen normi särkyy? Hänen kirjoissaan ei ole väkivaltaa ja hän muistutti siitä, kuinka tärkeää on jättää tilaa lukijan mielikuvitukselle.

Meidän esitys oli päivän viimeinen ja täytyy sanoa, että oli jännittävää puhua omasta kirjoitusprojektista mutta toisaalta se oli myös todella hauskaa. Kuluneen viikon esitykset olivat olleet niin hyviä, että vähän huoletti, miten oma osuus menee mutta ihan kunnialla siitä selvittiin!  Live-esiintyminen oli itseasiassa ihan hauskaa ja siinä oli helppo vastailla kysymyksiin, ja myös itse kysyä ja saada vastauksia. Mietimmekin, että ehkä IG-liveä voisi hyödyntää kirjoittamisesta puhumisessa muutenkin kuin pelkästään tällaisessa tapahtumassa?

Virtuaalinen KIRJOITTAJA-tapahtuma.

Tapahtuman Facebook-sivuilla nähtiin myös loistavia videoita!

Myllylahden kustannuspäällikkö Niina Within dekkarivideo on todella hyvä tietopaketti! Sitä katsoessa tekisi lähinnä mieli kirjoittaa joka sana muistiin. Tämä kannattaa jokaisella kirjoittajalla katsoa, sillä siinä annettuja neuvoja ja vinkkejä voi käyttää myös muiden kuin dekkarikäsikirjoitusten kehittämiseen.

Tähtitekstin Stella Vuoman video, jossa hän kertoo käsikirjoitusten yleisimmistä kompastuskivistä ja kuinka välttää niitä, on kattava tietoisku kaikille kirjoittajille! Hän nostaa esille mm. sen, että Suomessa ihmiset kirjoittavat paljon, jolloin myös käsikirjoituksia tarjotaan paljon kustantamoihin. Kustantamoiden nimikkeiden määrä taas on laskenut koko ajan, koska kirjoja ei enää osteta niin paljon, joten tämä johtaa entistä useampiin hylsyihin. Hän listaa hyviä asioita, joiden on syytä olla kunnossa ennen kuin lähestyy kustantamoja. Lopuksi hän myös muistuttaa siitä, että kirjoittaminen itsessään on tärkeää ja antoisa harrastus – älä siis anna kaupallisten lainalaisuuksien määritellä oman tekemisesi arvoa. Kirjoittaminen itsessään on arvokasta!

Rita Dahl antoi videollaan vinkkejä ja neuvoja apurahojen anomiseen. Hän mm. kertoi, että CV:n tilalta kannattaa tehdä digitaalinen portfolio. Hakemuksissa kannattaa kertoa myös omat taiteelliset päämääräsi sekä asiat, joihin pyrit vaikuttamaan työlläsi. Tuoreet uuden näkökulmat ja poikkitieteellisyys toimivat myös taiteen aloilla. Lopuksi hän muistutti siitä, että kirjoittajan ja myös kirjailijan pitää sietää pettymyksiä. Niitä ala on täynnä, joten sitkeyttä tarvitaan.

Virtuaalinen KIRJOITTAJA-tapahtuma.

Kirjoitusharrastuksen merkitys

Kuten jo alussa mainitsimme, kuluneen viikon esitykset olivat hyviä ja kullekin esitykselle varattu 15 minuutin aika vilahti hetkessä. Esityksistä sai hyvin käsityksen millaisen kirjaprojektin kimpussa kukin häärää ja millaisia teemoja kirjalla haluttiin nostaa esiin.

Näiden kirjaideoiden lisäksi oli kiinnostava kuulla muiden ajatuksia kirjoitusharrastuksesta ja sen merkityksestä. Joku mainitsi, että hänelle kirjoittaminen on terapeuttista ja sen avulla voi käsittellä omia ongelmia ja päästä niiden kanssa eteenpäin. Tuli esille myös se, miten lähipiirin voi vaikuttaa kirjoitusharrastukseen – tukeeko se vai väheksyykö koko harrastusta. Oli myös hauska kuulla miten joku kertoi pitävänsä kavereidensa kanssa kirjoittajapiiriä, jossa luetaan toisten tekstejä ja annetaan siitä palautetta. Se kuulostaa tosi hauskalta idealta!

Virtuaalinen KIRJOITTAJA-tapahtuma.

Joissakin esityksissä kirjoittaja nosti esille hyödyntävänsä Pinterestiä kirjansa visuaalisen ilmeen rakentamisessa. Pinterest on varmasti hyvä paikka etsiä inspiraatiota ja meillä pitää kyllä ehdottomasti rakentaa Pinterest-taulua myös omalle kirjasarjalle!

Tämä KIRJOITTAJA-tapahtuma oli hauska kokemus ja oli kiva nähdä muitakin, joille kirjoittamisella on tärkeä sija elämässä. Jatketaan harrastusta ja katsotaan mitä tässä seuraavaksi keksitään!

– Satu ja Sanna

Ps. Virtuaalisen KIRJOITTAJA-tapahtuman esitykset on kerrottu tässä postauksessa.

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: