KIRJAN KIRJOITTAMINEN YHDESSÄ VAATII KÄRSIVÄLLISYYTTÄ

Jos jotain olen oppinut tämän kirjasarjaprojektin aikana, niin sen että yhdessä kirjoittaminen vaatii kärsivällisyyttä ja taas kärsivällisyyttä. Se on haastavaa tällaiselle kaikki-heti-nyt -ihmiselle, mutta mielestäni olen kehittynyt siinä asiassa tässä vuosien saatossa. Satu voi toki olla eri mieltä…

Teemukit ja bokehtausta.

Minä olen hyvin käytännönläheinen ja, jos jotain pitää tehdä, teen sen nopeasti, sillä haluan saada asioita eteenpäin. Satu taas miettii enemmän ja hän jää jumittamaan joidenkin juonikuvioiden tai lukujen kanssa joskus pitkäksikin aikaa ja voi että se käy joskus hermoille. On vaikea, kun itse haluaisi saada tarinaa eteenpäin ja toinen jää junnaamaan paikoilleen. Tai no eihän juonikuvioiden hiominen ja dialogin parantaminen ole paikoillaan junnaamista, mutta siltä se välillä tuntuu. 

Teekupit ja kirjoitusvihko pöydällä.

Yleisesti ottaen kirjan kirjoittaminen yhdessä on sujunut kivasti mutta toisinaan tulee niitä hetkiä, kun haluaisi toiselta nopeampaa reagointia. Olenkin tässä vuosien saatossa opetellut nielemään kiireeni, sillä se ei nopeuta asioita yhtään. Jos yritän hoputtaa Satua, se vain ärsyttää häntä, ja sitten vasta kirjoittaminen muuttuukin hitaaksi… Ja onhan se ymmärrettävää. Kenestä olisi kiva työskennellä, jos toinen naputtaa siinä vieressä (tai puhelimen päässä), että etkö voisi tehdä hommia yhtään nopeammin.

Bookstagram tyylinen sydän kuvio vihkossa.

Myös tämä lapsiarki on tuonut omat haasteensa kirjajuttujen suunnitteluun. Joskus voikin mennä monta päivää ennen kuin meillä molemmilla sattuu sopiva hetki siihen, että voimme keskustella esimerkiksi jostakin juonikuviosta, joka on mietityttänyt. Ja sekin on rasittavaa! Varsinkin silloin, jos juonenkäänne haittaa omaa tekemistä, eikä esimerkiksi pysty jatkamaan kirjoittamista ennen kuin asia on saatu puhuttua.

No, me olemme tehneet tätä kirjan kirjoittamista jo niin kauan, että nyt ei enää jaksa stressata, vaikka asiat eivät aina etene suunnitellusti vaan luottaa siihen, että kyllä ne valmistuvat. Ne vain ottavat aina oman aikansa. Ja se hyvä puoli siinä myös on, kun joutuu pysähtymään välillä, että on aikaa miettiä kokonaisuutta paremmin ja hoksaa myös asioita, joita voisi kiireessä painaa puolivillaisella.

Makaavat peurat kynttiläsomiste.

Eli vaikka tämä kirjoitusprojekti vaatiikin välillä kärsivällisyyttä ja asiat eivät etene aina niin kuin itse haluaisi, tämä on paljon hauskempaa yhdessä kuin yksin puurtaminen!

Iloisia kirjoitteluhetkiä kaikille!

-Sanna

Ps. Satu listasi eräässä postauksessa yhdessä kirjoittamisen hyviä ja huonoja puolia, käy vilkaisemassa hänen ajatuksia aiheesta.

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: