JOULUKUUN PAKETOINTI JA TAMMIKUUN SUUNNITELMAT

Nyyh! Joulu on nyt ohi ja uusivuosi ovella. Joulukuu meni yhdessä hujauksessa! Oli niin hauskaa, kun lasten kanssa sai availla aamuisin joulukalenterin luukkuja ja jännittää mitä sieltä paljastuukaan. Meidän joulukuuhun kuului myös joululaulujen hoilotus sekä pipareiden ja joulutorttujen leipominen. Joulunpyhien aikaan tuli herkuteltua niin hyvin, että tammikuussa pitää ehkä tehdä jonkinlainen ryhtiliike ja yrittää päästä takaisin kiinni arkeen.

Joulutortut ja glögiä.

Onneksi näin vanhemmiten joulun rauhaisan tunnelman on saanut ulotettua myös tammikuulle asti. Siinä on paljon hyvää ja silloin saa keskittyä nauttimaan keskitalven kauneudesta, kun illat ovat vielä pimeitä ja jouluvalojen säihke valaisee niitä. Surullisin hetki on joulukuusesta luopuminen ja se on vielä vääjäämättä edessä. Me yritämme pitää sitä ilonamme mahdollisimman pitkään mutta viimeistään sitten, kun se roikottaa surullisena kuivuneita oksiaan ja varistaa joka hipaisulla neulasiaan pois, on tullut aika kantaa se ulos.

Mutta nyt siitä ehtii vielä nauttia, ja toivottavasti saamme tammikuussa myös iloita pakkaskeleistä ja pulkkamäistä!

Blogin tapahtumat:

Joulukuun alussa Satu kertoi, mitä itsenäisyyspäivä hänelle merkitsee. Kuun puolessa välissä kerroimme, millaisia juttuja olemme lasten kanssa puuhanneet ja valmistautuneet tulevaan jouluun. Satu teki hienon joulukalenterin tirpalle ja kuvia siitä löytää täältä. Joulun alla keskityimme ottamaan rennosti ja postasimme  lyhyen jouluntoivotuksen ja aattona toivottelimme hyvää joulua ja jaoimme joulurunon. Joulun jälkeen Satu mietti kulunutta vuotta ja ajatuksia siitä voi lukea täältä.

Kirjoittaminen on kivaa.

Valokuvaus:

Sanna jakoi kauniin harmaita jäisiä kuvia eräältä mökkeilyreissulta sekä bokeh-palleroiden täplittämiä ulkoilukuvia reissulta lähimetsään. Metsä oli kuoruttunut upeaa lumipeitteeseen ja kirpeä pikkupakkanen teki täydellisen talvikelin ulkoiluun.

Bokeh-tausta talvikuvassa.

Mitä kuului kirjoitusrintamalle?

Satu on keskittynyt lyhyempiin kirjoitusprojekteihin ja koostanut meidän lastenloruja yhteen. Tarkoitus on tässä vuoden alussa laittaa niitä kustantamokierrokselle. Sanna taas on kirjoittanut kuudetta kirjaa eteenpäin.

Blogissa meillä oli mielenkiintoinen vieraskynäpostaus, kun Pippurinen kustannuksen Sinituuli Viljanen kertoi työstään omassa pienkustantamossa. Alkukuusta jaoimme lastenkirjavinkkejä pukin konttiin,  ja joulun alla Satu kertoi erään joululaulun syntytarinaa.

Pippa Pippuri ja Joulutaika.

Miten lukuhommat sujuivat?

Sanna: Minulla oli todella hyvä lukukuukausi. Keskityin lukemaan kotimaista YA-kirjallisuutta, sillä siitä puhutaan yleisesti hieman alavireisesti ja halusin päästä itsekin lukemaan niitä kirjoja, että näkisin onko puheissa mitään perää. Luin kaikkiaan seitsemän kirjaa, joka taitaa olla oma ennätykseni yhden kuukauden aikana. Pidin sometaukoa joululoman aikaan, joten silloin oli hyvin vapaa-aikaa käytettäväksi kaikkeen muuhun. Mietin, että teen näistä jossain vaiheessa oman postauksen ja jaan tässä nyt lyhyesti ajatuksia kirjoista.

Kotimaista YA-kirjallisuutta.

Joulukuun luetut:

Briitta Hepo-oja: Suomea Lohikäärmeille

Tämä vaihtoehto-Suomeen sijoittunut fantasiaromaani oli kiva ja helppo luettava. Se oli paikoitellen hieman tylsä ja asiat etenivät hitaasti, mutta loppua kohti tunnelma tiivistyi ja aion lukea seuraavan osan, Sydämiä seireeneille, joka ilmestyi nyt syksyllä.

Arvio: ★★★

Elina Pitkäkangas: Hukan perimät

Lykantropia-viruksen riivaamassa maailmassa tartunnan saaneet muuttuvat ihmissusiksi ja Jahti-organisaatio metsästää niitä suojellakseen ihmisiä. Kirja oli vetävä, vaikka myös paikoitellen hieman synkkä ja tylsähkö, mutta hyvin kirjoitettu. Pitkäkangas osaa kirjoittaa karmivia ja jännittäviä kohtauksia hienosti, ja hänen Kuura-trilogia kuuluu lukulistalle jossain vaiheessa. Tämä on sen itsenäinen spin-off-osa.

Arvio: ★★★

Salla Simukka: Valkea kuin lumi

Simukan suositun Lumikki-trilogian toinen osa sijoittui Prahaan, jossa Lumikki törmää tyttöön, joka väittää olevansa hänen siskonsa. Oletettu sisko on sotkeutunut erääseen kulttiin, jonka johtaja on vähintäänkin epäilyttävä. Lumikki joutuu melkoiseen pinteeseen, kun yrittää auttaa sisarensa pakoon lahkon kynsistä. Kirja oli nopealukuinen ja mukaansatempaava. Simukka osaa kuvata nuorten tunteita kauniisti ja ymmärrän hyvin, miksi tämä on suosittu sarja. Itse olen vain jo vähän vanha kohderyhmään.

Arvio: ★★★

Elina Rouhiainen: Kesytön

Rouhiaisen esikoisteos, Susiraja-kirjasarjan aloittanut Kesytön, oli mukavaa luettavaa. Raisa Ojan äiti kuolee ja hän päätyy Hukkavaaraan, pieneen kylään Kainuun korvessa enonsa luo, josta hän ei ole ennen kuullutkaan. Lukion ihmissuhdekoukerot ja eläminen ihmissusien keskellä toi kivasti jännitystä ja kirjan lukuimu oli hyvä. Paikoitellen ehkä tapahtumat junnasivat paikoillaan, mutta yleisesti ottaen juoni eteni kivasti. 

Arvio: ★★★★

Meri Luttinen: Myrskynsilmä

Tämä kirja oli joululahjatoiveeni. Luttisen esikoisteos oli viihdyttävä ja mukaansatempaava luettava. Viihdyin kirjan parissa todella hyvin ja oli mukava lukea mielenkiintoiseen fantasiamaailmaan sijoittuvaa tarinaa. Nuori Kainu paljastui kymmenen kehän tietiäksi eikä enää sopinutkaan muottiin, joka hänelle oli kotikylässä valettu. Sen takia hänen piti lähteä pois. Vanha tietiä antoi hänelle riipuksen, Myrskynsilmän, jota hän saattaisi tarvita matkallaan.

Arvio: ★★★★

Siiri Enoranta: Kesämyrsky

Enorannan Kesämyrsky löytyi myös pukin kontista, mutta toisin kuin luulin, en pitänyt tästä kovinkaan paljon. Luulin että kirja olisi hyvä, sillä se on saanut paljon positiivista palautetta Kirjagramin puolella. Pidin myös Enorannan aikaisemmasta kirjasta Tuhatkuolevan kirous, mutta nyt lukijassa oli jotain vikaa eikä tämä lähtenyt uppoamaan. Syy oli varmasti siinä, että en yleisestikään ottaen pidä mistään ihmisten välisistä juonittelukuvioista tai kovinkaan myrkyllisten/hemmoteltujen kakaroiden päänsisäisistä liikkeistä, ja tässä niitä riitti. Vaikka tässä olikin fantasian elementtejä indigoa käyttävien lentävien ajoneuvojen myötä, se oli pientä eikä mitenkään jännittävä osa tarinaa. Kirja oli kuitenkin hienosti kirjoitettu ja pidän Enorannan tyylistä kuvata tapahtumia, joten ei tämä aivan turha lukukokemus ollut.

Arvio: ★★

Elina Rouhiainen: Jäljitetty

Jäljitetty on Susiraja-kirjasarjan kolmas osa. Toista en saanut lainattua kirjastosta, mutta halusin kuitenkin jatkaa sarjan parissa, joten hyppäsin sen vain yli. Tämä jatkoi Raisan tarinaa nyt hänen kotikaupungissaan Helsingissä, josta hän löytää kirjan alussa veljensä, ja he päätyvät aikamoiseen seikkailuun ja joutuvat pakenemaan kreikkalaiselta saarelta takaisin Helsinkiin. Tietysti kaupungissa on ihmissusia ja hänen ihastuksensa Mikael Hukkavaarasta tulee jossain vaiheessa mukaan kuvioihin. Kirja oli mukava luettava ja siinä oli taas hyvä lukuimu. Minulla on sarjan viimeinen osa Vainuttu, ja aion lukea sen tammikuun aikana.

Arvio: ★★★★

Mitä suunnitelmia on tammikuulle?

Blogissa: Blogin päivitys pitäisi saada loppuun. Muuten jatketaan kuten tähänkin asti.

Kirjan kirjoittaminen.

Valokuvaus: Milloinhan pääsisimme iloitsemaan pakkaspäivistä ja tähtikirkkaista öistä? Joulukuu oli taas niin pilvinen, että mahtoiko yhtenä yönä vähän vilahtaa tähtiä? Tämä nykytrendi on niin masentava ja vie kyllä intoa tähtien kuvaamisesta sekä revontulien odottamisesta, kun niitä saa ihailla vain pilviverhon läpi!

Jäistä kauneutta järven rannassa.

Kirjoitus: Tammikuu on yleensä ollut parhaita kuukausia kirjan kirjoituksen suhteen, joten toivotaan että pääsisimme taas vauhtiin sen kanssa!

Kirjoittaminen on hyvä harrastus.

Lukutavoite: Lukutavoitteena taas yksi kirja. Pimeät illat ovat oivallisia lukemiseen, joten tämä tuskin tuottaa ongelmia.

Ihanaa kun keskitalvi on edessä ja toivottavasti nyt saamme nauttia oikeasta talvesta ja pakkasjaksoista.

Onnellista ja railakasta uutta vuotta!

– Satu ja Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: