KIRJOITUSVIRE PALAUTUU OIKEAN AJANKOHDAN MYÖTÄ

Me olemme kertoneet siitä, kuinka kesät ovat meille vaikeaa aikaa kirjan kirjoitusrintamalla. Tuntuu että sitä mukaan, kun valon määrä lisääntyy, keskittymiskyky vähenee ja kaikki tekemättömät työt pyörivät mielessä kirjoitusjuttuja enemmän. Tänä vuonna kirjoittaminen taisi jäädä pois huhtikuun lopulla, kun Virtuaalinen KIRJOITTAJA -tapahtuma pälkähti päähän ja sen järjestäminen imaisi kaiken ylimääräisen ajan. Sitten toukokuu olikin jo puolessa välissä ja kesän kiireet edessä.

Kirjoitusvire palautuu oikean ajankohdan myötä.

Nyt kesä alkaa olla loppupuolella ja aikaisin herätessä aamulla on vähän hämärää. On ollut ihana huomata, miten kirjan kirjoitusjutut alkavat taas pyöriä mielessä. Muistelin tässä, että mihin kohtaan jäinkään kuudennessa kirjassa? Sain sitä kirjoitettua ehkä noin kolmasosan talven aikana, eli vielä siinä olisi paljon tekemistä. Meidän matkaajat ovat juuri saapumassa erääseen paikkaan, joka pitäisi ideoida loppuun. Siitä on hahmotelma valmiina, mutta kaikki yksityiskohdat, henkilöhahmot, jännitteet – ne pitäisi saada mietittyä ennen kuin he saapuvat perille.

Minusta on hauskaa miettiä kaikkia pieniä yksityiskohtia, joita kirjassa tulee vastaan. Yritän myös keksiä, että millaisia hauskoja sattumuksia ja kömmähdyksiä siellä voisi olla. Itse pidän siitä, että kirjalle saa nauraa ja sen takia yritän saada hauskoja tilanteita mukaan myös meidän tarinaan. Se on vain oma taitonsa, että niistä tapahtumista saisi oikeasti hauskoja eikä sellaisia väkisellä väännettyjä muka-hauskoja tilanteita.

Kirjoitusvire palautuu oikean ajankohdan myötä.

Kesällä otin Satulta lainaan yhden taustakirjallisuuden eepoksen: Risto Pulkkinen, Suomalainen kansanusko: Samaaneista saunatonttuihin. Siinä on harmittavan vähän kuvia ja erittäin infopitoista tekstiä, joten sen lukeminen on ollut hieman takkuista. Itse asia olisi kuitenkin tosi mielenkiintoista, kun sen vain saisi suodatettua sieltä rivien välistä.

Kirjoitusvire palautuu oikean ajankohdan myötä.

Kirjoitusjuttuihin tuo intoa myös se, että Satun vastasyntynyt vaikuttaa hyväuniselta tapaukselta ja ehkä Satukin ehtisi mustikanpoiminnan loputtua palaamaan kirjoitusjuttujen ääreen. Meidän ensimmäinen kirja ei olisi enää kovin paljosta kiinni, että voisimme laittaa sitä esilukijoille. Itse tarina on kasassa, mutta keväällä keksimme vielä tarinaa tukevia yksityiskohtia, jotka pitäisi saada kudottua mukaan tarinaan, ja niiden lisääminen vei keväällä yllättävän paljon aikaa. Jospa nyt syksyllä siihen haasteeseen tarttuisi taas uudella innolla!

Kirjoitusvire palautuu oikean ajankohdan myötä.

On siis ollut mukava huomata, miten näin pimenevien aamujen myötä kirjoitusvire on alkanut vähitellen palautua. Odotankin sitä, että pääsisin taas seikkailemaan sinne meidän tarinan pariin! Toivottavasti nämä kesän kiireet tästä väistyisivät ja olisi taas aikaa rauhoittua ja keskittyä kirjoittamiseen.

Miten sinun kirjoitusjutut ovat sujuneet kesällä?

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: