HEINÄKUUN TAIVASTELUT

Apua! Nyt on heinäkuu! Miten se voi olla mahdollista? Vastahan me kirjoitimme kesäkuun alun postauksia, joissa ihastelimme hentoja kasvin versoja ja nyt horsmat jo kukkivat ja osa kasveista alkaa lakastua. Ensimmäiset kellastuneet viinimarjanlehdet on jo bongattu. Heinäkuussa päästään myös poimimaan marjasatoja; mansikan raakileet saavat jo punaista väriä ja saa nähdä milloin lakkasoille ja mustikkametsään pääsee heilumaan sankon kanssa.

Tähtitaivas lyhyesti

Heinäkuussa yöt alkavat jo pidentyä ja etelässä voikin nähdä kirkkaimpia tähtiä pimeimpään aikaan.  Kesäkolmion tähdet: Lyyran Vega, Kotkan Altair ja Joutsenen Deneb näkyvät etelässä. Karhunvartijan Arcturus on lännessä ja Ajomiehen kirkas Capella on matalalla koillisessa. Utsjoella aurinko laskee ensimmäisen kerran kuun loppupuolella sitten toukokuun, joten siellä tähtien bongailua joutuu vielä tovin odottamaan.

Kuu

Alkukuusta kasvava kuu nousee taivaalle iltapäivällä ja katoaa länteen vasta yöllä.  Täysikuu on 5. päivä ja uusikuu 20. päivä. Kapea vähenevän kuun sirppi näkyy aamutaivaalla 19.7., mutta sen erottaminen kirkasta taivasta vasten voi olla vaikeaa. 

Aurinko

Aurinko laskee Utsjoella 27.7. ensimmäisen kerran sitten toukokuun. Se on ollut yhtäjaksoisesti yli kaksi kuukautta horisontin yläpuolella. Kainuun korkeudella päivän pituus on kuun alussa vähän vajaa 21 tuntia.

Ilmakehä

Valaisevien yöpilvien määrä kasvaa juhannuksen jälkeen, joten niitä kannattaa muistaa katsella heinäkuussa – jos jaksaa valvoa puolelle öin. Erityisesti loppukuusta niitä voi nähdä lähes joka yö. Nämä ovat meidän jokavuotisella bongauslistalla mutta iltaunisuus tekee niiden kuvaamisesta hyvin hankalaa. Jospa tämän blogin innoittama jaksaisimme joku ilta valvoa, että voisimme sitten intoilla niiden kuvaamisesta.

Valaisevat yöpilvet syntyvät, kun ilmankosteus härmistyy jääksi pienten hiukkasten ympärille hyvin korkealla ilmakehässä. Yleensä ne esiintyvät 80 kilometrin korkeudella ja muodostavat hyvin ohuen, vain 0,5–2 kilometrin paksuisen kerroksen, jonka leveys voi kuitenkin olla hyvinkin laaja, jopa useita kertoja Suomen pinta-alan verran

Sumuilmiöitä voi näkyä aamuisin alavilla paikoilla. Värillinen glooria voi näkyä nousevan auringon vastakkaisella puolella havaitsijan varjon ympärillä ja sen sivuilla voi näkyä himmeitä valkoisia sumukaaria.

Kehäilmiöitä voi näkyä pienten lampien ja lammikoiden pinnoilla, kun auringon säteet heijastuvat levähiukkasista. Luonnollisesti näitä tavataan vesistöissä, joissa on levää, joten täytyy myöntää, että kovin innoissamme emme näitä ole bongaamassa.

Ukkosia esiintyy heinäkuussa yleisesti. Komea ukkosrintaman alasinpilvi kuuluisi meidän kuvauslistalle. Sanna saikin kuvattua sellaista jo kesäkuussa mökillä saderintaman edessä. Tietysti komeaa salamointia olisi myös hieno ikuistaa – tai ainakin Sannasta. Satu pelkää ukkosta.

Saderintaman jälkeen pitää tietysti muistaa katsella sateenkaaren perään. Pääsateenkaaren lisäksi voi nähdä sivusateenkaaren sekä moninkertaisia interferenssikaaria. Myös monia muita harvinaisempia ilmiöitä voi bongata sateenkaarien yhteydessä, mm. sateenkaaripuolat, Aleksanterin tumma vyöhyke ja erilaiset poikkeamat sateenkaarissa kuulostavat mielenkiintoisilta, ja niistä voi käydä lukemassa tarkemmin täältä.

Vaikka halot eivät olekaan niin todennäköisiä kesällä, niitä kannattaa kuitenkin pitää silmällä.

Lintubongaus

Lintujen pesintä alkaa olla loppusuoralla ja poikasten kasvatusvaihe menossa. Osalla taitaa jo olla toinen pesintäkierros käynnissä. Vaikka itikat ovatkin rasittavia ja niiden ininä jää korvaan soimaan pitkäksi aikaa, pitää kuitenkin muistaa, että ne ovat linnuille tärkeää ravintoa. Nyt pikkulintujen bongaaminen on vaikeaa, kun ne sirkuttavat vihreiden lehtien suojissa eikä kiikareilla oikein saa paikannettua koloa, josta niistä erottaisi. Pitäisikin opetella tunnistamaan lintuja äänestä. Tätä varten on onneksi kasvamassa uusi sukupolvi, jonka aivopesu on jo hyvällä mallilla. Typy haluaa aina kuunnella puhelimesta näkemänsä linnun ääntä ja osoittelee vauhdikkaana lentelijöiden perään. Helle on vain tainnut ramaista lintujakin, sillä viime aikoina ulkona on saanut kuunnella ennemmin hyttysten ininää kuin lintujen laulua.

Kesäisiä juttuja

Heinäkuulla alkaa seuraavan talven marjavarastojen täydentäminen. Ensin pakastellaan mansikat, sen jälkeen siirrytään lakkasoille ja mustikkametsiin. Sanna on saanut ikuisia traumoja paarmoja viliseviltä soilta ja yrittää uskotella itselleen, että pärjää hyvin ilman lakkojakin. Satu taas odottaa innolla lakkojen ja mustikoiden kypsymistä ja haaveilee, että ehtisi poimia niitä ennen vauva-arjen alkamista.

Toivottavasti heinäkuussakin saisimme vielä nauttia kauniista kesäisistä keleistä. Mukavia lomailuhetkiä kesälomansa aloittaville! 

– Satu ja Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: