KIRJA-ARVIO: ANTTI TUOMAINEN – JÄNISKERROIN

Sanna kirjoittaa minusta aina ihania kirja-arvioita, viimeisimpänä Delia Owens: Suon villi laulu, joten nyt kun minä sain luettua hyvän kotimaisen kirjan, halusin harjoitella sellaisen kirjoittamista. Tartuin Antti Tuomaisen Jäniskerroin-kirjaan, koska sitä on kehuttu kirjagramin puolella, ja kun Otavalta vastikään ilmoitettiin, että kirjasta tehdään Hollywood-elokuva, jonka päätähdeksi on kiinnitetty Hollywood-julkkis Steve Carrell, se vaikutti varsin ajankohtaiselta lukemiselta.

Millaisesta kirjasta on siis kyse? Se ei ainakaan ollut minulle tutuinta genreä, sillä kirjan kuvaillaan sisältävän mustaa huumoria, rakkautta ja kuolemaa eikä kaksi näistä ole minulle mitenkään suosikkiaiheita kirjallisuudessa mutta rakkaus sytyttää aina, ja tartuinkin kirjaan aika ennakkoluulottomin ajatuksin – katsotaan mitä tykkäisin. Valitsihan The Times Tuomaisen Euroopan hauskimmaksi kirjailijaksi vuonna 2019, joten kyllä kirja on varmasti kokeilemisen arvoinen.

Ja tykkäsin kyllä. Kirjan päähenkilö Henri Koskinen oli varsin jämpti mies, kaikin puolin järkevä kaveri, sillä hän oli vakuutusmatemaatikko, joka perusti elämänsä siihen, että asioita tehtiin sen takia, että ne olivat järkeviä. Sillä tavalla valittiin matkustusmuoto töihin, asunnon sijainti ja varmaan myös jääkaapin sisältö. Hänellä oli lemmikkinään kissa, jonka nimi oli Schaupenhauer – nimi oli peräisin filosofilta, jonka ajatuksiin myös hänen oma elämänfilosofiansa pohjautui.

Kirja alkaa varsin vauhdikkaasti, sillä Henrin elämä muuttuu kerta heitolla. Hän irtisanoutuu työstään vakuutusmatemaatikkona, koska ei siedä työpaikan muuttunutta johtamisilmapiiriä, ja etsiessään uutta työpaikkaa, hänellä avautuukin yllättävä mahdollisuus: hänen veljensä on jättänyt hänelle perinnöksi SunMunFun-seikkailupuiston, jonka ohjaimiin Henri tarttuu. Seikkailupuiston henkilökunta on kaikki omanlaisiaan persoonia ja löytyypä sieltä kiehtova työntekijä Laura Helanto, koulutukseltaan taidemaalari, joka saa Henrissä aikaan varsin ennenkokemattomia tuntemuksia.

Edesmenneen veljen yllätykset eivät lopu siihen, vaan seikkailupuiston lisäksi Henri on perinyt hänen velkansa alamaailmalle. Kirjan edetessä Henri ajautuukin varsin kuumottaviin tilanteisiin, kun pahisosasto alkaa periä velkaansa. Tilanteen hoitamiseksi Henri päätyy perustamaan pikalainoja myöntävän pankin ja harjoittamaan kaksinkertaista kirjanpitoa leikkipuiston sisällä, ja nämä ovat vain keveintä osastoa siitä mitä kylmänviileä vakuutusmatemaatikko päätyy puuhaamaan pitääkseen henkikultansa ja säilyttääkseen veljensä perinnön, SunMunFun-seikkailupuiston, johon hän itsekin on jo alkanut kiintyä, toimintakelpoisena. Kaiken jännityksen keskellä vielä tunteet Laura Helantoa kohtaan syvenevät ja lupaavasti vaikuttaa siltä, ettei hän ole yksin tuntemustensa kanssa.

Vaikka kirja ei ollut minun tavanomaista lukemistoa, viihdyin sen parissa mainiosti! Henri oli jotenkin niin järkevä ja analyyttinen, että odotin mielenkiinnolla hänen ratkaisujaan erinäisten ongelmatilanteiden selvittämiseksi. Lisäksi hänen ihastuksensa ja sen aiheuttamien voimakkaiden tunteiden outous oli sympaattista luettavaa ja pidin kyllä peukkuja, että Henrin rakkauselämä kehittyisi positiiviseen suuntaan.

Kirja loppui minusta vähän kesken ja harmittelin sitä hetken kunnes luin, että kyseessä onkin trilogia, jonka seuraava osa, Hirvikaava, on ilmestymässä tänä vuonna elokuun 19. päivä. Olin vallan innoissani – kirja olisi ehdottomasti lukulistallani! Siinä onkin loppukesälle tiedossa mukava lukupala tuttujen hahmojen parissa.

Sitä odotellessa – mukavaa lukukesää kaikille!

Arvio: ★★★★½

-Satu

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: