KESÄKUUN PAKETOINTI JA HEINÄKUUN SUUNNITELMAT

Onko väärin iloita siitä, että yöt taas pimentyvät ja ollaan menossa syksyä kohti? Ensimmäiset horsmat kukkivat jo, ja luonto on reuhahtanut täyteen kukkeuteensa. Kohta kauniit koiranputkiviidakot seuraavat voikukkapeltojen esimerkkiä ja alkavat lakastua, raikkaat kukkapellot muuttuvat ylikasvaneiksi heinäviidakoiksi ja allergikon pahimmat painajaiset pörhistyvät täyteen mittaansa ja pölisevät vienossa kesätuulessa niin, että kurkkua kutittaa, aivastuttaa ja silmät vuotavat punaisina.

Kesä on ehtinyt jo pitkälle ja täytyy sanoa, että nämä alkukesän helteet ovat olleet kaikkea muuta mitä odotti surkean talven jälkeen. Jotenkin oli varautunut sateiseen ja koleaan kesään, ja nyt saimmekin nauttia koko kesäkuun helteistä! Milloin viimeksi kesäkuu on ollut näin lämmin? Yleensähän kesä saapuu vasta heinäkuussa ja kesäkuu on taisteltu henkiinjäämisestä itikoiden kanssa. Tavallaan helteet ja lämpö ovat mukavia, mutta pidemmän päälle jatkuva kukkien kastelu alkaa rassaamaan. Pienten lasten kanssa ei voi leikkiä auringonpaisteessa, vaan me ulkoillaan aikaisin aamulla ja myöhään illalla, joten päivät menevät sisätiloissa leikkiessä. Mutta – ei pidä valittaa. Nautitaan nyt kun on lämmintä! Vesisateita ehtii taas syksyn aikana fiilistellä joka mielitekoon.

Blogin tapahtumat:

Blogissa ihasteltiin alkukesän kauneutta ja iloittiin siitä kuinka pienet kasvinversot kasvavat lähes silmissä. Alkukesän hento vihreys on vain niin kaunista ja ensimmäiset sadekuurot saavat aikaan huumaavan raikkauden tuoksun ja kauniina kimaltavat vesipisarat kasvien lehdille. Satu kävi perheen kanssa päivän reissun Lieksan Pikkukili-eläinpuistossa ja paikka oli niin ihastuttava, että aiomme käydä siellä joskus myös yhdessä. Juhannuksen aikaan kokoonnuimme mummolaan nauttimaan yhdessä olosta ja keskikesän kauneudesta. Saunavasta, rantasaunan lämmittely, kukkaseppele ja yömyöhään kukkuminen kuuluivat tietysti juhannuksen viettoon. Usein poltamme myös pienen juhannuskokon, mutta tänä vuonna se jäi välistä.

Valokuvausreissut:

Mitään varsinaisia valokuvausreissuja ei tullut tehtyä, mutta Sanna oli paljon mökillä, ja kävi sieltä käsin kuvailemassa Lentuankosken alkukesän kuohuntaa, ja veneajelu järvellä tarjosi oivalliset puitteet järvimaiseman kuvailuun. Sanna myös ulkoilutti isosiskon teiniosastoa ja kävi heidän kanssa kuvailemassa juhannuksen aikaan. Satu puolestaan aktivoitui kameran kanssa kyläilyreissulla Sannan mökillä ja sai räpsittyä tunnelmallisia nuotiokuvia meidän tulisteluhetkestä.

Mitä kuului kirjoitusrintamalle?

Kirjan kirjoitusrintamalle ei kuulu edelleenkään hyvää. Sanna kirjoittikin alkukuusta kirjoitusjumista ja sen jälkeen mietimme, voiko myös kirjoitusmaku muuttua vuodenajan mukaan, sillä näiden blogitekstien kirjoittaminen sujuu näin kesäisin itse asiassa paremmin kuin talvella. Halusimme myös muistuttaa siitä, että kirjoittaminen itsessään on tärkeä harrastus, vaikka kirjaa ei ikinä saisikaan kustantamon katalogiin, ja monihan kirjoittaa ihan omaksi ilokseen, ilman haluakaan julkaista kirjoituksiaan.  

Miten lukuhommat sujuivat?

Sanna: Luulin, että nyt minulla jatkuu sama hyvä lukuvire mitä toukokuussa, mutta olin kyllä väärässä. En tajua miten tämä kuu jo hurahti niin, että en ehtinyt lukea kuin kaksi kirjaa? Kaiken lisäksi ne olivat jotain aivan muuta, mitä alun perin aioin lukea… No, joskus näinkin. Olen myös ollut surkea bookstagrammaaja, sillä minulla on ollut vaikea saada kummankaan kirjan arviota sinne johtuen siitä, että en ole ehtinyt ottamaan niistä kuvia. Räpsinkin eilen ennen töihin lähtöä pari kuvaa, että saisin edes toisen kirjan sinne. Luulin, että kun palaan töihin, se ei juurikaan vaikuttaisi tekemisiini, mutta olin väärässä. Nyt minulla ei ole enää typyn päiväunihetkiä käytössä vaan kun palaan töiden jälkeen kotiin, minua odottaa hyvin virkeä pikkuneiti, jonka kanssa pitää alkaa puuhaamaan, joten aikaa kirjakuvien ottamiselle on hyvin vähän. Pitääkin opetella ottamaan kuvia etukäteen viikonloppuisin, että saisin pidettyä tilin ajan tasalla! Nyt se laahaa pahasti jäljessä.

Kesäkuun luetut:

Kathy Reichs: Paholaisen luut

Tämä on ollut minun kirjahyllyssä kauan ja mietin, että hyvä dekkari sopii kesälukemiseksi mainiosti. Luulin myös, että pitäisin tästä, sillä Bones-sarja perustuu kirjailijan Temperance Brennanin hahmoon, ja olen jonkin verran seurannut sitä. Jotenkin en vain päässyt kirjan imuun mukaan. Minusta alun kellarista löydetyt luut ja kanan ruumis eivät olleet kovinkaan jännittäviä ja muutenkin touhu vaikutti lähinnä teinien puuhastelulta eikä herättänyt kovinkaan suuria mielenkiinnon tunteita. Huomasin myös, että en pitänyt kirjailijan sarkastisesta ja muka-hauskasta kirjoitustyylistä, mikä oli outoa, sillä yleensä pidän sellaisesta. Onko minusta tullut vanha? Kirjassa oli myös useita nimiä ja hahmoja, joita en jaksanut painaa mieleeni, joten olinkin sitten lopussa vähän pihalla, että kukas tämä tyyppi olikaan, mutta en jaksanut välittää. Luin kirjan loppuu vähän hyppimällä ja voin lukea tuon parin vuoden päästä uudelleen niin, että en muista yhtään mitään mitä siinä on tapahtunut. Ehkä minun huono lukuvire vaikutti kirjan lukemiseen ja jossain muussa tilanteessa olisin pitänyt tästä enemmän. Arvonkin että annanko tälle kaksi vai kolme tähteä, joten päädyin puolittamaan kolmannen.

Arvio: ★★½

Melissa Hill: Kirjeitä San Franciscosta

Kesäkuun alussa ajattelin, että romanttinen hömppäromaani sopisi kivasti kesän alkuun ja kävin kaivelemassa kirjahyllyn pokkariosastoa. Hillin Kirjeitä San Franciscosta tarttui näppeihin sen kesäisen kannen ansiosta. Teksti oli helppolukuista ja sen seurassa kyllä viihtyi. Juoni oli kirjoitettu hyvin ja se avautui lukijalle vähitellen, juuri niin kuin kirjailija halusikin. Kirjassa seurattiin kahden naisen, Leonien ja Alexin erilaisten rakkaustarinoiden historioiden avautumista ja nykyhetken kehittymistä. Leonie pakeni epäonnista suhdettaan Irlannista San Franciscoon ja tutustui siellä naapuriinsa Alexiin. Yhdessä he yrittivät jäljittään Leonien uudesta vuokra-asunnosta löytyneiden kirjeiden kirjoittajan tai saajan, joka joskus ilmeisesti oli asunut Leonien asunnossa. Kirja oli helppoa luettavaa ja sen parissa aika vierähti rattoisasti kaikesta sen kliseisyydestä huolimatta. Kiva kesäinen romanttinen lukupala.

Arvio: ★★★

Satu: Minulla se Stefan Spjutin Staalo odottaa edelleen kirjahyllyssä…

Mitä suunnitelmia on heinäkuulle?

Blogissa: Elämme jännittäviä aikoja, sillä Satun H-hetki lähestyy heinäkuun lopulla, eikä meillä ole mitään käsitystä kuinka uusi tulokas tulee vaikuttamaan blogin pitämiseen. Jos hän nukkuu hyvin, niin varmaan aika vähän, mutta jos hän on huonouninen, niin sitten aika paljonkin. Se selviää sitten aikanaan. Mutta haluamme pitää tämän blogin mukavana harrastuksena ja, jos tekstien tuottaminen alkaa sakkaamaan uuden tulokkaan vuoksi, vähennämme sitten postaustahtia. Vauva-aika on kuitenkin niin lyhyt, että siitä kannattaa nauttia eikä stressata jostain blogipostauksista.

Valokuvaus: Yritämme pitää yhteisen valokuvaustuokion, että saisimme otettua kesäisiä kuvia Instagramiin ja niitä olisi sitten varastossa, kun uusi tulokas putkahtaa maailmaan. Sen jälkeen voi nimittäin olla, ettei Satu pääse ihan hetkeen kuvailemaan. Sanna miettii myös lyhyitä kesälomareissuja kotiseudulla, mutta tarkempaa osoitetta ei ole vielä päätetty.

Kirjoitus: Luultavasti kirjoitusrintamalla mennään kuten tähänkin asti. Keskitytään blogiteksteihin ja muihin kirjoitusprojekteihin, ja annetaan kirjaprojektin hautua edelleen.

Lukutavoite: Lukutavoitteena taas yksi kirja.

Monella kesälomat ovat alkaneet tai ovat aivan äärellään, joten aurinkoista kesän jatkoa kaikille ja rentouttavia lomailuhetkiä!

– Satu ja Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: