HAHMOJEN KUVAILUN VAIKUTUS LUKUKOKEMUKSEEN

Kuinka kirjan hahmojen kuvailu vaikuttaa lukukokemukseen?

Tämä asia nousi meillä mieleen, kun Satu luki Meri Luttisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana olleen ja Topelius-palkinnon voittaneen teoksen Myrskynsilmä. Satu sanoi jo alussa, että hänellä on vaikea päästä sisälle tarinaan, koska hahmoja ei juuri kuvailla vaan paljon jätetään lukijan mielikuvituksen varaan. Tämä tunne säilyi läpi koko kirjan ja Satu mietti, oliko se yksi syy, jonka takia lukukokemus jäi hieman pintapuoleiseksi.

Meri Luttinen Myrskynsilmä.

Sanna taas luki kirjan jo talvella eikä muista, että tämä asia olisi vaivannut vaan hän antoi kirjalle neljä tähteä. Tarkempia ajatuksia voi käydä katsomassa täältä.

Lukijoilla onkin erilaisia mieltymyksiä. Osa pitää siitä, että saa itse rakentaa henkilön sellaiseksi kuin haluaa ja osa taas kaipaisi, että hahmo kuvaillaan tarkemmin, jolloin siihen saisi paremmin tarttumapintaa. Molemmissa ratkaisuissa on puolensa. Satu mietti myös sitä, voiko lukijan harjautuneisuudella olla vaikutusta. Osaako kokenut lukija piirtää mieleensä hahmojen ulkonäön vähemmilläkin vihjeillä, kun taas vähemmän lukeva kaipaisi enemmän konkreettista tietoa henkilöiden ulkonäöstä.

Kuinka henkilöhahmoja kannattaa kuvailla kirjoittaessa.

Sanna aloitti nyt uutena tuttavuutena Cassandra Claren Keskiyön valtiatar -kirjan, joka on trilogian aloitusosa. Tämä on itsenäinen jatko-osa hänen suositulle Varjojen kaupungit -sarjalle, johon kuului kuusi kirjaa. Häntä häiritsi alussa lause: ”Ifritit pitelivät hihnassa yleisölle esiintyviä dzinnejä ja kauniit peritytöt tanssivat kojujen edessä, joissa myytiin kimaltelevia, vaarallisia jauheita.” Tässä on kolme asiaa: Ifritit, dzinnit ja peritytöt, joiden on tarkoitus kuvailla varjotorin menoa, mutta näitä hahmoja tai olentoja ei kuvailla mitenkään.

Ehkä noiden merkitys on tullut esille trilogiaa edeltävässä kirjasarjassa mutta lukijalle, joka hyppää kirjamaailman pariin tässä kirjassa, nämä oudot sanat herättävät lähinnä ärsytystä. Millaisia ihme olentoja ne oikein ovat? Sannan mielestä olisi kohtuullista mainita edes lyhyesti, onko esimerkiksi Ifriti joku ihmismutantti, taikavoimia omaava ihminen, örkki vai mikä ihme?

Hahmojen kuvailu kirjoissa.

On todella vaikeaa rakentaa kirjamaailmaa mielessään, jos siihen ei anneta tarpeeksi vihjeitä, sillä silloin siitä rakentuu hyvin helposti vääränlainen! Miten paljon se ärsyttääkään, jos kuvittelet vihjeiden puutteessa, että Ifriti on jokin taikavoimia omaava ihmisenkaltainen olento ja kirjan edetessä paljastuu, että se onkin Tähtien sota -elokuvien tyyppinen pörröinen wookie.

Yksityiskohtaiset kuvailut ja tarpeettomat adjektiivit puuduttavat lukukokemusta ja venyttävät turhaan kirjan pituutta. Onkin oma taitolajinsa löytää sopiva tyyli kuvata kirjan hahmoja ja siihen on varmasti jokaisella kirjailijalla ja lukijalla omat mieltymyksensä. Hahmojen kuvailuun löytyy neuvoja, ja esimerkiksi kirjoittaja.fi -sivustolla vinkataan, kuinka hahmojen kuvailua voi tehdä tilanteen kerronnan lomassa. Haaveena kirjailijan ura -blogissa taas käydään läpi kuvailun vaikutuksia kirjan tunnelmaan ja tempoon. Täällä BoD-blogissa taas neuvotaan, että hahmojen kuvailu kannattaa liittää tarinaan eikä sitä tarvitse tehdä liian yksityiskohtaisesti, vaan luottaa lukijan mielikuvitukseen ja kykyyn lukea rivien välistä.

Henkilöhahmojen kuvailu kirjoissa.

Nämä kaikki ovat hyviä neuvoja ja mekin olemme kirjoittajina miettineet, miten kuvata kirjamme henkilöhahmoja. Meidän tyyli on aika kuvaileva ja mielestämme yksityiskohdat, niin hahmoissa kuin ympäristössäkin rakentavat kirjan maailman mielenkiintoiseksi. Se pitäisi vain osata tehdä sopivalla tavalla, jossa myös lukijan mielikuvitukselle jää tilaa, ja tehdä kuvailua myös sen toiminnan ja dialogin kautta.

Hahmojen kuvailu kirjoittaessa.

Mitä mieltä sinä olet hahmojen kuvailusta kirjoissa? Mitä vähemmän, sen parempi vai kaipaatko rönsyilevää kerrontaa?

– Satu ja Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: