KIRJA-ARVIO: ANNIINA MIKAMA, MYRRYS

Olin aivan innoissani, kun Anniina Mikama kysyi, haluaisinko lukea hänen tämän syksyn uutuuden, Myrryksen. Tietysti halusin! Se on ollut minun lukulistalla siitä lähtien, kun bongasin sen esittelyt kirjagramissa. Iloitsin siitä, että nyt saisin sen käsiini tähän pikkuvauva-ajan keskelle, sillä tiedä miten kauan muuten olisi mennyt ennen kuin olisin saanut sen hankittua!

Kirja-arvio: Anniina Mikama, Myrrys.

Kirjapaketti saapui ja odottelin rauhallista hetkeä, jolloin voisin syventyä tarinan pariin. Myrrys on vanhaa suomen kieltä ja tarkoittaa tietäjää. Minua kiinnosti kirjassa erityisesti se, että se sijoittuisi Kainuuseen ja odotin millaisia luontokuvauksia kirjassa olisi. Enkä joutunut pettymään! Luonto oli kuvattu taidokkaasti ja Kainuun upea erämaa heräisi henkiin kirjan sivuilla niin hienosti, että toivoisin itse osaavani joku päivä kirjoittaa yhtä hyvin.

Kirjassa orpo Niilo on jäänyt Kivihalmeen perheen hoiviin hänen äitinsä kuoltua mutta hänen olonsa talossa ei ole kovin lokoisat. Isäntä Juhani on äkkipikainen ja ankara. Kun Niilo ja talon poika Akseli joutuvat karhun hyökkäyksen kohteeksi ja Akseli loukkaantuu, isäntä syyttää tästä Niiloa. Akselia parantamaan kutsuttu myrrys, Martin, haluaa auttamisestaan vastineeksi Niilon työmiehekseen ja Juhani luopuu hänestä riemumielin.

Niilo kuitenkin oppii viihtymään Martinin luona metsän keskellä ja saa ensimmäistä kertaa elämässään kokea ystävällisyyttä. Hän saa huomata myös omaavansa myrryksen taitoja. Niilo pääsi myös kokeilemaan myrryksen taitojaan yrittäessään matkata aliseen maailmaan, jossa hän näki vilauksia entisestä elämästään ja paljastuu, että hänet hoiviinsa ottanut Kivihalmeen perhe salasi jotain hänelle kuuluvaa. Kun Niilo saa vähän lihaa luiden ympärille, Juhania alkaa kaduttaa hyvästä rengistä luopuminen. He joutuvat Martinin kanssa vastakkain ja tällä kahnauksella on lopulta dramaattiset seuraukset.

Kirja-arvio: Anniina Mikama, Myrrys.

Viihdyin kirjan parissa valtavan hyvin. Se oli hieman surumielinen mutta ei kuitenkaan liian raskaslukuinen vaan varsin koukuttava. Kirjassa luonto oli voimakkaasti läsnä ja Niilo ja Martin kävivät usein metsätysretkillä ja Martinilla oli koira Harmaa, joka oli hänen uskollinen metsästyskaverinsa. Näitä metsästysretkiä oli mukava lukea ja tuntui melkein kuin itse olisi ollut siellä metsässä heidän mukana. Ikihongat huokailivat, koskematon hanki hohki kauneuttaan ja lumipyryt vaanivat varomatonta kulkijaa.

Pidin myös paljon Mikaman itse keksimistä loitsuista. Niissä oli muinainen tunnelma. Laitan tähän loppuun vielä hienoja kuvauksia Kainuun luonnosta. Näitä sykähdyttäviä kohtia oli kirjassa monia ja tässä on vain muutama poiminta:

”Varkain oli syksyn harmaus hiipinyt maiden ylle, ja se kulki kuin huokaava haamu halki lakastuvien puiden holviston.”

”Sammaleisen kankaan keskeltä pistivät esiin maahan sortuneen puuvainaan oksat harmaiden vänkyröiden rivistönä. Aivan kuin jokin hirmuinen petokala olisi kuollut ammoisina aikoina, niin että enää selkärangan ruodot olisivat jäljellä.”

”Kirkas päivänpaiste sai syksyistä metsämaata verhoavan lehtimaton loistamaan kuin siellä olisi ollut kultaa ja kiiltokiviä kasapäin puiden juurilla.”

”Järven pinta oli jäätymässä, ja sitä peittävän riitteen ja vielä sulan veden rajalla tuulenvire helisytti jäähilettä. Aamuisin pakkasen purema maa rahisi jalkojen alla ja koko tienoota peitti valkea kuurahuntu, talven ensimmäinen henkäys.”

Kirja-arvio: Anniina Mikama, Myrrys.

Pidin valtavan paljon Anniinan Taikiri ja Taskuvaras -trilogiasta, ja siitä löytyy ajatuksia tästä postauksesta. Tämä kirja pääsee myös suosikkieni joukkoon ja Mikama on kyllä yksi lempikirjailijoistani. Suosittelen lämpimästi hänen kirjojaan kaikille nuorten- ja YA-kirjojen ystäville! Myrryksessä on joitakin väkivaltaisia kohtauksia, joten en suosittele tätä kovin nuorille lukijoille, vaan ehkä lähempänä yläastetta oleville.

Antoisia lukuhetkiä!

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: