MYLLYLAHDEN KUSTANNUSPÄÄLLIKÖN VINKIT ALOITTELEVILLE DEKKARISTEILLE

Myllylahden kustannuspäällikkö Niina With teki Virtuaaliseen KIRJOITTAJA-tapahtumaan videon, jossa hän antaa vinkkejä aloitteleville dekkaristeille. Video on aivan loistava ja sitä katsoessa tekisi mieli lähinnä kirjoittaa joka sana muistiin. Siinä tuodaan esille hyvin oleellisia asioita aivan yleisesti käsikirjoituksesta ja kustantamon lähestymisestä, joten yritämme kiteyttää tähän postaukseen meidän mielestä oleellisimmat asiat, jotka videota katsoessa nousevat esiin.

Kirjakuva.

Saatekirjeen merkitys

Hyvä napakka saatekirja auttaa hahmottamaan mistä tarinassa on kyse. Takakansitekstinomainen lyhyt esittely kirjasta on kiva. Myös itsestä kannattaa kertoa ja mainita, jos on julkaissut jo aiempaa tuotantoa. Lisäksi kannattaa kertoa, jos on käyttänyt ammattilaisia tekstin faktojen läpikäynnissä tai arvostelupalvelua. Saatekirjeen ei tarvitse olla pitkä, yksi tai kaksi A4-arkkia riittää hyvin tarinan ja taustojen hahmottamiseen. 

Vinkkejä dekkaristeille.

Kuinka saat kustantajan lukemaan tarinaa alkua pidemmälle?

Koukuttaako tarina? Hurmaako henkilögalleria? Käsikirjoituksia saapuu useita satoja, joten ei ole mahdollista, että jokainen tarina luetaan kokonaan. Siksi alkuun kannattaa panostaa! Päähenkilöt ovat tärkeitä. Se että heissä on jotain samastuttavaa, sympaattista. Lukijalle tulee tunne, että tälle henkilölle toivoo jotain hyvää ja pelkää hänen puolestaan. Henkilön ei tarvitse olla täydellinen, vaan hänessä saa olla säröjä. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että hyvässä henkilössä on jotain pahaa ja pahassa henkilössä jotain hyvää. Kun löytää näistä sellaisen yhdistelmän, joka herättää lukijassa tunteita ja ajatuksia, ollaan menossa hyvään suuntaan.

Kannattaa myös miettiä mistä suunnasta asioita tarkastellaan. Onko minä-muotoinen kertoja vai yksikön kolmas persoona. Kun kertoja on mietitty huolella, sitä ei huomaa, mutta jos ei, teksti jää haparoivaksi. Kannattaa miettiä kenen silmin asioita haluaa katsoa ja viedä tarinaa eteenpäin. Henkilöiden ohella myös miljöö on oleellinen. Se voi olla lähes oma hahmonsa. Todellinen paikka on vetoavampi kuin keksitty. Henkilöiden taustat ovat kiinnostavia, mutta niitä ei kannata tuoda liikaa esille, vaan muistaa viedä tarinaa eteenpäin. Samoin kannattaa muistaa että, jos kirjoittaa jostain itselle tärkeästä asiasta, ei pidä saarnata lukijalle, vaan asioita voi tuoda esiin dialogeissa ja hahmojen ajatuksissa.

Kirjakuva.

Dekkareissa uskottavuus, loogisuus ja aikajanan virheettömyys ovat tärkeitä asioita. Näissä kannattaa hyödyntää koelukijoita ja asioita käydään läpi myös yhdessä kustantamon kanssa. Virheitä ja epäloogisuuksia tulee kaikille, joten niitä ei kannata säikähtää.

Kaikissa kirjoissa on jännite. Se mikä saa lukijan kääntämään sivun toisensa jälkeen; hänen täytyy tietää mitä tässä tapahtuu, mitä on kaiken taustalla. Koko draaman kaaren tulee olla jännittävä mutta tarinassa voi olla pieniä tihentymiä ja taas suvantovaiheita. Jännitteen luominen on kyky, joka joillakuilla on ja osa taas joutuu harjoittelemaan sitä. Jos kirjassa on hyvä jännite, tarina kantaa ja siinä on jotain uniikkia, ja se saa paljon muita virheitä anteeksi.

Kirjakuva.

Dialogin uskottavuus, toimivuus ja luontevuus ovat tärkeitä seikkoja. Kirjakieli on monesti selkeä ja luonteva valinta, vaikka harva oikeasti puhuu niin. Puhekielisyys toimii joskus. Murteen käyttäminen on ok, mutta jos sitä on paljon, se voi olla vaikealukuista ja kirja voi käydä raskaaksi. Myllylahdella arvostetaan sitä, että kirjassa on jokin Suomi-kytkös. Jos kirja sijoittuu ulkomaille ja siinä on myös ulkomaiset hahmot, se kilpailee käännöskirjojen kanssa, joita on paljon enemmän kuin Suomi-kirjoja.

Teknisiä seikkoja

Aikamuoto: Imperfekti sujuu useimmilta luontevasti. Preesens tuo tarinan lähemmäs lukijaa, mutta sen kanssa saa olla tarkkana. Monella tulee preesensin ja imperfektin sekoitusmuoto. Tämä voi vaikuttaa kustantajan lukukokemukseen, mutta on toki korjattavissa. Yhdyssanojen käyttö, lauseenvastikkeet, lauserakenteet – kaikki nämä voidaan korjata, kun edetään kustannussopimukseen, mutta mitä vähemmän tekstissä on virheitä, sitä helpompi kustantajan on nähdä tarinan hyvyys. Teksti kannattaa lähettää kustantajalle vasta sitten, kun sen itse on hionut niin hyväksi kuin pystyy.

Vinkkejä dekkaristeille.

Erilaiset dekkarilajit

Poliisijännitysromaanit ovat aina kiinnostavia. Niissä tapahtuu rikos ja tätä lähdetään selvittämään. Näissä usein myös sarjamaisuus on plussaa. Perinteinen arvoitusdekkari, kuka sen teki, toimii myös. Psykologinen jännitys on myös kiinnostavaa, kunhan se on uskottavaa eikä liian tajunnanvirtamaista. Miljöö ja taustat ovat sellainen asia, joissa kannattaa tuoda omaa taustaa ja kokemusta esiin. Ajankuva on myös oleellinen. Historiallisissa dekkareissa ehjällä ajankuvalla on suuri merkitys tarinan uskottavuuden kannalta. Voi olla myös rikosromaaneja, joissa itse rikos voi jäädä pimentoon.   

Kirjakuva.

Käsikirjoitusten yleisimmät ongelmat

  • Jännite. Jos tarinassa ei ole käänteitä eikä yllätyksiä, on hyvin vaikea saada sitä toimimaan.
  • Epäuskottavuus, epäloogisuus.
  • Päähenkilöt jäävät etäisiksi tai tuntuvat epämiellyttäviltä.
  • Sekava ja hiomaton juoni.
  • Naiivi, hiomaton ajatuksenvirtamainen kirjoitustyyli.
  • Kohderyhmää ei ole mietitty.
  • Toistetaan asioita.
  • Teema menee asian edelle; kerrotaan liian vahvasti taustoja.
  • Liika raakuus ja veijariromaanin elkeet mietityttävät. Huumori dekkareissa on vaikea laji.
  • Näkökulma- ja aikamuoto-ongelmat.
  • Liian pitkä teksti. Tuhat sivuinen dekkari on harvoin toimiva.

Niina kertoo lopussa, että monesti harmittaa, kun tarina on lähetetty kustantamoon liian varhain. Jos sitä olisi hiottu enemmän, sieltä olisi voinut löytyä se juttu, mikä olisi johtanut positiiviseen päätökseen.

Kirjakuva.

Millaisia ajatuksia meillä nousi mieleen

No aivan ensimmäinen asia on kyllä saatekirjeeseen panostaminen! Sitten kun se aika koittaa, että käsikirjoitus on valmis…

Toinen asia on esilukijoiden käyttö. Meillä on onneksi sukulaistyttöjä, jotka ovat jo ilmoittautuneet lukijoiksi ja ilahduttavasti myös Instagramin puolella muutama on vapaaehtoinen esilukija, vaikka emme ole isommin vielä edes kyselleet ketään. Mutta aivan ehdottomasti aiomme hyödyntää esilukijoita ja heiltä saa varmasti hyviä kommentteja esimerkiksi kirjan alkuun: lähteekö asiat tarpeeksi vauhdikkaasti liikenteeseen ja herättävätkö päähenkilöt mielenkiintoa?

Vinkkejä dekkaristeille.

Uskoisimme että meillä näkökulma on aika selkeä; tarinaa viedään eteenpäin molempien päähenkilöiden silmin ja kertominen kolmannessa persoonassa, imperfektissä on meille luonteva valinta.

Pitää myös muistaa, ettei lukijalle saa saarnata tai tuputtaa omia ajatuksiaan vaan itselle tärkeitä asioita, kuten luontoa ja eläimiä, pitäisi osata tuoda esille hienovaraisesti ja niin että ne olisivat kiva lisä tarinaan.

Millaisia ajatuksia sinulla tuli mieleen Niinan videolla esille nostamista asioista?

– Satu ja Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: