KESÄKUUN PAKETOINTI JA HEINÄKUUN SUUNNITELMAT

Kuukausi on taas vaihtumassa ja on paketointipostauksen aika. Nyt kesäkuussa olemme kyllä saaneet nauttia kauniista kesäisistä päivistä. Tuntuu että monena vuonna kesäkuu on ollut kylmä ja sateinen mutta tänä vuonna hellepäivät ovat hellineet koko maata ja niitä on seurannut jylisevät ukkosrintamat.

Rannalla aurinkoisena päivänä.

Sanna ei muista, että olisi Kempeleessä ikinä joutunut sellaiseen myräköintiin, mitä viime viikolla sai kokea. Yleensä ukkosrintavat kulkevat heidän kotitalon sivusta ja mutta viime viikon maanantai- ja tiistai-iltapäivinä ukkoskuurot nousivat päälle ja tuulenpuuskat riepottelivat pihamaata. Ihme kyllä yksikään puu ei kaatunut ja muutenkin kaikki paikat säilyivät ehjinä. Typykään ei ollut salamoinnista moksiskaan vaan hänestä oli jännittävää kuunnella viltin alla, kuinka ulkona mytälsi ja salamoi.

Helteisistä keleistä ei taida tulla loppua, sillä heinäkuusta on povattu myös hyvin lämmintä. Sannan raskauden loppuhetket alkavat olla käsillä ja hän ei ole tästä kovinkaan innoissaan.

Veneretkellä.

Blogin tapahtumat:

Blogissa on taas ollut monenlaista aihetta pinnalla. Sanna mietti alkukuusta millaisia tuntemuksia loppuraskaus nostaa pintaan. He ovat myös käyneet monesti Kainuussa päin mummolassa ja mökillä ja tässä postauksessa onkin yhden helteisen viikonlopun puuhailuja. Mökillä on aina monenmoista tekemistä ja joskus suunnitelmien toteuttaminen vie yllättävän pitkään. Tämä sunnuntainen veneajelu on hyvä esimerkki sellaisesta, kun Sanna perheineen selvisi lopulta käymään katsomassa, millainen on mökille vastarannalla siintävä hiekkaranta. Juhannuksena olimme taas perinteisesti koko perhe mummolassa ja lapsilla oli hauskaa kirmata siellä ensin mummolassa ja sitten illalla serkun luona. Kummallisia virtapakkauksia nuo pienet. Voi kun itsekin jaksaisi puuhata noin innoissaan kaikkea!

Raskauden viimeinen kolmannes.

Valokuvaus:

Satu kävi alkukuusta katsastamassa, kuinka kesä etenee harjuilla ja sai napattua myös kauniita kuvia muistoksi. Hän myös aktivoitui ja kävi ikuistamassa voikukkia notkuvan niityn tarjoamaa maisemaa, hieman myöhässä parhaasta kukinnasta, mutta kuitenkin. Sanna sai vuosien jahkailun jälkeen lopultakin hommattua loittorenkaat, joten hän pääsi kokeilemaan makrokuvien ottamista, ja ensimmäisiä kokemuksia löytyy tästä postauksesta. Tirppa bongasi taivaalla hassun näköisiä pilviä ja Satu pääsi kuvaamaan hienoa mammatuspilvinäytelmää, joka kulki ukkosrintaman edellä.  

Marja-aronian_kukkia_makrokuva.

Mitä kuului kirjoitusrintamalle?

Kirjoitusrintama on ollut harvinaisen aktiivinen näin kesäkuukaudeksi. Yleensä emme ole saaneet kirjaa etenemään juuri lainkaan kesäisin, mutta nyt ensimmäisen kirjan editointi on sujunut hyvin. Hitaasti mutta varmasti, kuten tässä loppukuun postauksessa toteammekin. Alkukuusta kerroimme millaista palautetta olemme saaneet esilukijoilta ja olemme nyt työstäneet kirjaa eteenpäin niin, että kohta voimme lähettää heille lisää lukuja luettavaksi.

Kirjan kirjoittaminen.

Satu teki löytöjä mummolassa ja sai käsiinsä yli kymmenen vuotta vanhan suttuvihkonsa, jonka sivuilta löytyi niin työjuttujen pohdintoja kuin myös unohdettuja runoja. Hän miettikin, että kuinkahan monta runoa on tullut hävitettyä tässä vuosien aikana, kun niitä on raapustanut milloin minnekin inspiraation iskiessä. Sanna kuunteli äänikirjana Delia Owensin menestyskirjan Suon villi laulu ja kertoi ajatuksiaan koskettavasta tarinasta. 

Kaunis kesäpäivä mummolassa.

Miten lukuhommat sujuivat?

Sanna: En ehtinyt juuri lukemaan fyysisiä kirjoja mutta kuuntelin useamman äänikirjan työmatkojen ja kotipuuhien lomassa. Tuntui, että meinaan taas jäädä koukkuun niiden kanssa ja kirjoitushommat sakkaa sitten pahemman kerran, joten olenkin nyt loppukuusta ollut kuuntelematta mitään.

Emma Luoma: Perhosten aika

Aloitin tämän jo toukokuun puolella ja sain luettua loppuun alkukuusta. Perhosten aika oli oikein mukava lukupala. Ei noussut aivan omien suosikkien joukkoon, mutta suosittelen tätä kyllä lämpimästi kaikille YA-kirjojen ystäville. Tässä oli mukana surullisia ihmiskohtaloita, kauhun elementtejä, ällöjä hyönteisiä, vahvoja ystävyyssuhteita ja muitakin ihmissuhdekiemuroita.

 Alussa minun oli vähän vaikea päästä sisään tarinaan ja olin vähän hukassa, että miksi kaikki olivatkaan niin peloissaan näistä perhosista. Tämä voi osaltaan johtua myös siitä, että luin sitä alussa aika katkonaisesti enkä siksi pystynyt keskittymään kunnolla. Mutta kun pääsin sisään tarinaan, se vei kyllä mennessään.

Perhosten ajassa Kuopiota riivaa perhosepidemia, joka alkaa omituisten toukkien ilmestymisellä ja lopulta ne kehittyvät perhosiksi. Päähenkilö on Viima, joka on iso tatuoitu ehkä ulospäin aika korston näköinen kaveri, mutta jolla on koulukiusattu ja muutenkin rikkonainen tausta. Hän oli hyvin sympaattinen ja moniulotteinen hahmo. Pidin myös Tuikusta, Viiman tyttökaverista ja hänen kaveristaan Oulasta. Tarinaa kerrottiin myös Gotsy Just Nyt -nettifoorumin ja Toukkatutkijan kautta. Nettifoorumin keskustelut olivat yhtä laadukkaita kuin yleensä ja ne avasivat perhostilannetta muiden kuin päähenkilöiden näkökulmasta. Toukkatutkijan näkökulma taas avasi sitä mitä toukista sillä hetkellä tiedettiin tutkijoiden puolesta

Tämä oli oikein kiva kesälukeminen ja voi olla että nyt perhosista ajattelee hieman eri tavalla.

Arvio: ★★★½

Emma Luoma Perhosten aika.

Elina Backman: Kun jäljet katoavat

Aloin kuunnella tätä Elina Backmanin tämän kevään uutuuskirjaa: Kun jäljet katoavat kesäkuun #dekkariviikko:n innoittamana. Kirjassa nuori mies löytyy kuolleena keskeltä metsää ja hänen murhatutkinta johtaa melkoisen vyyhdin äärelle. Saana Havas toipuu juuri burnoutista ja aloittaa uudessa työpaikassa, kun hän kuulee, että uuden työkaverinsa veli on kadonnut ja tämä voi liittyä juuri tapahtuneeseen murhaan. Auttaakseen veljen löytämisessä hän päättää perustaa podcastin ja tekee siihen liittyen omia tutkintojaan. Rikoskomisario Jan Leino puolestaan johtaa murhatutkintaa tiiminsä kanssa ja vaikuttaa siltä, että murha kytkeytyy jotenkin kolmen nuoren kuvaamaan dokumenttiin Lammassaaren erakosta.

Kirjan juoni etenee monen hahmon kautta, jotka aluksi tuntuvat hyvinkin irrallisilta kokonaisuuden kannalta, mutta punoutuvat sitten lopussa yhteen siistiksi nipuksi. Pidin Backmanin kirjoitustyylistä. Hän viljelee paljon yksityiskohtia tilanteita kuvatessaan ja erityisesti luonnossa oleminen ja sen kuvaaminen oli ihastuttavaa. Henkilöhahmoja oli aika paljon, niin oli vaikea päästä kovin hyvin sisälle heidän ajatusmaailmaan ja he jäivätkin ehkä hieman etäisiksi, vaikka pidinkin kyllä kaikista hahmoista. Heidät oli luotu hyvin ja kaikilla oli omanlainen menneisyytensä ja sen hetkiset ongelmat.

Tämä oli oikein kiva dekkari kesälukemiseksi ja voin suositella sitä lämpimästi kaikille. Väkivallalla ei mässäilty ja tapahtumia riitti niin, että kirja piti otteessaan. Aion jossain vaiheessa kuunnella tätä edeltävän kirjan, Elina Backmanin esikoisen Kun kuningas kuolee, jossa Saana ajautuu selvittämään teinitytön murhaa.

Arvio: ★★★★

Elina Backman Kun jäljet katoavat.

Delia Owens: Suon villi laulu

Tämä kirja oli surullisen kaunis ja pidin siitä paljon. On helppo ymmärtää sen menestys ja tarkemmin ajatuksia löytyy tästä postauksesta.

Arvio: ★★★★★

Delia Owens Suon villi laulu.

Satu: Minulle kesäkuu oli kirjojen kanssa varsin hyvä; sain luettua sitä e-kirjoja että kuunneltua yhden äänikirjan loppuun sekä aloitettua seuraavaa.

Lucinda Riley: Seitsemän sisarta kirjasarja

Sain kesäkuussa luettua tämän Seitsemän sisarta kirjasarjan loppuun. Tai näin luulin, kun luin seitsemännen kirjan eli Kadonnut sisar mutta sarjassa ilmestyykin vielä kahdeksas ja viimeinen kirja, joka keskittyy sarjan keskeiseen hahmoon Papa Saltiin. Se ilmestyy ensi vuonna ja odotan kyllä, että pääsen lukemaan sen, sillä sen verran pahasti kirjasarja minut koukutti!

Tässä edellisen kuun paketointi-postauksessa on tarkemmin ajatuksiani kirjasarjasta.

Viidennessä kirjassa Kuun sisar avataan Tiggyn tarinaa ja hänen sukujuurensa vievät hänet Espanjaan Sacramonten romaniyhteisöön ja flamencon pauloihin. Tiggy itse villieläinten hoitajana Skotlannin ylämailla.

Kuudennessa kirjassa Auringon sisar seurataan Electran sukujuurten selviämistä. Minua kiinnosti mitä huippumallin verenperinnöstä paljastuisi ja hänen tarinansa vei Afrikan savanneille ja Naivashajärven rannalle.

Odotin mielenkiinnolla mitä seitsemännessä kirjassa eli Kadonnut sisar paljastuisi. Kuka olisi salaperäinen kadonnut sisar? Kirjan tarina olikin kiehtova ja sen mukana pääsi tutustumaan Irlannin historiaan, joka on myös kirjailijan itsensä kotimaa.

Nyt sitten pitäisi malttaa odottaa kahdeksannen kirjan ilmestymistä, että viimeiset avonaiset kysymykset saisivat vastauksensa!

Arvio: ★★★★½

Jessica Townsend: Nevermoor – Morriganin koetukset

Tämä kirja oli minulla pitkään kuuntelussa johtuen siitä, ettei tarina oikein vienyt minua mukanaan. Kirjan maailma jäi jotenkin etäiseksi enkä aivan päässyt nauttimaan siitä sillä tavalla kuin olisin halunnut. Johtuiko se siitä, että kuuntelin kirjan äänikirjana ja se olisi toiminut paremmin luettuna? Vai vertasinko kirjaa Harry Potteriin, sillä myös tässä kirjassa päähenkilö oli 11-vuotias ja kirjan edetessä löysin siitä elementtejä, joista oli yritetty tehdä samalla tavalla jännittäviä kuin Harry Potterin taikamaailmassa mutta ne eivät vain saaneet minua innostumaan.

Kirjassa seurataan kirotun lapsen, 11-vuotiaan Morrigan Korpin seikkailua Nevermoorissa, taianomaisessa kaupungissa, jonne Jupiter Pohjoinen hänet syntymäpäivänään kiidättää. Hän yrittää läpäistä koetukset ja löytää itsestään erityisen kyvyn, jota tarvitaan päästäkseen Meineikkaan seuran jäseneksi. Hän asuu Jupiterin omistamassa taikahotellissa Deucalionissa ja kilpailee koetuksissa satojen muiden lasten kanssa.

Minun suosikkihahmo kirjassa oli magnifikatti Fenestra, jättimäinen puhuva kissa, jossa oli jotain sopivalla tavalla ihmismäistä ja kissamaista.

Olin kirjaan hieman pettynyt, sillä toivoin että ihastuisin siihen samaan tapaan kuin Harry Pottereihin mutta tämä kirja ainakin oli selvästi nuoremmille lukijoille. En tiedä kokeilenko vielä tulevaisuudessa lukea seuraavaa osaa mutta nyt ainakin sain hetkeksi tarpeekseni Nevermoorin taikamaailmasta.

Arvio: ★★

Mitä suunnitelmia on heinäkuulle?

Blogissa: Heinäkuussa otamme tämän blogin pitämisen aika kevyesti ja yritämme keskittyä kirjoitusjuttuihin. Mitään isompia lomareissuja meillä ei ole suunnitelmissa, joten Kainuun maisemissa tulemme pyörimään.

Rannalla lasten kanssa.

Valokuvaus: Valokuvien suhteen myös Kainuun maisemat tulevat olemaan edustettuina. Toivottavasti pääsisimme yhdessä rannalle lasten kanssa ja heinäkuussa myös itikoita on jo huomattavasti vähemmän kuin alkukesästä, joten ehkä voisimme uskaltautua myös retkeilemään jossain lähialueella.

Kirjoitus: Jatkamme edelleen YA-kirjan editointia ja kunhan saamme nyt kirjan keskivaiheen esilukijoille, voimme keskittyä kirjan loppuun. Toivottavasti tämä sama kirjoitusvire vain jatkuu eikä hellekelit vie sitä mennessään.

Kirjoittaminen on kivaa.

Lukutavoite: Lukutavoitteena taas yksi kirja.

Nyt on keskikesä ja nautitaan tästä lämmöstä ja kauniista maisemista. Kaikki on vielä niin vihreää ja rehevää. Ensimmäiset mansikat on jo syöty ja kohta päästään poimimaan lakkoja paarmoja kuhiseville soille ja mustikoita itikoita täynnä oleviin metsiin!

Lukeminen.

Aurinkoista heinäkuuta kaikille!

– Satu ja Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: