KIELIKUVIEN KÄYTTÖ TEKSTISSÄ, ESIMERKKINÄ NIINA MERON ENGLANTILAINEN ROMANSSI

Löysin hyvää kesälukemista ja luin Niina Meron kehutun Englantilainen romanssi -kirjan. Olen nähnyt siitä lehtijuttuja ja lukenut kirjagramin puolella hyviä arvosteluja. Ryhdyin siis lukemaan kirjaa suurin odotuksin eikä minun onneksi tarvinnut pettyä. Kirja oli mainio ja viihdyin sen parissa niin hyvin, että hekottelin itsekseni nukuttaessani vauvaa vaunuihin. Minun oli pakko mainostaa kirjaa myös Sannalle, että pääsisin vaihtamaan ajatuksia hänen kanssaan.

Kirjaa lukiessa kiinnitin huomiota kekseliäisiin ja hyvin sopiviin kielikuviin, joita kirjailija viljeli tekstin joukossa. Kielikuvien käyttö on ehdottomasti taitolaji, jonka Mero osasi mielestäni varsin mallikkaasti. Kielikuvat elävöittävät tekstiä ja luovat lyhyellä ilmauksella selvän mielikuvan, johon lukija pystyy eläytymään.

Pidin todella paljon Meron kielikuvien käytöstä. Ne sopivat hyvin kirjan päähenkilölle Noralle, josta myös pidin. Hän oli hieman erilainen hahmo kuin päähenkilöt yleensä, goottilaisen kulmikas ja hieman koominen nuuskija, joka töksäyttelee keskustelussa, kielikuvaa käyttääkseni, sammakot suustaan ja ajautuu uteliaisuuttaan kuumottaviin tilanteisiin.

Tässä muutamia esimerkkejä Meron kekseliäästä kielikuvien käytöstä:

”hiipinyt viereeni kuin yöeläin”

”lehahtavan liikkeelle kuin hätääntynyt puluparvi”

”murtuisin kuin viimeinen keksi paketin pohjalla”

Sitten kaunista: ”ilma tuntui pehmeältä kuin itkupajun oksistossa piileskelevän punarinnan untuvapeite”

Humoristista: ”Minä ihastuin aina suin päin luokan komeimpaan poikaan mutta sain vastakaikua vain siltä vähän hielle haisevalta, takarivissä mumisevalta larppaajalta”

Tämä oli minun suosikkini: ”katseli minua hymyillen, jotenkin samaan tapaan kuin olin joskus nähnyt väsyneen, nuoren isän katsovan hiekkalaatikolla toisiaan mäiskiviä kaksosia”

Merolla oli myös näppärä tyyli hyödyntää kulunutta sanontaa omalla raikkaalla tavallaan:

”En kuitenkaan aikonut katsoa lahjahevosen suuhun niin kauan kuin kyseinen hevonen laukkasi minulle suotuisaan suuntaan”

Kielikuvien käyttämisestä tekstissä on kirjoitettu paljon, myös siitä miten niitä ei kannata käyttää. Minä ihastuin Meron kielikuvien käyttöön sen verran paljon, että olen nyt myös muita kirjoja lukiessani kiinnittänyt enemmän huomiota kielikuviin ja siihen, miten ne luovat tekstiin tunnelmaa. Parhaimmillaan ne toimivat loistavasti ja aion kyllä katsoa myös meidän tekstiä sillä silmällä, saisiko siinä joitakin kohtia elävöitettyä raikkailla kielikuvilla. Sitten kun vielä keksisi sellaisia…

Kirjoitusiloa kaikille!

-Satu

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: