HEINÄKUUN TAIVASTELUT

Keskikesä! Ja sääennuste povaa helteistä heinäkuuta. Toukokuussa oli jo lämpimiä päiviä ja kulunut kesäkuu oli niin lämmin, että tuntuu kuin tätä kesää olisi jo kestänyt vaikka kuinka kauan. Nyt jos vielä heinäkuu on kovinkin helteistä niin elokuussa alkaa varmasti olla jo valmis vähän viileämpiin keleihin.

Kesän pahin itikka-aika alkaa onneksi olla takana ja kotona voi puuhailla kukkapenkkien parissa niin, ettei ole heti tikattu täyteen punaisia paukamia. Suot ja metsät ovat sitten asia erikseen, ja saakin nähdä, että kuinka paljon siellä riittää kavereita, kun suuntaa marjametsään.

Kesäkukkia.

Tähtitaivas lyhyesti

Heinäkuussa päivät alkavat taas lyhentyä ja mennään syksyä kohti. Eteläisessä Suomessa voikin keskiyön aikaan nähdä taivaan kirkkaimpia tähtiä. Tutut kesäkolmion tähdet: Lyyran Vega, Kotkan Altair ja Joutsenen Deneb säihkyvät korkealla ja Karhunvartijan Arcturus siintää lännessä. Ajomiehen kirkas Capella on pohjoisen suunnalla ja Jupiter seilaa matalalla horisontin lähellä kaakossa. Utsjoella aurinko laskee horisontin taa vasta kuun loppupuolella, joten siellä tähtien bongailusta ei tarvitse vielä haaveilla.

Kuu

Täysikuu on loppukuusta 24. päivä, mutta pohjoisessa se ei nouse lainkaan horisontin yläpuolelle. Uusikuu on 10. päivä ja pari päivää ennen sitä kapea vähenevän kuun sirppi näkyy aamutaivaalla idän suunnalla.

Kuu.

Aurinko

Utsjoella aurinko laskee 28.7. ensimmäisen kerran kahteen kuukauteen ja päättää yöttömät yöt. Kainuun korkeudella päivän pituus on kuun alussa vähän vajaa 21 tuntia ja loppukuusta 18 tuntia.

Aamuaurinko järven yllä.

Ilmakehä

Heinäkuuden helteiden jälkeen ukkosrintamat ovat odotettavissa ja Ursan myrskybongaus-sivustolta löytyykin turvallisuusohjeistusta aloittelijoille sekä vinkkejä myrskyolojen valokuvaukseen.

Ukkoskuurojen ja vesisateiden jälkeen on myös mahdollista nähdä kauniita sateenkaaria, jotka kuuluvat kesäkuukausien tarkkailulistalle. Pääsateenkaaren lisäksi voi bongata myös sivusateenkaaren tai moninkertaisia interferenssikaaria.

Sateenkaari ja sivusateenkaari järven yllä.

Valaisevia yöpilviä näkyy heinäkuussa usein keskiyön tienoilla, erityisesti loppukuusta, joten niitä kannattaa muistaa katsella – jos vain jaksaa valvoa niin myöhään! Yöpilvet ovat meidän jokavuotisella bongauslistalla mutta iltaunisuus tekee niiden kuvaamisesta hyvin hankalaa… Mutta ehkä tänä kesänä pääsisimme niitä kuvaamaan!

Valaisevat yöpilvet syntyvät korkealla ilmakesässä, kun ilmankosteus härmistyy jääksi pienten hiukkasten ympärille. Ne esiintyvät yleensä 80 kilometrin korkeudella ja muodostavat hyvin ohuen, vain 0,5–2 kilometrin paksuisen kerroksen, jonka leveys voi kuitenkin olla hyvinkin laaja, jopa useita kertoja Suomen pinta-alan verran

Kehäilmiöitä voi näkyä pienten lampien ja lammikoiden pinnoilla, jos niissä on levää.  Auringon säteet heijastuvat levähiukkasista ja hehkuvat spektrin eri väreissä. Näiden bongaamisesta emme ole niin innoissamme, sillä vesistöt ilman levähiukkasia ovat kauniimpi näky.

Halot eivät ole niin yleisiä mutta niitä kannattaa muistaa katsella. Auringon ympärillä voi myös nähdä kauniita väripilviä ja muutenkin heinäkuisella taivaalla seilaa kauniita pilvimuodostumia, joita kannattaa ihastella.

Kesäinen taivas ja harsopilviä.

Lintubongaus

Lintujen pesintä alkaa heinäkuussa olla loppusuoralla ja poikasten kasvatus on meneillään. Osa linnuista taitaa olla jo toisella pesintäkierroksella. Pitää muistaa, että vaikka itikoiden ininä korvan juuressa on rasittavaa, ne ovat linnuille tärkeää ravintoa. Pihapiirissä ja metsässä pikkulintujen bongaaminen on nyt vaikeaa, sillä ne sirkuttavat puiden lehtien kätköissä ja niiden paikantaminen kiikareilla on haastavaa. Sannan ikuisuusprojekti onkin opetella tunnistamaan pihapiirin linnut niiden laulusta. Sitä onkin kiva harjoitella typyn kanssa. Mökillä on rantamilla uinut milloin minkäkin laista vesilintua ja niitä on myös hauska kiikaroida typyn kanssa.

Sorsapoikue järvellä.

Kesäisiä juttuja

Jos heinäkuusta tulee yhtä lämmin kuin ennustetaan, lasten kanssa on kiva suunnata rannalle. Me suosimme rantoja, joissa pääsee myös varjoon suojaan auringon paahteelta ja jossa on hyvä tankata nestettä ja aurinkovoidetta vedessä poruamisen ja hiekkaleikkien lomassa.

Hiekkalinna.

Heinäkuussa perinteisesti pääsee myös marjametsään ja mansikkamaalle. Mansikat ovatkin tänä vuonna lähes kaksi viikkoa etuajassa ja niitä on päässyt jo pakastamaan. Oman mansikkamaan antimet tosin saavat vielä kypsyä tovin. Koska mansikat ovat jo kypsyneet, se tietää sitä, että pian voi suunnata lakkasoille ja mustikkapaikoille. Viime syksynä poimutut marjat alkavat olla jo loppumassa, joten onkin jo hyvä aika saada pakastimeen täytettä.

Rentouttavaa kesää kaikille! 

– Satu ja Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: