SYKSYLLÄ KIRJOITTAMINEN TAAS SUJUU

Kesä vaihtui syksyksi kuin huomaamatta tässä vauva-arjen keskellä ja on ollut mukava huomata, miten myös kirjoitusinto on tullut takaisin!

Minun kirjoitusintoni katosi keväällä valoisuuden ja raskausväsymyksen myötä kokonaan. Kevät on muutenkin sellaista aikaa, että päivänvalon lisääntyessä kirjoittaminen vähenee mutta tänä vuonna kirjoittaminen kävi todella raskaaksi. Vaikka yritin pakottaa itseäni kirjoittamaan, siitä ei vain tullut mitään vaan tekstiin tarttuminen tuntui todella väkinäiseltä.

Se harmitti sekä minua että Sannaa, sillä meidän ensimmäinen kirja alkoi olla aika hyvällä mallilla ja olimme hetken suunnitelleet, että saisimme sen jo keväästä esilukijoille. Se ei kuitenkaan onnistunut, sillä kirjoittamisesta tuli minulle niin vaikeaa, että päätimme jättää sen suosiolla hautumaan ja odottamaan parempaa kirjoitusvirettä. Se oli suuri pettymys mutta väkisin vääntämällä tekstistä ei vain tule hyvää.

Minua vähän epäilytti ja suorastaan pelotti, että miten tänä syksynä mahtaa vauvan kanssa käydä? Innostaisiko pimeät aamut taas kirjoittamaan vai pysyykö kirjoitusinto edelleen hukassa?

Yleensä syksy on minulle hyvää aikaa kirjoittaa ja käsikirjoitukseen tarttuu uudella innolla kesän jälkeen. Tuoreet silmät huomaavat uusia juttuja ja tarina vetää taas puoleensa ja on suorastaan innossaan siitä, millaisen kokonaisuuden olemme onnistuneen punomaan kasaan. Tekstiä syntyy helposti, pakottamatta ja tarinan yksityiskohtien miettiminen tuntuu helpolta.

Olikin kiva huomata, miten aamujen taas pimetessä kirjajutut alkoivat pyöriä mielessä ja elokuun vaihtuessa syyskuuksi, sain viimein aikaiseksi kaivella koneen kätköistä keväiset tekstit ja kävin niiden kimppuun vähän sekalaisin tuntein. Miten tässä nyt kävisi? Alkaisiko kirjoittaminen taas ahdistaa? Ihmeekseni kirjoittaminen lähti sujumaan hyvin ja ongelmakohdat, joihin keväällä jäin jumittamaan, selkenivät helposti ja sain kesken jääneen editointikierroksen mallikkaasti päätökseen. Sitten olikin uudenlaisen vaiheen vuoro, sillä ensimmäistä kertaa päätimme tulostaa koko käsikirjoituksen, jotta saisimme tekstiin uudenlaista otetta.

Nyt olen päässyt hyvin alkuun tämän paperisen tekstin kanssa ja vapaa-aika tahtoo olla se kirjoittamista rajoittava tekijä. Yritän kuitenkin olla stressaamatta, sillä tämä vauva-aika on niin lyhyt! Pitää muistaa nauttia siitä eikä hermoilla kirjoitusajan vähyyttä. Silti välillä turhauttaa miten vähän päivän aikana saa aikaiseksi mutta nyt mennään tällä hitaasti-mutta-varmasti -tyylillä. Uskaltaisikohan toivoa, että nyt syksyn aikana saisimme kirjan esilukijoille?

Miten syksyn tulo on vaikuttanut sinun kirjoittamiseen?

-Satu

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: