KIRJA-ARVIO: ANNIINA MIKAMA, TINASOTAMIEHET

Anniina Mikaman Tinasotamiehet on Taikuri ja taskuvaras -trilogian päätösosa. Olen saanut sarjan aiemmat kirjat Satulta joululahjaksi, mutta en malttanut odottaa jouluun asti tämän lukemista, sillä siitä on ollut bookstagrammin puolella niin ylistäviä arvioita. Aloitin tämän lukemisen toissa viikolla ja kirja lähti heti alusta asti vetämään lupaavasti.

Anniina Mikama Tinasotamiehet.

Ensimmäisessä osassa seurattiin nuoren taskuvarkaan Minan ja karismaattisen taikurin Tomin tutustumista ja rakastumista. Lopussa paljastui kuitenkin jotain, mikä teki heidän rakkaudestaan vaikeaa. Trilogian toisessa osassa hypättiin ajassa taaksepäin ja seurattiin vanhan äreän professori Wiktor Worowskin nuoruutta ja sitä, kuinka hän törmäsi Tomiin. Hänellä oli toki myös omat rakkauskuvionsa ja harjoittelut tulevaa taikurin uraa varten. Sarjan kolmas osa palasi taas Minan ja Tomin rakkaustarinan kiemuroihin ja lähti selvittelemään kuinka heidän kävisi.

Anniina Mikama Tinasotamiehet.

Juoni lyhyesti

Sisältää juonipaljastuksia, eli hyppää kohtaan Ajatuksia Taikuri ja Taskuvaras -trilogiasta, jos et halua tietää niitä! Minan ja Tomin rakkaus on umpikujassa sen vuoksi, että Tom onkin robotti tulevaisuudesta. He ovat kuitenkin esiintyneet yhdessä Helsingissä ja, kun professori Worowski saa kutsun Lontooseen ystävältään, joka on löytänyt jotain, Mina ja Tom lähtevät hänen mukaansa ja he suunnittelevat ennenäkemätöntä taikuusesitystä Lontoolaisille. Professori Worowskin menneisyys palaa henkiin, kun hänen nuoruuden mielitiettynsä Zofia on myös Lontoossa. Mina tekee tuttavuutta taskuvarasliigan kanssa ja miettii mitä tekee tulevaisuudellaan. Kuuluuko Tom siihen? He tekevät kohtalokkaan virheen ja Yhtiö, jota Tom pakeni omasta ajastaan, saa selville missä hän on, ja he joutuvat pakenemaan Lontoon maaseudulle kesken esityksen.

Anniina Mikama Tinasotamiehet.

Maaseudulla paljastuu yhtä sun toista kummallista jopa ritariajan Englannista ja velho Merlinistä. Kuinka keskiajan velho liittyy Tomin aikaan ja voiko hänen hallusta löytyneet kummalliset arkeonit auttaa pelastamaan heidät Yhtiön kynsistä? Viimeinen näytös käydään Lontoossa ja robottitaistelulta, paikkojen räjähtelyltä tai uhreilta ei vältytä.

Ajatuksia Tinasotamiehet-kirjasta

Minulla oli hyvät ennakko-odotukset kirjasta, sillä niin moni oli sitä kehunut ja pidin myös todella paljon sarjan toisesta osasta ensimmäisen osan kankeuden jälkeen. Kirja lähti liikkeelle hyvin vauhdikkaasti ja tuntui, että siinä ei ole mitään turhaa, vaan kaikki tapahtumat ja lauserakenteet olivat napakoita ja veivät juonta eteenpäin jouhevasti.

Oli ihana lukea vanhan ajan Lontoosta ja höyrylaivalla matkustamisesta. Minan kohtaaminen Lontoon taskuvarkaiden kanssa oli kiva lisä taikatemppujen väliin ja toi myös mahdollisuuden tirkistellä sen ajan ihmisten säätyeroihin. Kirjan parasta antia oli professorin ja Zofian väliset nasevat sanailut, joille sai melkein nauraa ääneen. Minan pohdiskelut tulevaisuudestaan ja rakkaudesta Tomia kohtaan olivat myös osa kirjan vetovoimaa.

Anniina Mikama Tinasotamiehet.

He pakenivat tulevaisuuden robotteja Lontoosta maaseudulle ja löysivät velho Merlinin ja arkeonit. Kävi ilmi, että myyttisen Merlinin taikuus olikin tulevaisuuden robotin työtä. Marsista löydetyt arkeonit ja niiden mukanaan tuomat huikeat mahdollisuudet jäivät itselle kuitenkin hieman epämääräisiksi.

Kirjan jännittävä loppu pedattiin kuitenkin hienosti eikä siitä puuttunut erilaisia käänteitä. Minua hieman harmitti, että professori ja Zofia eivät olleet siinä mukana kuin aivan lopuksi, sillä he olivat niin hyviä hahmoja ja heidän välistä sanailua oli hauska lukea. Trilogia sai kuitenkin ansaitsemansa päätöksen ja ainakin minä oli tyytyväinen siihen, miten kaikki lopulta järjestyi.

Kirjagram valokuva.

Vaikka kirjaan mahtuikin draamaa ja surullisia käänteitä, kansien sulkemisen jälkeen oli kuitenkin hyvä mieli ja vähän haikea olo, että nytkö tämä loppui? Ei enää Minan ja Tomin seikkailuja. Kirjailija kuitenkin toteaa kiitoksissaan, että vaikka ei uskokaan tapaavansa Minaa ja Tomia enää, vannomatta paras. Minua ei ainakaan haittaisi vielä palata heidän seikkailujensa pariin!

Kirja: Anniina Mikama: Tinasotamiehet
Kustantaja: WSOY, 2020
Luettavaksi: omasta hyllytä

Arvio: ★★★★

Ajatuksia Taikuri ja Taskuvaras -trilogiasta

Täytyy ensin todeta yksi oleellinen asia: kirjat ovat todella kauniita. Sen vuoksi ensimmäinen osa tarttuikin Satun kouraan kirjakaupassa, kun hän mietti minulle joululahjaa. Eli kansitaiteeseen kannattaa panostaa! Kannet ovat Sami Saramäen työtä ja niissä tulee upeasti esiin kirjojen mekaaninen vanhanajan henki.

Taikuri ja taskuvaras_trilogia.

Kansien välinen tarinakokonaisuus oli ihastuttavaa luettavaa. Nämä olivat jotenkin hyvänmielen kirjoja. Vaikka mukaan mahtui myös paljon jännittäviä tilanteita eikä uhreiltakaan vältytty, niitä aiheita käsiteltiin kuitenkin kepeästi. Minun suosikkihahmoni oli professori Worowski, joka kaiken kiukuttelunsa alta on kuitenkin huumorintajuinen ja lempeä.

Kirjojen juoni kantaa hyvin ja niissä on sopivasti tapahtumia. Missään vaiheessa ei jäädä junnaamaan, vaan koko ajan mennään eteenpäin ja kylvetään myös lukijalle mietittävää. Näissä oli hyvä lukuimu ja viimeistä kirjaa lukiessani oikein jäin säästelemään sitä johonkin sopivaan rauhaisaan hetkeen, että saisin upota tarinaan rauhassa.

Taikuri ja taskuvaras_trilogia.

Kirjojen oma vanhanajan fantasiamaailma on ihastuttava ja kekseliäs, ja viihdyin siellä hyvin. Mina, Tom, professori, Zofia, Sotamies (Alex), kaikki olivat hyviä hahmoja ja heidän käänteitä oli jännittävä seurata. Suosittelen tätä trilogiaa kaikille YA-kirjojen ystäville ja odotan innolla, millainen on Anniina Mikaman seuraava kirjaprojekti.

Ajatuksia omaan kirjoittamiseen

Oli todella mukava lukea näin hienosti toteutettu kotimainen YA-kirjasarja ja aion kyllä jatkossakin keskittyä niihin. Pidin kovasti Mikaman kepoisasta, hyväntuulisesta kirjoitustyylistä ja erityisesti Huijarin oppipojassa nuoren Worowskin ajatusmaailma oli hyvin kuvailtu ja viihdyttävä. Tässä viimeisessä osassa vanhan Worowskin ja Zofian väliset sanailut taas olivat hauskaa luettavaa. Dialogit oli kirjoitettu naseviksi ja sujuviksi. Aion lukea näitä kohtia uudelleen ja ottaa oppia, kun palailen meidän oman kirjoitusprojektin pariin.

Pidin myös Mikaman tyylistä kuvata ympäristöä. Hän sai vanhanajan Helsingin, Krakovan ja Lontoon tuntumaan hyvin eläviltä ja tässä viimeisessä jopa räystäspirut heräsivät henkiin – kirjaimellisesti. Hän ei yrittänyt kuvailla liikaa, tai kylvää turhaan puuduttavia yksityiskohtia, vaan kuvailua oli juuri sopivasti, että kaupunki piirtyi mieleen selkeänä. Aion ehdottomasti miettiä tätä, kun seuraavan kerran luen omaa tekstiä, että kuvaako itse hieman liikaa yksityiskohtia, joilla ei oikeasti ole tarinan kannalta merkitystä.

Kirjagram valokuva.

Pidin myös siitä, että tähän oli otettu mukaan muinainen myytti: Kuningas Arthur ja velho Merlin. He ovat myyttisiä hahmoja, joiden olemassaolosta kiistellään, ja tässä tarinassa oli hienosti keksitty kirjan fantasiamaailman mukainen selitys muinaisille tapahtumille. Kirjojen juonikuviot ja loppuratkaisun käänteet olivat muutenkin todella taidokkaita, enkä minä ainakaan arvannut miten Minan ja Tomin tulisi käymään, vaan jännitys säilyi aivan loppuun asti.

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: