Se on taas kesä ja loputon puuhamaa odottaa oven avauksella ulkona. Satu avasikin jo tässä postauksessa omia kesäsuunnitelmia ja myös meillä on monenmoista puuhaa työn alla ja paljon vielä suunnitteilla tälle kesälle. Haluaisin nimittäin saada hommat mahdollisimman hyvälle mallille ennen vauva-aikaa, joka toivon mukaan koittaa vasta loppukesällä.
Eräs projekti oli koirien häkin laajennus. Meillä yksi koira on ollut aina narussa pihassa ja kaksi muuta häkissä, mutta nyt mietimme, että olisi turvallisempaa laittaa kaikki koirat häkkiin: ei tarvitse pelätä että typy teloo itsensä koiran naruun tai juoksee liukumiinaan.
Typy olikin puuhakas apuri ja hän ojenteli isille ruuveja kehikkoa kasatessa ja auttoi uuden soran levittämisessä häkkiin. Traktorin kyydissä piti myös tietysti istua isin sylissä hymy korvissa. Sorakasa kelpasi myös hiekkalaatikon korvikkeeksi ja me saimme puuhailla rauhassa, kun hän keksi itselleen leikin parin sankon ja lapion kanssa. Kaikki sujui kerrankin niin mallikkaasta, että saimme häkin kasaan yhden illan aikana.
Nyt kun häkki on valmis, pitäisi vain tottua siihen, ettei olohuoneen oven takana ole nököttämässä aamuisin ketään ja odottamassa sisälle pääsyä.
Häkkihomman jälkeen oli aika kiinnittää huomio keskikesän herkuttelupaikkaa eli mansikkamaahan. Vesisateiden keskellä se oli jäänyt hieman huonolle tolalle ja näyttikin siltä, että voikukat olivat valloittamassa maata ja kukkivat siellä tyytyväisinä. Poutapäivän koittaessa suuntasimme sinne tuhoamaan ei-toivotun kukkaloiston.
Kukkia nyppiessa niiden juuriston mukana nousi kastematoja ja pohdimme typyn kanssa kumpi pää on peppu ja kumpi pää. Hänellä itsellään oli asiaan heti vastaus mutta minä en ollut siitä aivan varma. Joka tapauksessa mato pääsi takaisin maanmöyhennyspuuhiin kun typy kävi kiikuttamassa niitä minun kukkapenkkiin. Toivottavasti ne mylläävät siellä maata tyytyväisinä. Lopuksi typy vielä auttoi rikkaruohojen kasaamisessa ja kivien kantelussa. Pitää toivoa että tuollainen puuhailuinto jatkuu hieman isompanakin, niin hänestä saa oikein oivan apurin pihapuuhiin.
Viimeisimpänä meillä on työn alla terassin ehostus. Suunnittelemme sen lasitusta, että saisimme siitä kivan kesähuoneen ja vähän lisää neliöitä talovanhukseen. Sen parissa on sitten riittänyt puuhaa ja olen yrittänyt keksiä typylle tekemistä niin, että itse voisin puuhata vähän mieheni apuna.
Hiekkaleikki sorakasalla on mieluista tekemistä vähän aikaa ja hoidosta tuli uusi oivallus, kun eräs hoitajista vinkkasi, että kannattaisi hommata sellainen lasi, jonka pohjassa on suurennuslasi: sen avulla ötököitä voisi tarkastella rauhassa, kun sen saisi saisi vangittua lasin sisään. Kuulostaa kivalta, jos vain sellaisen vielä löytäisi jostain! Kaupassa silmiin osui tavallinen suurennuslasi ja se on ollut nyt pihamaalla kovassa käytössä. Pieni tutkija on hyvin puuhakkaana katsellut hämähäkkejä ja muurahaisia sen läpi. Itse kammoan hämähäkkejä enkä ole niin innoissani niiden tiirailusta.
Terassin lasitusprojektin sivuprojektina yritän myös suunnitella kukkapenkkejä uudestaan, sillä luonto on valloittanut ne pahemman kerran tässä pikkulapsiaikana. En ole pariin vuoteen ehtinyt kitkeä niitä niin perusteellisesti kuin aiemmin ja siltä ne nyt näyttävätkin, kun heinikko on villiintynyt kukkien joukkoon. Haaveilen hieman helppohoitoisemmista penkeistä ja suunnitelma on räjäyttää nyt penkit auki ja säilyttää vain suurimmat ja peittävimmät kasvit, joiden ympärille levittelen paksun kerroksen kariketta estämään ei-toivottujen heinien reuhahdusta. Typy on tietysti auttanut karikkeen laitossa ja heitellyt pieniä kiviä kivikkopenkkiin.
Eräs mieluisa puuha oli kesän ensimmäisen raparperikiisselin keittäminen ja typy saksi hienosti raparperinlehtiä apuna. Siirreltyjä kasveja on myös pitänyt kastella ja typy on puuhakkaana ollut vesiletkun kanssa. Meillä olikin mieheni kanssa hieman jännittävää, että kuinka märiksi muuttuisimme.
Kesä on vasta alussa mutta monenlaista puuhaa on siis jo meneillään. On kyllä hauska puuhailla yhdessä, kun typy on jo niin iso, että pystyy touhuamaan pihahommia meidän kanssa. Minusta on ollut ihana huomata, kuinka kivasti mieheni ottaa typyn mukaan puuhiinsa ja neiti niin onnellisena ojentelee isille ruuveja ja milloin mitäkin. Vaikka tekeminen monesti olisi nopeampaa yksinään, se on paljon hauskempaa yhdessä ja lapsi oppii olemaan aktiivinen ja saa itsevarmuutta siitä, kun pystyy samoihin asioihin kuin vanhemmat.
Aurinkoisia yhteisiä kesän puuhailuhetkiä kaikille!
– Sanna
