KATSAUS KULUNEESEEN VUOTEEN 2020

Vuosi 2020 alkaa olla lopuillaan. Tämä vuosi jää historiaan vuotena, kun kaikkien maapallon ihmisten elämä mullistui koronaviruspandemian seurauksena. Muistan vieläkin, kuinka tammikuussa uutisissa alkoi olla juttuja Kiinassa havaitusta uudesta viruksesta, joka vaikutti leviävän pelottavan helposti. Muistan uutiset Italiasta, jossa virus sai ensimmäisenä Euroopassa jalansijaa, ja kuinka paljon matkailijoiden huolettomuus virusta kohtaan silloin huoletti. Ensimmäinen virushavainto Lapissa, josta selvittiin säikähdyksellä, mutta sitten hetken hiljaisuuden jälkeen tartuntamäärien vääjäämätön kasvu ja lopulta poikkeuslain käyttöönotto. Onneksi epidemia laantui kesäksi ja silloin sai elää normaalimpaa arkea mutta koko syksyn sai taas seurata, miten toinen aalto paheni ja pelätä miten mahtaa joulun kanssa käydä. Onneksi se saatiin juhlittua perheen kesken omassa pienessä koronakuplassa. Mitä uusi vuosi tuokaa tullessaan, se on vielä arvoitus?

Henkilökohtaisesti tulen muistamaan tämän vuoden toisen lapsen syntymästä ja ensimmäisestä bloggausvuodesta. Bloggaamisen kanssa on välillä ollut helpompaa ja välillä haastavampaa mutta olemme saaneet pidettyä kiinni meidän alkuperäisestä suunnitelmastamme julkaista kolme postausta viikossa, vaikka minulla on vuoden aikana välillä ollut kirjoitusinto hukassa raskausväsymyksen takia tai vauva-ajan tiimellyksessä. Onneksi Sanna on silloin paikannut ja jaksanut kirjoitella ja kuvata postauksia varten. Vauva-arki on lähtenyt pääsääntöisesti hyvin käyntiin, vaikkakin oma aika on välillä vähissä, mutta vähitellen päiviin on rakentunut toimiva rytmi.

Bloggausteemoista mieleen on jäänyt maaliskuussa kirjoittamani koronavetoomus sekä toukokuussa järjestämämme Virtuaalinen KIRJOITTAJA-tapahtuma. Se oli hauska järjestää ja tutustuimme sen kautta moniin uusiin kirjoittajiin ja toivottavasti saamme järjestettyä saman tapahtuman tulevanakin keväänä.

Oma valokuvausharrastus on tänä vuonna ollut vähän hiljaiselolla enkä saanut kuvattua siihen malliin kuin suunnittelin alkuvuodesta. Valokuvausreissuista mieleen on jäänyt se, kun kevättalvella olimme Sannan, mummun ja lasten kanssa mökkeilemässä. Oli upea pakkaskeli ja illalla järvellä loisti kirkas kuutamo ja tähdet, ja saatuamme lapset nukkumaan kävimme Sannan kanssa hetken kuvaamassa järvellä. Myös juhannus ja kauniit kuvat, joita saimme otettua kesän kukkaloistossa ja suovillaa hehkuvilla soilla, kuuluvat vuoden suosikkeihini.

Suurin syy miksi halusimme perustaa tämän blogin, oli se että halusimme puhua kirjottamisestamme. Mutta kuten valokuvauksen, myös kirjoittamisen suhteen tämä vuosi on ollut minulle vaikea. Keväällä kirjoittamiseen tuli totaalinen stoppi ja vasta syksyllä pimeiden aamujen myötä into kirjoittaa taas löytyi. Silloin sain paljon aikaiseksi. Saimme viimein käsikirjoituksen siihen malliin, että tulostimme sen ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan editointia varten. Marraskuuhun mennessä olin saanut editoitua kirjan puoliväliin asti mutta sitten aikaiset aamut ja vauvan hammaskipuiluiden takia huonommin nukutut yöt nostivat väsymyskäyrän sellaisiin lukemiin, ettei kirjoittaminen enää sujunut vaan muuttui vaikeaksi pakolla vääntämiseksi. Taas tuli stoppi. Se on turhauttavaa, sillä kirja alkaisi olla todella hyvällä mallilla.

Kun romaanin kirjoittaminen ei tahdo sujua, olen panostanut muihin, pienemmän kokonaisuuden kirjoitusjuttuihin, joita on vuosien varrella kertynyt tietokoneen kätköihin. Me olemme esimerkiksi keksineet hauskoja lasten uniloruja ja suunnittelin, että pistäisin ne kasaan ja lähetämme lorut kustantamokierrokselle. Myös monta vuotta mielessä pyörinyt mietelausekirja on vihdoin saanut jonkinlaista muotoa ja saa nähdä mitä me sen kanssa keksimme. Mahtaako kustantamoilla olla kiinnostusta mietelausekirjoihin?

Tämä vuosi on siis pitänyt sisällään monenlaista myllerrystä. Toivottavasti tuleva vuosi toisi helpotusta koronatilanteeseen ja vähitellen pääsisimme elämään normaalia arkea. Olisi ihana taas päästä käymään lasten kanssa kerhoissa, ehkä aloittaa jotain uutta kivaa harrastusta ja ennen kaikkea nähdä perheen kesken niin, ettei tarvitsisi miettiä millainen koronatilanne on ollut ja millaiseen varoaikaan pitää varautua että uskalletaan nähdä koko perheen kesken!

Mukavia välipäiviä kaikille ja hyvää uutta vuotta!

-Satu

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: