HEINÄKUUN PAKETOINTI JA ELOKUUN SUUNNITELMAT

Kuten alkukesästä tuli ennustettua, kesä hujahtaa ohi sellaisella vauhdilla, ettei sitä edes ehdi tajuta. Nyt saamme hyvästellä sateisen heinäkuun ja siirtyä kohti elokuun pimeneviä iltoja ja lähemmäs syksyn tuloa. Vaikka elokuun alussa on monena vuotena ollut kesän parhaimmat hellekelit, yökosteus, aamun tuoksut, pimenevät illat, ensimmäiset keltaiset lehdet, lakastuvat horsmat – kaikki muistuttavat siitä, että kesä alkaa olla ohi.

Keltainen kukka.

Vaikka syksy ja talvi ovatkin meidän lempivuodenaikoja ja inhomme aurinkorasvan kanssa läträämistä, niin onhan Suomen kesä aivan upea. Alkukesän hento vihreys, joka ryöpsähtää juhannuksen tienoilla täyteen loistoonsa – kukkaniityt, peilityynet järvet, lintujen laulu – kaikki ovat vain niin kauniita, että niitä katsellessa ja kuunnellessa mieli lepää. Se, kuinka kesän kauneus alkaa kuihtua, on tavallaan surullista, mutta siitä tulee myös rauhallinen olo: kohta on syksy, pimeää ja tähdet alkavat jälleen näkyä, syksyn tuoksu pyörii ilmassa eikä tuuli ole enää pehmeän lämmin.

Horsmikko.

Mutta nautitaan vielä elokuusta ja jospa saisimme heinäkuun sateiden jälkeen hieman lämpöäkin!

Blogin tapahtumat:

Blogissa mietittiin alkukuusta Päivö-myrskyn jälkimainingeissa, miten metsätuhot ovat viime vuosina lisääntyneet myrskyjen piiskatessa Suomea yhä useammin ja kerroimme myös, kuinka itse olemme muuttaneet ostotottumuksia ympäristöystävällisempään suuntaa. Haluamme rohkaista myös kaikkia muita miettimään omaa kulutustaan, kierrättämään, suosimaan kotimaan matkailua ja arvostamaan luontoa. Ilman sitä ei ole meitäkään. Sanna kertoi myös minikesälomareissustaan Oulujärvellä ja Satu jakoi perheenlisäyksen tuomia ajatuksia. Kainuu saikin uuden asukkaan pian tuon postauksen jälkeen ja enää ei tarvitse jännittää kuinka asiat sujuvat. Äiti ja poika voivat hyvin. Toivotaan hänen olevan hyväuninen tapaus, että Satu pystyisi jatkamaan blogin parissa ja ehkä jopa välillä myös kuvailemaan ja jatkamaan kirjan kirjoittamista.

Oulujärven maisemaa.

Valokuvausreissut:

Kaikki alkukesän valokuvausreissusuunnitelmat jäivät melkoisiksi pannukakuiksi. Sanna oli niin kiireinen töissä, ettei hän ehtinytkään lomailemaan niin kuin luuli ja Satun raskaus alkoi olla loppua kohti sen verran raskasta, ettei valokuvaus ollut ensimmäisenä tehtävälistalla. Yksi aikainen aamu herättyään turhankin aikaisin hän kuitenkin selvisi kuvailemaan ja sai näpsittyä kauniita kuvia kesäaamusta. Sanna kävi tietenkin ottamassa kuvia Oulujärven vierailun aikana ja heilui kameran kanssa loppukuun mökkireissulla, jolloin kameraan tarttui upea sateenkaarinäytös, sekä sekalainen kokoelma kukkia ja mustikkapuskia laiduntava koira.

Valkoinen koira mustikkamättäässä.

Mitä kuului kirjoitusrintamalle?

Ketään ei varmaan yllätä, että meidän kirjoitusjutut ovat keskittyneet taas blogiteksteihin. Satu kertoi kuinka tirpan saamisen myötä runojen lisäksi on syntynyt myös lasten loruja. Myllylahden kustannuspäällikkö Niina With teki Virtuaaliseen KIRJOITTAJA-tapahtumaan videon, jossa hän antoi vinkkejä aloitteleville dekkaristeille. Kokosimme sen pääpointit postaukseen. Se onkin ollut nyt käytössä, kun on pohtinut kesälukemisia: ajatuksia Syrjästäkatsojan tarinoita -kirjasarjan alusta löytyy täältä ja pohdintaa, millainen on hyvä dekkari, täältä.

Kirjoituskuvitus.

Miten lukuhommat sujuivat?

Sanna: Heinäkuu oli taas minun mittapuulla hyvä lukukuukausi. Luin kaikkiaan neljä kirjaa ja ne olivat todella hyviä.

Heinäkuun luetut:

Syrjästäkatsojan tarinoiden kirjoista löytyy lisää ajatuksia täältä.

Enni Mustonen: Paimentyttö

Paimentyttö aloittaa Mustosen suositun Syrjästäkatsojan tarinoita -kirjasarjan. Paimentyttö-kirjassa köyhä Ida menettää äitinsä ja on ensin karjapiikana ja myöhemmin sisäpiikana Z. Topeliuksen vanhuusvuosien kotipaikassa Björkuddenissa. Pidin kirjassa siitä, että vaikka ajat olivat vaikeat, niin Idan ympärillä oli silti välittäviä ja ystävällisiä ihmisiä, jotka huolehtivat orpotytöstä. Tarinassa hän myös loukkasi jalkansa pahoin ja päätyi sen takia navetalta talon sisälle. Myöhemmässä vaiheessa hän mietti sitä, että ilman onnettomuutta, hän ei olisi ikinä päässyt pois navetasta. Eli joskus ikävät sattumukset kääntyvät hyväksi. Kirjassa oli mielenkiintoista ja hyvin elävää ja uskottavaa kuvausta sen ajan herrasväen elämästä, ja sivuilla vilahteli myös muita tunnettuja kulttuurihenkilöitä.

Arvio: ★★★★★

Enni Mustonen Paimentyttö.

Enni Mustonen: Lapsenpiika

Lapsenpiika-kirjassa Ida päätyy lapsenvahdiksi Sibeliuksen talouteen Helsinkiin. Kirjassa on hienoa kuvausta vanhanajan Helsingistä ja oli mielenkiintoista, kuinka samalla selvisi yksityiskohtia erään suomalaisen merkkihenkilön elämästä. J. Sibelius, eli Janne-herra oli melkoisen kova viftaamaan ja Aino-rouva olikin usein surullinen sen takia. Janne-herra oli myös mieltynyt kalliisiin vaatteisiin ja sikareihin, joten perhe kärsi usein rahapulasta. Kirjassa oli helppolukuista kuvausta sen ajan elämästä ja kaikki arkiset asiat oli kuvattu niin uskottavasti, että voisi kuvitella Mustosen itse eläneen tuohon aikaan. Kirjassa oli myös romanssin poikanen, kun Ida tapaili Topeliuksen taloudessa tutuksi tullutta Eliasta, joka toimi nyt vossikkakuskina Helsingissä. Se toi oman kivan vivahteensa kirjaan.

Arvio: ★★★★★

Enni Mustonen Lapsenpiika.

Enni Mustonen: Emännöitsijä

Emännöitsijässä Ida häärää Albert Edelfeltin ateljeessa emännöitsijänä ja pitää huolta hänen vieraistaan, joista osa on rakastajia. Edelfelt olikin melkoinen naistenmies, ja myös Ida ihastuu työnantajaansa.  Kirja oli edellisten tavoin helppolukuinen ja Idan arki Helsingin keskustassa oli hauskaa luettavaa. Edelfelt piti usein juhlien jatkoja ateljeessaan, ja siellä makasikin sen ajan merkkihenkilöitä pitkin poikin lattioilla, kun he yksi kerrallaan sammuivat siivouskomerosta kaivettujen viinipullojen voimasta. Kirjassa on kuvattu hienosti, kuinka sen ajan herrasväki ja tavan ihmiset elivät. Heillä oli omat murheensa, eikä rikas ollut sen onnellisempi kuin köyhäkään.   

Tässä tulee sitten pari juonipaljastusta, joten hyppää kappaleen yli, jos et halua lukea! Pakko sanoa siitä, että vaikka kirja yleisesti oli kivaa luettavaa, ajatus reilun parikymppisen naisen ja lähemmäs viisikymppisen miehen suhteesta tuntui aluksi vieraalta. Varsinkin kun Ida oli nuori ja nätti ja olisi voinut saada kenet haluaa, joten miksi hän valitsi sitten vanhan miehen. Toki siihen kirjan edetessä tottui ja ymmärsi hänen perustelunsa, mutta ainakin minulle se oli aluksi pieni ihmettelyn aihe.

Arvio: ★★★★½

Enni Mustonen Emännöitsijä.

Camilla Grebe: Lemmikki

Mietin alkukesästä, että minun pitäisi lukea enemmän dekkareita, että saisi käsitystä kuinka niissä luodaan jännitystä ja pidetään lukijaa koukussa. Camilla Greben Lemmikki tarttuikin käteen kirjakaupan hyllystä ja kirjoitin siitä jo tässä postauksessa. Pidin kirjasta kovasti, sillä siinä oli hyvä lukuimu ja jännittäviä käänteitä. Se ei kuitenkaan ollut mitenkään väkivaltainen tai raaka. Kirja herätti myös paljon ajatuksia sivuteemoillaan: pakolaisuus, erilaiset mieltymykset, autioituvat pikkukylät, muistisairaus. Suosittelen tätä kaikille, jotka pitävät dekkareista. Kirjan parissa varmasti viihtyy.

Arvio: ★★★★

Camilla Grebe Lemmikki.

Satu: Luovutin Stefan Spjutin Staalon kanssa ja palautin sen kirjastoon…

Mitä suunnitelmia on elokuulle?

Blogissa: Satu pääsee taas nauttimaan vauva-arjesta, joten jää nähtäväksi, kuinka paljon hän pystyy osallistumaan blogin pitämiseen. Yritämme jatkaa samalla postaustahdilla, mutta jos se käy liian raskaaksi, jätämme sitten suosiolla joitain postauksia välistä.

Valokuvaus: Sannalla on kesän jäljiltä pitkä lista käymättömiä paikkoja, joten toivottavasti hän selviäisi edes jonnekin. Sininen polku olisi kiva retkeilykohde myös reilu 1,5-vuotiaan kanssa ja Kuhmon Kiekinkoski houkuttelisi. Tädin luona Suomussalmella olisi myös kiva kyläillä ja ulkoiluttaa kameraa siellä suunnalla. Satu keskittyy todennäköisesti lähiseutuun ja ottaa kuvia lasten unihetkien salliessa.

Sommitelma suomaisemassa.

Kirjoitus: Pimenevät aamut alkaisivat olla suotuisia kirjaprojektin pariin palaamiselle, joten toivottavasti se kirjoitusinto palaisi taas syksyn myötä. Jatkamme kuitenkin blogitekstien ja muiden kirjoitusjuttujen parissa kuten tähänkin asti.

Lukutavoite: Lukutavoitteena taas yksi kirja. Satulla varmaan edes pari lukua sellaisesta.

Toivottavasti kaikilla on ollut rentouttava kesälomakausi ja elokuun pääsee aloittamaan akut ladattuina. Kesää on onneksi vielä jäljellä ja jospa alkukuulle sattuisi vielä joku helleaaltokin.

Mukavaa elokuuta kaikille!

– Satu ja Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: