ELÄMÄN RAUHOITTUMINEN AVASI OVET LUOVUUDELLE

Aloitimme näin syksyn kunniaksi uuden Vieraskynä-osion blogiimme, jossa ihana Varjokirjat-tilin Sanni kertoi, kuinka hänen luovuus pääsee valloilleen työpäivän aikana. Jos et ole vielä lukenut postausta, kannattaa lukea se nyt täältä.

Luovuus tarvitsee aikaa kehittyäkseen.

Sanni kertoi kirjoituksessaan, kuinka rutiiniksi muuttunut työ elintarviketehtaassa mahdollistaa hänelle sen, että hän voi seikkailla työpäivät kirjamaailmansa syövereissä. Tekstistä nousee esiin hyviä ajatuksia luovan tekemisen edellytyksistä ja myös kirjoittamisen realiteeteista. Harva pystyy elättämään itsensä kirjoittamisella mutta, jos leipätyö on kovin kuormittavaa, kirjoittaminen ei välttämättä sujukaan, jos ajatuskapasiteetti kuluu loppuun työpäivän aikana.

Luovuus tarvitsee aikaa kehittyä. Mekin olemme joskus pohtineet, miksi meidän laulut ja kirjoitusjutut lähtivät syntymään vasta päälle kolmikymppisinä? Uskomme sen johtuvan siitä, että silloin elämä rauhoittui ja luovuudelle tuli tilaa. Sanna sai väitöskirjan tehtyä. Satu muutti takaisin kotiseuduille ja sai siellä elämänsä järjestykseen. Opiskelu, työ, koti, harrastukset – kaikki alkoivat olla mallillaan eikä tarvinnut enää käyttää ajatuskapasiteettia niiden pyörittämiseen, joten aamuisin oli aikaa pähkäillä jotain aivan muuta.

Kirjoittaminen ja luovuus.

Meidän kirjoittaminen on ollut koko ajan hyvin epäsäännöllistä. Välillä se onnistuu hyvin ja välillä on pitkiä taukoja. Mutta sen huomaa selvästi, että kirjoittaminen ei onnistu, jos esimerkiksi töissä on stressaavaa. Jos ensimmäisenä aamulla pyörii mielessä, että tämä ja tuo pitäisi saada tehtyä viikon aikana tai kohta on sen ja sen hakemuksen aikaraja, niin ei siinä jää enää ajatuskapasiteettia uppoutua kirjan seikkailuihin. Uusia haasteita viime vuosina ovat olleet vauva-aika ja puuhakas taapero.

Nykyisin olemme usein myös puhuneet siitä, kuinka tämä kirjoitusharrastus on tuonut paljon sisältöä kotiäitivuosiin. Missään vaiheessa ei ole tuntunut siltä, että seinät kaatuisivat päälle, vaan jokaiseen vapaahetkeen on löytynyt tekemistä kirjoitus- tai valokuvausjuttujen merkeissä. Ilman näitä harrastuksia, kotivuodet olisivat voineet olla hyvin erilaisia.

Kirjoitusharrastus alkoi kun elämä rauhoittui.

Yhteenvetona voisimme siis sanoa, että kirjoittaminen tuo paljon sisältöä elämään ja sen sujumiseen tarvitsee vapaa-aikaa ja kiireetöntä olemista. Rauhoittumista ja vapaahetkiä, jolloin ei tarvitse tehdä mitään tai stressata työasioista. Myös hyväuniset vauvat ja taaperot edesauttavat kirjoittamista merkittävästi.

Mikä saa sinun luovuuden valloilleen?

– Satu ja Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: