KUINKA KEHITTÄÄ OMAA KIRJOITTAMISTA LUKEMALLA KIRJOJA: MUISTIINPANOJA KERSTIN GIER, LUPAUS -KIRJASTA

Meillä on monta vuotta ollut tarkoituksena, että pitäisi lukea enemmän kirjoja, erityisesti nuorille suunnattuja, että saisimme niistä kehityskohteita ja inspiraatiota kirjoittamiseemme. Kirjoittaminen vie vain usein voiton eikä niitä kirjoja ole juuri tullut luettua, ei edes kesäisin, kun oma projekti on ollut jäissä. Nyt olemme kuitenkin tehneet ryhtiliikkeen ja ottaneet kirjojen lukutavoitteita. Tammikuussa kahden kirjan tavoite oli liian suuri, mutta nyt helmikuussa lukuhommat ovat maistuneet paremmin ja olen jo nyt saanut yhden kirjan luettua.

Kerstin_Gier_Lupaus, bookstagram kirjakuva.

Mietin mitä sanoisin juuri lukemastani Kerstin Gierin Unien kirjat -trilogian ensimmäisestä osasta: Lupaus. Samaan hengenvetoon mietin, kuinka saisin siitä tehtyä muistiinpanoja niin, että se hyödyttäisi minua vielä myöhemminkin, kun olen jo unohtanut koko kirjan tapahtumat. Teinkin itselleni listan kohdista, joihin haluan kiinnittää tekstissä huomiota. Mietin myös, että ensi kerralla, kun alan lukemaan kirjaa, täydennän listaa samalla kun luen sitä, sillä minua kiinnostaa erityisesti se, kuinka jännitystä ja juonivetoisuutta rakennetaan.

Kerstin_Gier_trilogia, bookstagram kirjakuva.

Muistiinpanot: Kerstin Gier, Lupaus, Unien ensimmäinen kirja.

Päähenkilö

Kuka on päähenkilö? Millainen hänen persoonansa on? Käyttäytyykö hän uskottavasti?

Viisitoistavuotias Olivia ”Liv” Silber. Vaaleatukkainen, pitkänenäinen, nörtin rillit omaava sanavalmis teinityttö. Hän ihailee Sherlock Holmesia ja haluaa selvittää salaisuuksia. Tykkää myös sotkeentua kaikenlaiseen omituiseen eikä usko yliluonnollisiin olentoihin. Liv on nähnyt eläviä unia lapsesta asti. Hieman kyseenalaistaisin sitä, haluaisiko joku järkevä ihminen oikeasti sotkeentua lähes tuntemattomien henkilöiden manaamisrituaaleihin vapaaehtoisesti, mutta muuten hahmo oli hyvä ja uskottava.

Kerstin_Gier_Lupaus, bookstagram kirjakuva.

Muut hahmot

Kirjan muut hahmot. Millainen rooli heillä on? Ovatko he uskottavia?

Kirjassa oli kymmenkunta muuta hahmoa, jotka olivat esillä enemmän sekä saman verran taustahahmoja. Unohteleva, vapaamielinen äiti. Sarkastinen, nopeakielinen pikkusisko. Kiltti ja hyväsydäminen lastenhoitaja. Komea, mukava velipuoli ja kaunis ei-niin-mukava siskopuoli. Hahmokavalkadi oli ehkä hieman kliseinen eikä kenessäkään ollut kovin paljon särmää, mutta ei kukaan tökkinyt silmään tai ärsyttänyt pahemmin. Vähän voi miettiä, onko kenenkään äiti todella noin vapaamielinen ja huoleton, tai onko uskottavaa, että yli kolmikymppinen entinen au pair lapsenvahti on niin hulluna isokorvaiseen englantilaiseen, ettei osaa enää puhua oikein. Mutta kun muistaa, että kyseessä on nuorille suunnattu kirja eikä sitä ole tarkoitus lukea ylikriittisesti, hahmot toimivat hyvin tarkoituksessaan. He toivat päiviini hetkeksi kepoisaa hyväntuulista tunnelmaa ja huumoria.

Kerstin_Gier_Lupaus, bookstagram kirjakuva.

Juoni lyhyesti

Juoni pääpiirteittäin. Onko siinä jokin koukku, yllättävä muutos?

Liv muuttaa äitinsä ja pikkusiskonsa kanssa Lontooseen ja aloittaa uudessa koulussa. Siellä on rasittava juoruileva kummioppilas, joka tälläytyy kaveriksi puoliväkisin sekä poikajengi, jonka jäseniin hän törmää myös todentuntoisessa unessa, lainattuaan poikajengiin kuuluvan, tulevan velipuolensa, hupparia. Hän tajuaa unessaan tietävänsä asioita, joita hän ei voisi oikeasti tietää ja katsoo, kun pojat suorittavat oudon rituaalin. He selvästi salailevat jotain ja hän haluaa tietää mitä. Lopulta Liv sotkeutuu heidän rituaaliin ja saa myös selville miksi he näkevät yhteisiä todentuntoisia unia. Lopun juonenkäänne oli yllättävä, ja loppukohtaus aika napakka, mutta ihan toimiva.

Jännityksen rakentelu

Kuinka jännitys rakennetaan? Millaisia kysymyksiä jätetään roikkumaan ilmaan?

Jännityksen rakentelu onnistuu ihan hyvin. Aika nopeasti käy selväksi se, että velipuolella on salaisuus ja Liv näkee ensimmäisen unen, josta jää paljon kysymyksiä ilmaan.

Mitä uusi velipuoli salailee?

Kuka on koulun juorublogia pitävä Secrecy?

Miksi Liv tietää unessa asioita, joita ei voisi oikeasti tietää?

Mikä usvainen hahmo unessa vilahtelee ja mikä outo kahiseva ääni seuraa välillä hänen kannoillaan unimaailmassa?

Kerstin_Gier_Lupaus, bookstagram kirjakuva.

Kirjan tempo

Kuinka nopeasti tapahtumat alkavat? Polkevatko tapahtumat paikoillaan?

Tapahtumia oli tasaisesti läpi koko kirjan eikä missään vaiheessa tuntunut siltä, että kirja junnaisi paikoillaan. Kirja oli tosin aika lyhyt, 340 sivua suurella fontilla, joten se voi osaltaan selittää asiaa.

Kasvutarinat

Kuinka päähenkilö ja muut hahmot kehittyvät kirjan edetessä?

Liv ihastuu yhteen poikajengin pojista ja ei niin yllättävästi saa myös vastakaikua. Lopulta he päätyvät yhteen. Alussa on perinteistä uusioperheen kriiseilyä mutta nopeasti perhe on kasassa, ja siskopuolta lukuun ottamatta elo sujuu sopuisasti. Unimaailmassa voi muuttaa hahmoaan ja saada myös ympäristöä muuttumaan, kun keskittyy ja harjoittelee, mutta tämä jäi tosi vähäiseksi. Todennäköisesti tästä on enemmän trilogian jatko-osissa. Hahmot eivät oikeastaan kehittyneet tai kasvaneet mihinkään. Kirjan juoni tosin kesti ajallisesti vain pari kuukautta ja olisikin ollut outoa, jos siinä ajassa olisi tapahtunut huimia muutoksia.

Kerstin_Gier_Lupaus, bookstagram kirjakuva.

Kirjoitustyyli

Kuka on kertoja? Kuinka tapahtumia ja ympäristöä kuvaillaan?

Kirjoitettu minä-muodossa. Ympäristön kuvailu on hyvin minimalistista. Kirjassa oli paljon pohdintaa päähenkilön pään sisällä. Dialogit olivat sujuvia mutta monesti kohtauksista vain kerrotaan, eikä niissä juuri ole dialogia. Kirjoitustyyli ja sanailut ovat hyvin nasevia ja ihan uskottavia teini-ikäiselle.

Vertauskuvien käyttö, hahmojen kuvailu

Millaisia vertauskuvia käytetään? Kuinka hahmoja ja heidän tekemisiä kuvaillaan?

Vertauskuvia käytettiin aika vähän, mutta poimin tähän muutamia, mitkä olivat mielestäni hyviä:

  • Silmäilimme häntä katsein, jotka olisivat saaneet maidon happanemaan.
  • Hänen äänensä oli niin kova, että minusta tuntui kuin ikkunaruudut alkaisivat helistä.
  • Sehän kuulostaa Teletappien tuutulaululta.

Hahmoja kuvailtiin termeillä ”näytti upealta”, ”oli syötävän söpö”, ”komistus”, ”enkelimäiset kiharat”, oli kerrassaan tyrmäävä” , ”hänellä oli kullanvaaleat aaltoilevat hiukset”, ”oli pieni ja siro” ”finninen” jne. eli aika yksinkertaisesti, monesti positiivissävytteisesti.

Hahmojen käyttäytymistä kuvattiin aika yksinkertaisesti, muutamalla sanalla: pyyhkäisi otsaansa, erittäin stressaantuneen oloinen, raapi nenäänsä, vastasi olkansa yli, hymyili leveästi, kohautin olkapäitäni. Monesti dialogit sisälsivät vain: sanoi, kysyi, vastasi, tai jos vain kaksi henkilöä jutteli, nekin jätettiin pois.

Kerstin_Gier_trilogia, bookstagram kirjakuva.

Kirjoitusesimerkki

”Se on Hirmuinen-Freddy, jota kutsutaan myös Paksu-Freddyksi.”

Ovi oli avautunut äänettömästi, ja edessämme seisoi pitkä, hiukan minua vanhempi poika, jolla oli musta pitkähihainen T-paita ja farkut. Hengähdin helpottuneena. Oli hyvä, että kovasydäminen äitini oli itse pukenut typerään leninkiinsä, sillä minä olisin näyttänyt siinä totaalisen naurettavalta.

”Vanhempani saivat sen isovanhemmiltani häälahjaksi”, sanoi poika ja taputti hirmuisen Freddyn nokkaa. ”Isä olisi jo vuosia sitten tahtonut karkottaa sen puutarhan perimmäiseen nurkkaan, mutta se painaa arviolta tonnin.”

”Hei Grayson!” Äiti suukotti poikaa molemmille poskille ja osoitti sitten meitä. ”Tässä ovat minun molemmat tipuseni, Mia ja Liv.” Sivulla 43.

Yhteenveto

Kirja oli kokonaisuudessaan hyvä lukukokemus, vaikka aluksi minun oli hyvin vaikea hahmottaa ympäristöä niukan kuvailun vuoksi. Tämä johtui osaltaan myös siitä, että edellinen kirja, jonka luin, oli Harry Potter ja Feeniksin kilta. Rowlingin kirjoitustyyli on täysin erilainen ja vilisee yksityiskohtaista kuvailua. Kun sain ympäristön hahmotettua ja pääsin sisään koulumaailmaan ja poikajengin tyyppeihin, lukeminen oli helpompaa.

Juoni eteni sujuvasti ja tapahtumat piirtyivät toistensa perään loogisesti. Jännitystä riitti loppuun asti ja myös lopun yllättävä juonenkäänne sopi kuvioon. Täytyy tosin sanoa, että olen jo vähän liian vanha tälle kirjalle, jossa koulumaailmaa ja sen klikkejä kuvataan aika kliseisesti. Mutta teini-ikäiselle ja varmasti myös vanhemmillekin tämä on oikein viihdyttävä kirja.

Pitää muuten mainita, että yksi ärsyttävä asia oli tjaa-sana, jota käytettiin paljon, ja lopulta se alkoi tökkiä silmään. Sen tilalla olisi voinut käyttää muutakin.

Kerstin_Gier_Lupaus, bookstagram kirjakuva.

Teetkö sinä itsellesi muistiinpanoja kirjasta? Puuttuuko minulta kohta, johon myös kannattaisi kiinnittää huomiota?

– Sanna


Kirja: Kerstin Gier, Lupaus, Unien ensimmäinen kirja.

Suomentanut Heli Naski

Kustantaja: Gummerus, 2015

Luettavaksi: kirjastosta

Arvio: ★★★


Ps. Tässä muutama linkki muiden kirja-arvioihin Kerstin Gier, Lupaus -kirjasta.

Yöpöydän kirjat

Kirjojen keskellä

Lukutoukan kulttuuriblogi

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: