ERILAINEN OPINTOPOLKU YLIOPISTO-OPINTOIHIN: RAVINTOLAKOKISTA LUONNONTIETEIDEN TOHTORIKSI

Yhteishaku ylempään korkeakoulututkintoon on juuri alkamassa ja mietin, että voisin kertoa omasta opiskelutaustastani, joka ei ole ihan tavanomainen. Tietääkö moni, että yliopisto-opintoihin ei välttämättä tarvitse lukion päättötodistusta tai edes aiempia opintoja samalta alalta? Myös ammattikoulun papereilla voi päästä opiskelemaan yliopistoon! Tässä postauksessa kerron kuinka ravintolakokiksi valmistumisen jälkeen ala ei tuntunutkaan omalta ja erinäisten vaiheiden jälkeen päätin lopulta hakea opiskelemaan kemiaa Oulun yliopistoon.

Opinnot ennen yliopistoa

Minä en ollut yläasteella kovinkaan kiinnostunut opiskelusta. Pidin enemmän käytännön tekemisestä ja yläasteen jälkeen lähdin hevoskouluun, kun en muutakaan keksinyt. Tajusin kuitenkin olevani liian allerginen ja päätin opiskella Helsingissä ravintolakokiksi.

Maustesommitelma ravintolakokin kuvausta varten.

Pääkaupunkiseudulla eläminen oli kuitenkin kallista ja vuoden opintojen jälkeen rahat olivat vähissä eikä opiskelupaikkakaan tuntunut omalta, joten lopetin opinnot ja menin töihin McDonald’siin. Ehdin työskennellä siellä vain pari kuukautta, kunnes lopulta tajusin, etten viihdy pääkaupunkiseudulla. Kainuun perukoilla kasvaneelle kerrostalot, asfalttipinta ja ihmisvilinä ei vain sopinut ja muutin takaisin kotiseudulle, jossa tein erinäisiä kokki/tarjoilijapuolen hommia reilun vuoden ajan. Kajaanin ammattikoulussa oli mahdollisuus opiskella ravintolakokiksi ja pääsin sinne suorittamaan tutkintoni loppuun ja valmistuin keväällä 2004.

Maustesommitelma.

Siinä valmistumisen kynnyksellä aloin kuitenkin miettiä mitä minä oikeasti haluan tulevaisuudelta? Olin jo nähnyt, millaista kokin ammatissa tulisi olemaan: jatkuva stressi siitä onko lounaspöydässä tarpeeksi ruokaa, onhan kastike maukasta ja pihvin kypsyysaste oikea. Ei se ihan sellaista ollut mitä Gordon Ramsayn Hell’s Kitchen -sarjassa, mutta kokin työ on stressaavaa ja kuluttavaa, kun juoksentelee päivän keittiössä.

Pohdintaa opiskelupaikasta

Kaverini luki tuolloin oikeustieteen opintojen pääsykokeisiin lukiokirjoitusten ohella. Hänellä oli työn alla pääsykoekirja ja hän kertoi, että tuon lakipykäläeepoksen osaamisella olisi enemmän vaikutusta sisäänpääsyyn kuin lukiopapereilla. Minä tajusin silloin, että pystynhän minäkin jonkun pääsykoekirjan opiskelemaan ja selvitin, että vuonna 2004 yliopistoon otettiin 5% opiskelijoita, jotka eivät ole suorittaneet lukiota.

Kakkupalanen ja teekuppi sommitelma.

Tartuin siis innolla lakikirjaan mutta totesin hyvin pian, että se ei ollut minun juttuni. Ihan kamalaa hepreaa enkä tajua miten ne asiat jää jollakin päähän!  Pohdin siinä sitten ravitsemusterapeutin uraa mutta sen alan opinnot olisivat olleet Kuopiossa ja minä halusin Ouluun, koska Satu oli siellä opiskelemassa biologiaa. Aluksi mietin, että voisin opiskella biokemiaa mutta päädyin lopulta kemian pariin.

Yhteishaun pääsykokeisiin luku.

Sain Satulta ja hänen kavereiltaan lukion kemian kirjat ja aloin opiskelemaan ja valmistautumaan pääsykokeisiin saman kevään aikana. No, siinä kävi sitten niin hassusti, etten ollutkaan hakukelpoinen, sillä valmistuin kokkikoulusta pari viikkoa liian myöhään. Tämä harmitti, koska olisin voinut ottaa paperit pihalle aiemminkin, jos vain olisin asian tiennyt asiasta. Eipä siinä muuta voinut kuin niellä harmistus ja miettiä mitä tekisin vuoden ajan. Onneksi sain töitä Oulusta; ensin pitseriasta ja sitten huoltoaseman kassalta, ja säästin rahaa opiskelua varten.

Ravintolakokin papereilla yliopistoon

Kevään 2005 aikana opiskelin töiden ohessa lisää kemiaa. Lainasin mm. yliopiston ensimmäisen vuoden kurssikirjoja ja luin myös Satun lukion biologian, lyhyen matematiikan ja pari fysiikan kirjaa. Viimein oli pääsykokeiden vuoro! Ne menivät hyvin ja pääsin heittämällä sisälle. Muistan vieläkin sen uskomattoman tunteen, kun yliopistolta tuli kirje: minusta tulisi yliopisto-opiskelija! Yläasteen kemian opettaja ei olisi ikinä uskonut sitä.

Yliopiston pääsykokeisiin opiskelu.

Minusta sekatyöläisen ja ravintolakokin taustasta oli todella paljon hyötyä opintojen aikana. Kokin hommissa olin oppinut suunnittelemaan, priorisoimaan ja tekemään tehtävälistoja työpäivän ja viikon asioista, joten lukujärjestyksen suunnittelu ja opintojen aikataulutus kävivät helposti. Kemian opinnot olivat kiva sekoitus luentokursseja ja käytännön laboratoriokursseja. Labrassa nauroin opiskelukavereille, että tämähän on vain vähän erilaista kokkailua kuin keittiössä.

Minulla oli kurssikaverina monta päälle kolmikymppistä opiskelijaa, jotka olivat erinäisistä syistä päättäneet palata opintojen pariin. Yliopistojen kannattaisikin huomata, että nämä vanhemmat opiskelijat ja ei-lukion käyneet ovat hyvää opiskelijamateriaalia, sillä hyvin monet heistä valmistuivat, kun taas useat lukion käyneet nuoret pyrkivät seuraavana keväänä lääketieteelliseen tai vaihtoivat alaa, kun se ei tuntunutkaan omalta (tämä on siis minun suppea näkemys asiasta, eikä mikään koko totuus!). Minullakin oli suuri motivaatio saada opinnot nopeasti valmiiksi ja tutkinto kouraan, kun olin jo säätänyt niin monen eri alan välillä. Niinpä kävin maisteriksi vajaassa 4 vuodessa ja jatkoin tästä suoraan väitöskirjan tekijäksi ja väittelin tohtoriksi joulukuussa 2012.

Tohtorin hattu ja miekka.

Nyt keväällä on taas haku yliopisto- ja ammattikorkeakouluopintoihin 18.3–1.42020. Jos tuntuu siltä, että haluaisit vaihtaa alaa ja opiskelu kiinnostaisi, kannattaa ehdottomasti hakea. Opiskelun aloittaminen ei ole ikinä myöhäistä!

Lopuksi haluan myös sanoa siitä, että ammatillista koulutusta pitäisi nykyisin arvostaa enemmän. Ammattikoulututkinnolla pääsee nopeasti sisään työelämään ja saa arvokasta työkokemusta, eikä mikään estä myöhempää opiskelua, jos vain motivaatiota löytyy ja on valmis lukemaan omatoimisesti pääsykokeita varten.

Oletko sinä vaihtanut alaa tai miettinyt opintojen aloittamista?

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: