KIRJAN EDITOINTI ETENEE – HITAASTI MUTTA VARMASTI

Olemme nyt kesän aikana saaneet editoitua YA-kirjasarjan ensimmäistä kirjaa mukavasti. Lasten vuoksi editointitahti on hieman hitaanlaista, mutta se on kuitenkin sujunut hyvin. Olemme saaneet mietittyä juonikuvioiden viimeisimpiä käänteitä loppuun ja punottua irrallisia asioita yhteen.

Saimme alkukesästä palautetta esilukijoilta kirjan alkuosasta ja siitä voi lukea tarkemmin täältä. Nyt olemme jatkaneet editointia niin, että noin 2/3 kirjasta alkaa olla valmiina ja voimme lähettää sen esilukijoille piakkoin. Sitten voimmekin keskittyä kirjan loppuun ja sen hiomiseen.

Kirjan editointi.

Meillä on ollut koko ajan tarkoituksena, että haluaisimme saada koko kirjasarjan kirjoitettua loppuun, ennen kuin lähetämme ensimmäistä kirjaa minnekään, sillä juonikuviot ovat kehittyneet ja hiotuneet sitä mukaa, kun tarina on mennyt eteenpäin. Sannalla kirjoittaminen ei sujunut talvella raskausväsymyksen takia ja olemme olleet jumissa kuudennen kirjan alkupuoliskolla. Olemmekin miettineet yhtenä vaihtoehtona, että kirjoittaisimme vain kuudennen kirjan loppukohtaukset, jos vauvan tulon myötä kirjoittaminen edelleen sakkaa syksyllä.

Kirjasarjan kirjoittaminen.

Nyt, kun yritämme kirjoittaa viimeisteltyä tekstiä, jossa viimeiset irralliset langanpätkät punotaan yhteen, on ollut huvittava huomata miten paljon avoimia tai irrallisia asioita tekstistä vielä löytyy. Tuleekin välillä sellainen todella pätevä olo, kun Satun editointikierroksen jälkeen dokumentissa on seuraavanlaisia kommentteja:

” Tälle pitäisi keksiä jokin selitys, ehkä meillä on ollut jotain mielessä mutta en nyt muista mitä…”

 Johon Sanna vastaa:

”Tuntuu tosiaan hieman irralliselta nyt. Luulen että tämä on aikoinaan laitettu tähän ihan vain, että saisi jännitystä ja käsitystä siitä, että jotain suurempaa on tulossa.”

Toinen vastaavanlainen esimerkki, Satu:

” Tämä pitää myös miettiä, mitä x tarkoittaa”.

Sanna: ” Joo, tästä ei ole kyllä mitään muistikuvaa!”

Kirjan kirjoittaminen.

Eli todella vakuuttavan kuuloista juonikuvioiden kehittelyä… Mutta hyvä tästä vielä tulee! Meidän kirjoitustyyli on näköjään sellainen, että lukuihin jää avoimia kohtauksia, joita emme ole miettineet ihan loppuun asti. Se on toisaalta hyvä, koska silloin ei jumitu ratkaisemaan ongelmaa vaan jatkaa ja vie tarinaa eteenpäin. Huono se on taas silloin, jos avointa kohtaa ei saa täytettyä uskottavasti.

Onneksi ainakin tähän mennessä kaikki aukot on saatu tilkittyä hyvillä oivalluksia ja itse asiassa keksimme vasta yhden ison asian, mikä oivalluksen jälkeen tuntuu itsestäänselvyydeltä mutta on vaivannut mieltämme vuosikausia. Mutta nyt se istuu kauniisti meidän kirjapalapelimme kokonaisuuteen kuin kauan kadoksissa ollut reunapalanen.

Kirjan editointia.

Me jatkamme näiden viimeisten yksityiskohtien miettimistä ja ehjän kokonaisuuden rakentamista, kunhan vain helle ei veisi kaikkea energiaa.

Antoisia editointi hetkiä kaikille kirjoittajakollegoille!

– Satu ja Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: