ENTÄ SITTEN KUN MEITÄ ON NELJÄ – AJATUKSIA TOISESTA LAPSESTA

No niin, viikot ovat nyt täynnä ja alkaa pikkuhiljaa realisoitua että, jos vain kaikki menee loppuun asti hyvin, kohta meitä on neljä! Painoa on kertynyt reilu parikymmentä kiloa ja loppuajan turvotus saa jalat muistuttamaan lähinnä tukin mötiköitä, joten aika valmis alkaa olla karistamaan tätä painolastia!

Viime päivien aikana on hyvin ehtinyt miettiä, miten kaikki taas muuttuu, kun uusi tulokas putkahtaa elämään. Huomaan että tietynlainen haikeus ja jännitys hiipii väkiselläkin mieleen. Haikeus siitä, että tämä yksi ihana vaihe elämässä tirpan kanssa on päättymässä ja jännitys siitä, miten arki uuden pikkukaverin kanssa lähtee sujumaan.

Elämä on ollut nyt niin helppoa kaksi ja puolivuotiaan tirpan kanssa, että tavallaan ajatus vauva-ajasta kehtuuttaa. Yösyönnit, vaipparumba, mahanpurut näin ensi alkuun, sitten vielä vvv-harjoittelu, hampaiden puhkeaminen, kiinteiden opettelu. Vvv tarkoittaa vauvojen vessahätäviestintää mutta minä nimitin sitä tirpan kanssa v#*%un vaikeaksi vessatteluksi… Kaikki se ihanuus on siis vielä edessä. Olen valtavan onnellinen perheenlisäyksestä eikä ole tarkoitus kuulostaa negatiiviselta mutta tietynlainen mukavuudenhalu vastustaa ajatusta taas edessä olevista pätkittäisistä öistä ja siivousrallista.

Mikä uudessa tulokkaassa sitten jännittää? Ainakin se, että miten yöt lähtevät sujumaan. Jos vauva nukkuu kohtalaisen hyvin ja itsekin saa nukuttua pidempiä pätkiä, se toisi valtavan paljon jaksamista arkeen, sillä yöunet vaikuttavat todella paljon omaan mielialaan ja jaksamiseen. Toisekseen miettii miten tirppa hyväksyy uuden vauvan? Tuleeko mustasukkaisuutta tai muuta oireilua siitä, ettei enää olekaan perheen keskipiste? Myös se mietityttää, miten helposti vauvan kanssa pääsee käymään kodin ulkopuolella? Tirpan kanssa kaikki autolla kulkeminen piti ensimmäisen vuoden ajan tähtäillä nukkuma-aikoihin mutta nykyisin lähteminen ja esimerkiksi kaupassa käyminen on niin ihanan helppoa.

Myös se mietityttää kuinka paljon tulee olemaan omaa aikaa? Jaksaako kirjoittaa tänne blogiin tekstejä? Pääseekö syksyllä palaamaan kirjan pariin? Kotona olisi monenmoista pientä nikkarointiprojektia, joten ehtiikö niiden parissa puuhata vai viekö vauva-arki kaiken ajan ja energian?

Monenlaista ajatusta ja kysymystä on siis ollut mielessä mutta vaikea tietää etukäteen vastauksia. Aika näyttää!

Moni pärjää kuitenkin paljon suuremmankin pesueen kanssa, joten minulla on vahva usko siihen, että eiköhän se arki lähde meilläkin sujumaan. Alku voi olla sekalaista aikaa mutta kyllä ne asiat aina jotenkin tuppaavat järjestymään. Jos vain kaikki olemme terveitä, meillä on varmasti ihana ja unohtumaton syksy edessä uuden pienen perheenjäsenen kanssa.

– Satu

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: