MIKÄ KIRJOITTAMISESSA HÄVETTÄÄ?

Mikä kirjoittamisessa hävettää? Tämä kysymys on itseasiassa pöllitty Oma huone -podcastin 4. jakson nimestä. Kuuntelin sen jo kesällä ja nyt uudemman kerran, koska siinä oli mielenkiintoista keskustelua kirjoittamiseen liittyvistä ajatuksista ja jäin itsekin pohtimaan, kuinka suhtauduin kirjoittamiseen aluksi ja mitä mieltä siitä olen nyt.

Kirjoittajagram vihkokuva.

Podcastin jaksosta oli helpottava kuulla, että moni kirjoittaja painii näiden samojen ajatusten kanssa: miettii kirjoitusprosessia ja sitä, kuinka se pitäisi tehdä; pelkää virheitä, joita kirjaan voi jäädä; kauhistelee ajatusta, että toiset ihmiset tulevat lukemaan kirjan; ja pelkää kritiikkiä, vaikka tietää sen kuuluvan asiaan.

Itse jäin miettimään erityisesti sitä, miksi tästä kirjoitusharrastuksesta ei ole tullut puhuttua muiden kanssa?

Kirjoittajagram vihkokuva.

Kerroin jo syksyn postauksessa kuinka tämä meidän kirjoitusprojekti sai alkunsa lauluista, joita kirjoitimme Satun kanssa. Yhtenä aamuna kuin tyhjästä sain idean kirjatrilogiasta ja, kun aloitin kirjoittamisen, en puhunut siitä juuri kenellekään. Paitsi tietysti Satulle! Miehelle vastasin vähän nolona jotain epämääräistä, kun hän uteli mitä minä oikein naputtelen koneella.

Jotenkin sen ääneen sanominen: ”Minä kirjoitan kirjaa”, kuulosti hölmöltä.

En ole varma, kuinka monta vuotta siinä oikein meni, että kirjoittamista alkoi pitää omana harrastuksena? Tai missä vaiheessa me sanoimme edes äidille, että me muuten kirjoitamme kirjaa? Töissä kerroin työkavereille kirjoitusharrastuksestani vasta kun perustimme tämän blogin. He olivat kyllä tienneet, että kirjoittelen lauluja ja heräilen neljän aikaan aamulla, mutta jostain syystä en ollut saanut sanottua heille, että herään kirjoittamaan nuorten seikkailufantasiakirjaa.

Joten mikä siinä kirjoittamisessa oikein hävettää? Miksi siitä ei tule puhuttua muiden kanssa?

Kirjoittajagram vihkokuva.

Omalla kohdallani ajatus siitä, että olen yli kolmikymppinen ja kirjoitan fantasiakirjaa, tuntui ehkä lapsekkaalta? Olin jotenkin tyhmästi ajatellut, että minua pidettäisiin lapsellisena, koska kirjoitan nuorille suunnattua kirjaa, jossa on taikaolentoja ja henkiä ja kaikkea mitä mielikuvitus voi tuottaa. Eihän kukaan oikeasti niin ajattele! En minä aikanaan mieti muista nuorten fantasiakirjailijoista, että he olisivat lapsellisia vaan ihailen sitä mielikuvituksen määrää, jota kirjoista löytyy ja josta me muut saamme nauttia.

Varmasti heille, jotka ovat käyneet kirjoittajakursseilla, keskustelevat facebookin kirjoittajaryhmissä ja osallistuvat erilaisiin kirjoitusaiheisiin tapahtumiin, kirjoittajaidentiteetin rakentaminen ja kirjoittamisesta puhuminen on helpompaa. Samoin kuin heille, jotka ovat kirjoittaneet nuoresta asti, eivätkä innostuneet siitä vasta päälle kolmikymppisenä.

Kirjoittajagram vihkokuva.

Nyt me olemme tehneet tätä kirjoitushommaa jo niin kauan, että kirjoittajaidentiteetti on ehtinyt rakentua ja kehittyä niin, että tästä pystyy jo puhumaan muille tuntematta häpeää. Lisäksi mitä enemmän olen seurannut kirjoittamiseen ja kirjailijuuteen liittyvää keskustelua, sitä paremmin tajuan, etten ole yksin näiden ajatusten kanssa.

Nykyisin mietinkin sitä, että kirjoittamisesta pitäisi puhua enemmän! Sehän on valtavan hauska harrastus ja moni haaveilee kirjan kirjoittamisesta. Yhtä lailla kuin selittäisi kaverille missä kävi lenkkeilemässä tai mitä kirjaa on lukenut, voisi kertoa montako sivua sai eilispäivänä kirjoitettua tai keskustella oman kirjansa teemasta. Eli meidän kotikirjoittajien pitäisi nyt vain alkaa ajatella, että kirjoittaminen on tosi cool harrastus! Näin jälkiviisaana voisin todeta, että olisi kannattanut jo aiemmin seurata kirjoitusaiheista keskustelua ja ehkä työkaverinikin olisivat päässeet nauttimaan kirjoituspohdinnoistani.

– Sanna

Ps. Kirjaihmisten #kirjagram yhteisön innoittamana me teimme #kirjoittajagram-tägin Instagramiin, ja tästä postauksesta löydät ajatuksia mitä kaikkea siellä voi jakaa.

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: