SUURI SEIKKAILU TAKAPIHAN METSIKÖSSÄ

Huhtikuussa takatalven lumipyrytykset ovat tuttu juttu. Meille sattui typyn kanssa hauska sattumus, kun olimme ulkoilemassa, ja ajattelin kertoa sen tässä hieman eri tavalla ja harjoitella tarinankerrontaa.

Metsikkö lumisateessa.

Vedin vaaleanpunaista pulkkaa perässäni takapihalla lumipyrytyksessä, kun äkkiä alkoi kuulua ”Äiti, äiti”, ja typy osoitti taivaalle. Käännyin kiireesti katsomaan mikä siellä lentää ja näin, kun suuri harmaa lintu lennähti pellon yli metsikköön ja katosi suurten kuusien joukkoon.

”Se oli meidän pihapulu”, selitin typylle ja nostin hänet syliini. ”Mennäänkö katsomaan nähdäänkö sitä puussa?”

Lähdin hiippailemaan lumen peittämää peltoa pitkin typy sylissä. Pysähdyimme katsomaa puita ja totesimme, ettei pulua näkynyt, mutta samassa metsästä kuului hurja räsähdys! Jäimme kuuntelemaan jännittyneinä mikä äänen aiheutti. Katsoin silmä kovana metsän laitaa, jos näkisin vilauksen äänen aiheuttajasta, mutta en nähnyt mitään.

”Mikähän se oli?” kysyin typyltä.

Ei vastausta. Neiti vain virnuili, että mitähän se äiti nyt selittää.

”Lähdetään katsomaan mistä se ääni tuli”, sanoin ja suuntasimme ääntä kohti.

Maahan satanut uusi lumi paljastaisi varmasti äänen lähteen.

Kengän jäljet metsikössä lumella.

Kiersimme pellon pajuryteikön ja pujahdimme takapihan risukkoiseen metsään. Lumipeite oli vähäinen, joten metsässä oli helppo liikkua ja etenimme pellon suuntaisesti kohti paikkaa, mistä arvelin äänen kuuluneen. Seurasin katseella lumista varvukkoa ja yritin nähdä rasahtelijan jäljet. Kiersimme juuri tiheää kuusipusikkoa, kun yllättäen edessämme aukeni epätoivottu näky…

Luminen leveä oja.

Hyvin leveä oja.

Koko talvi oli ollut lauha ja minua epäilytti, mahtaisiko jää kestää meidän painoamme, joten laskin typyn maahan ja pidin pajunoksasta kiinni samalla, kun ujutin jalkaani jäälle ja selitin lapselle: ”Pelasta äiti, jos äiti humpsahtaa…”

Jää kuitenkin kantoi ja ojensin käteni ja typy kipaisi riemuissaan avoimeen syliin. Sujahdimme sakean risukon läpi ja suojasin typyn kasvoja terävinä sojottavilta oksilta. Kävelimme vähän matkaa eteenpäin ja pian edessämme avautui aukea pelto.

Laskin typyn maahan ja osoitin hänelle siellä täällä pellon poikki risteileviä pupun jälkiä: ”Katso, tuossa on mennyt pupu. Tuossa se on pomppinut.”

Jäniksen jäljet pellolla.

Typy hymyili ja katsoi jälkiä. Olimme vasta aamulla katselleet pupun kuvaa puhelimesta ja hän vaikutti nyt tietävän mistä oli kyse. Pupun jälkien lisäksi bongasimme vihreitä saniaisen lehtiä mutta emme vieläkään löytäneet räsähdyksen aiheuttajan jälkiä. Minulla oli toiveeni mikä se olisi ja haluaisin kovasti esitellä sen jälkiä typylle. Siksi en halunnut luovuttaa, vaan päätin kiertää suuren ympyrän – jos siellä risukossa oli joku ollut, sen jäljet löytyisivät kyllä.

Vihreä saniainen talvella.
Synkkä metsä lumisateessa.

Suuntasimme pellolta metsään ja katsoimme tarkasti lumiset kohdat. Sankka lumisade pyrytti vihreää kuusikkoa vasten, jossa pitkät vihreät naavat heiluivat tuulessa. Typy seisoi kärsivällisesti, kun äiti hairahtui näpsimään niistä kuvia. Jatkoimme suuressa kaaressa kohti paikkaa, josta puikahdimme metsään ja juuri, kun olimme ylittämässä ojaa, kuulimme päämme yläpuolelta ääntä…

Synkeä harmaa keli.

Se pulu huhuili meille kuusen latvasta!

Yritimme saada sitä silmiimme mutta lumisade ja tuhkanharmaa keli tekivät kuusista synkät ja lintu piiloutui niiden kätköihin tehokkaasti. Sinne se jäi huhuilemaan, kun hiippailimme takaisin lähtöpaikalle. Seurasin edelleen silmä kovana lumista varvukkoa, jos siinä olisi näkynyt toivomani kauriin jälkiä, mutta jouduin pettymään. Mitään kauriiseen viittaavaa ei näkynyt.

Luminen metsikkö.

Palasimme kotipihalle lumisina mutta varsin virkistyneinä jännästä seikkailusta. Lopputulemana päättelisin, että pulu onnistui pitämään melkoisen mekkalan puuhun rymistellessään, muuta selitystä en rysähtelylle keksi, sillä haukansilmäni olisivat kyllä bonganneet lumijäljet maasta. Ainakin kovasti uskon niin…

Mutta vaikka kaurista ei löytynytkään, meillä oli valtavan hauska seikkailu takametsässä taaperon kanssa!

– Sanna

Jaa tämä postaus:

4 kommenttia artikkeliin ”SUURI SEIKKAILU TAKAPIHAN METSIKÖSSÄ”

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: