KAUNIIT LAULUN SANAT HERÄTTÄVÄT AJATUKSIA – JUHA TAPION RAKASTETTU

Minä en näköjään saa itsestäni irti kirjan lukemista, joten kirja-arvion sijaan ajattelin kirjoittaa pohdinnan laulun sanoista.

Minulle sanat ovat lauluissa todella tärkeitä ja rakastan kauniisti kirjoitettuja kappaleita. Kappaleesta riippuen hyvät sanat voivat tarkoittaa hienoa tarinaa, jonka ne maalaavat kappaleen aikana, tai sitten jotain tiettyä tunnelmaa tai tapahtumaa, joka laulusta välittyy. Joskus vain yksi upeasti kirjoitettu fraasi riittää siihen, että koko kappaleeseen rakastuu.

Juha Tapion lauluissa on uskomattoman kauniita sanoituksia ja hän osaa upeasti ja koskettavasti pukea sanoiksi tunteita ja hetkiä, joihin me kaikki voimme samaistua. Tänä kesänä löysin Juha Tapion vuonna 2015 Sinun vuorosi loistaa -albumilla julkaistun Rakastettu-kappaleen, ja rakastuin siihen täysin. Kappaleessa on todella tunteikkaat ja hieman mystiset sanat, jotka saivat minut pohtimaan mistä kappaleessa lauletaan ja avaan tässä hieman omia pohdintojani.

Juha Tapio – Rakastettu:

Eipä palttoota kaipaa, mies kuolematon
Välkkyvä terä vaikka niittää, olin koskematon

Jo tämä laulun aloitus on pysäyttävän kaunis. Kun kuulin sen ensimmäisen kerran, minulla meni ihan kylmät väreet käsissä. Nämä ensimmäiset fraasit maalavat minulle kuvaa uransa huipulla olevasta miehestä, joka on kovalla työllä raivannut paikkansa sinne, ja hän on niin arvostettu, ettei esimerkiksi irtisanomiset tai muut työelämän uhat kosketa häntä.

Jaksoin kaiken ja lisää, vaikka niin moni nääntyi
Olin varma, mä hallitsen virtaa, kunnes kohti se kääntyi

Tässä näen mielessäni, kuinka mies on tehnyt kovasti töitä päästäkseen siihen asemaan, missä nyt on ja kuvitellut, ettei mikään tulisi hänen tielleen. Mutta mikä on tämä virta, joka kääntyi häntä vastaan? Työuupumus vai savustettiinko hänet ulos työpaikalta? Jotain odottamatonta tapahtui, joka katkaisi hänen hienon uransa.

Olin kestänyt kaiken, häpeää kestänyt en
Jätin taakseni kaupungin valot ja voittamisen

Rankan työnteon jälkeen seinä tuli vastaan häpeän muodossa. Häpesikö hän uupumustaan vai oliko hän tehnyt työssä kammottavan virheen, jonka yli ei päässyt? Hän ei kuitenkaan voinut enää palata töihin vaan päätti jättää kaiken taakseen ja suuntasi pois kaupungista.

Ajoin yön yli tänne, jääkylmässä järvessä uin
Ja suorilta jaloilta melkein vuoteelle kaaduin

Suuntasiko hän kenties lapsuudenkotiin vai mökille? Ilmeisesti kuitenkin paikkaan, joka on hänelle tuttu ja tärkeä turvapaikka luonnon äärellä. Paikka on arvatenkin kaukana pohjoisessa, koska yö on mennyt ajamiseen. Näen mielessäni loppusyksyn pimeyden ja tähtikirkkaan taivaan tuikkimassa mustan jääkylmän järven yllä.

Minä unen läpi vajoan, joku jätti höyhenen huoneeseen
Ja niin kuin jostakin kaukaa mä kuulisin kuiskauksen

Mikä on tämä höyhen? Mietin sitä pitkään mutta sitten keksin, että ehkäpä se on merkki henkimaailmasta? Tästä lisää pohdintaa, kun luet kertosäkeen:

Älä pelkää, älä pelkää
Sinä et pääse putoamaan
Rakastettu on oikea nimesi
Ja tulee nimenäsi olemaan

Miksi tuossa kertosäkeessä lauletaan, että rakastettu on oikea nimesi? Miksi rakastettu? En tiedä miksi tämä jäi vaivaamaan minua ja yritin miettiä mitä näillä sanoilla tarkoitetaan. Sitten mieleeni nousi sellainen ajatus, että tämä kuiskaaja onkin miehen kuollut rakastettu, joka lohduttaa rakastaan vaikealla hetkellä. Hän muistuttaa, että tämä on rakastettu, vaikka asiat olisivat huonostikin. Ehkäpä mies on tämän rakkaan menetyksen takia noussut siihen menestykseen työelämässä. Hän on halunnut unohtaa surunsa ja tehnyt hullun lailla töitä karkottaakseen tyhjyyden elämästään. Tällä hetkellä, kun hieno ura ja menestys ovat vaihtuneet pettymykseen, tämä rakkaan muisto haluaa muistuttaa, että silti on tärkeä ja rakastettu. Tätä ajatusta voisi tukea myös se, että tämä kertosäe lauletaan duettona upeaäänisen Johanna Kurkelan kanssa.

Jätin ikkunan auki, tuoksua mullan ja maan
Vielä hetken järvellä vilkkuu tähtiä valkeanaan

Kun on riisuttu kaikki, ihmeen hyvä minun on
Eipä tarvitse mitään, mies tarpeeton

Tässä mies huomaa, että vaikka on menettänyt asemansa, täällä tutussa paikassa luonnon keskellä on ihmeellisen hyvä olla. Voi parantaa haavat ja kerätä voimiaan. Loppujen lopuksi, ihminen tarvitsee aika vähän ollakseen onnellinen.

Minä leijun ja vajoan, unessani näin kiven valkoisen
Tuulessa keinuvat verhot ja sinun äänesi kuulen sen

Älä pelkää, älä pelkää
Sinä et pääse putoamaan
Rakastettu on oikea nimesi
Ja tulee nimenäsi olemaan

Taas kerran niin kauniit ja koskettavat sanat. Tämä laulu on pyörinyt pitkin kesää päässäni ja varmasti se tulee säilymään suosikkilistallani. Odotan että tulee syksyn pimeät illat ja pääsen kuuntelemaan tätä kynttilän valossa teekupin kanssa.

Hyvät kappaleet ovat ihmeellisiä, miten niiden kautta voi elää tarinaa ja käsitellä omiakin tunteita, ja minun melankoliseen mieleen tällaiset kaihoisat kappaleet sopivat. Onneksi meillä on artisteja, jotka tekevät näin hienoja kappaleita – kiitos.

-Satu

Ps. Laulujen sanat ovat tekijänoikeuden mukaisesti suojattu ja niiden julkaisua varten on tähän postaukseen saatu lupa.