SEKALAISET RUNOVIHKOT JA MODERNIA RUNOUTTA

Olimme viikonloppuna mummolassa. Etsin suttupaperia ja löysin kaapista lehtiön, jossa luki Satun suttuvihko. Sepäs sattui sopivasti, ja silmäilin lehtiötä, josta löytyi työnaikaisia muistiinpanoja PCR-menetelmän alukkeista, äidin englanninkielen opintojen kirjoitusharjoituksia sekä arvatenkin yli kymmenen vuotta sitten kirjoitettua runoja, joiden kirjoittamista en muistanut lainkaan, vaikka tunnistin käsialani punaisesta tussista. Mieleeni hiipi ajatus mitenkähän paljon mahtaa ollakaan runoja, joita olen vuosien aikana kirjoittanut ja kadottanut?

Minulle luovuus tulee puuskissa ja sellaisen sattuessa runot tai laulut pitää kirjoittaa lähimpään vihkoon, ja vihkon puutteessa kuittiin, kirjekuoreen tai laskun taakse. Nykyisin välillä myös puhelimen muistioon, vaikkakin pidän enemmän käsin kirjoittamisessa, mutta paremman puutteessa puhelinkin menettelee. Minulla on paha tapa haalia käyttööni useita vihkoja enkä sitten muista millä logiikalla kirjoitan niihin, jolloin minulla on käytössä turhan monta vihkoa, joista osa on aina hukassa. Yleensä juuri se, jota tarvitsisin.

Vasta nyt alkukesästä ilo oli suuri, kun löysin sekalaisesta vihko-irtoliuskapinostani runon, jonka olin kirjoittanut oli kymmenen vuotta sitten ja jota olin silloin tällöin muistellut ja miettinyt minne se oli mahtanut joutua. Tietenkään minulla ei ollut aikaa kirjottaa sitä vihkoon, joten se vaeltelee edelleen irtoliuskallaan ja ehkä löydän sen seuraavan kerran kymmenen vuoden päästä.

Kun silmäilin mummolasta löytynyttä suttuvihkoa, en muistanut alkuunkaan kirjoittaneeni sen tyylisiä runoja. En oikeastaan tunne runon kirjoituksen terminologiaa mutta tässä on hyvältä vaikuttava runosivusto, johon aion tutustua. Haluaisin nimittäin ehdottomasti oppia enemmän runojen kirjottamisesta, sille minulle ne ovat luontainen keino ilmaista itseäni.

Minun runous on yleensä riimillistä eli pyrin käyttämään loppusointuja ja siksi varmasti laulutkin syntyvät minulta helposti. Kuitenkin nyt mummolasta löytämäni runot olivat vapaamittaisia eli edustivat ns. modernia runoutta. En oikeastaan muistanut, että olen kirjottanut sellaisia mutta kun nyt kaivelen muistini sopukoita, minulla oli vaihe, jolloin runot olivat juurikin noita moderneja.

Tässäpä yksi esimerkki minun modernin mallisesta runosta.

Täällä elän minä
Keskellä lunta
Ajatonta erämaata
Voin kuulla susien kutsun
Tuntea tuulen kasvoillani
Kokea yhteyden ajattomuuteen
Tähtien ikuisuuteen
Tämä on minun kotini

En tiedä onko runo hyvä vai huono mutta löysin siitä jotain puhuttelevaa ja kaikuja ajasta, jolloin sen olen kirjoittanut. Voi olla, että tämän inspiroimana yritän löytää itsestäni uudemman kerran tätä modernimman runouden ilmaisua ja kokeilen millaisia runoja nyt saan aikaiseksi.

Raikkaita runohetkiä!

– Satu

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: