KORONAVETOOMUS: PIDETÄÄN ETÄISYYTTÄ – SE ON VÄHÄN PYYDETTY

Tämä teksti on pyörinyt päässäni jo pidemmän aikaa ja nyt sain sen kirjoitettua. Tarkoitus ei ole syyllistää ketään, vaan herättää miettimään omia mahdollisuuksia vaikuttaa tähän koronakriisiin ja sen laantumiseen.

Jo tammikuusta asti minun aamuni ovat alkaneet samalla tavalla: olen lukenut aamu-uutisista ensimmäisenä mitä kirjoitetaan Aasiassa havaitusta uudesta koronaviruksesta. Genetiikkaa yliopistossa pääaineena opiskelleena mieleeni on painunut silloinen professorin lausahdus epidemioita käsitelleellä luennolla: ebola-raukka on liian innokas tappamaan eikä se koskaan tule leviämään kovin laajalle; maailmanlaajuiseksi pandemiaksi leviävällä ja ihmishenkiä vievällä viruksella pitää olla enemmän malttia; se leviää herkästi kanssakäymisissä ja kuolema tulee hitaasti.  

Nyt ilmestyneellä koronaviruksella näytti olevan juuri näitä ominaisuuksia: tartunnan saanut henkilö tartuttaa useita muita, ehkä jo ennen varsinaisia sairastumisen oireita, ja taudinkuvan kehittyessä vaikeaksi kuolema tulee jopa vasta kaksi viikkoa oireiden alkamisesta. Tällainen tauti leviää eksponentiaalisesti ilman rajoituksia. Kuulostaa juuri siltä mitä scifi-kirjoissa voisi olla ennen maailmantalouden romahtamista ja uuden aikakauden alkua. Kuulostaa juuri siltä mitä jotkut ympäristöaktivistit ovat toivoneet ylikansoittuneen maapallon pelastamiseksi. Luonnonvalintaa – virusta – joka tehokkaasti poistaa heikoimmat ja vain vahvimmat jäävät kansoittamaan väljempää elintilaa.

Tämä ei kuitenkaan ole scifi-kirjallisuutta emmekä me ole luonnonvalinnan armoilla. Ainakaan vielä. Me voimme tehdä niin paljon tämän tilanteen muuttamiseksi. Me näemme joka päivä uutisissa, kuinka koronavirus vie ahdinkoon hyvinvointivaltioiden terveydenhuoltoa, tapausmäärät kasvavat maailmalla ja kotimaassa, ja terveydenhuollon kapasiteetti on pahimmissa tapauksissa viety äärimmilleen. Ruotsissa on herännyt jo huoli ruuan riittävyydestä maan matalan 50 % omavaraisuusasteen vuoksi.

Näistä jokapäiväisistä uutisista huolimatta, ihmiset uhmaavat ohjeistuksia. Torstaipäivän uutinen kauppakeskus Hertsin avajaisista oli käsittämätön. Kuka haluaa näinä aikoina ihmisjoukkoon tarjouksia metsästämään? Hallitus on tehnyt vaikeita mutta oikeita päätöksiä; koulut ja kirjastot on suljettu, kokoontumisia rajoitettu, työnteossa siirrytty mahdollisuuksien mukaan etätöihin, ja näitä suuria yhteiskunnallisia toimia on tehty meidän turvaksemme. Sen takia, ettemme me joutuisi samaan tilanteeseen mikä on käsillä niin monessa hyvinvointivaltiossa.

Silti ihmisillä on vaikeuksia noudattaa näitä yksinkertaisia ohjeita, jotka toisivat turvaa koko kansakunnalle ja ovat ainoita tehokkaita keinoja mitä voimme tehdä tällaisen uuden viruksen iskiessä:

VÄLTÄ SOSIAALISIA KANSSAKÄYMISIÄ. VÄLTÄ IHMISJOUKKOJA. PESE KÄDET HUOLELLISESTI SAIPPUALLA.

Se, ettei sinua henkilökohtaisesti pelota koronavirustartunta, ei vie pois sitä tosiasiaa, että paljon suurempaa osaa meistä se pelottaa ja joukossamme on monia riskiryhmiä, joille tartunta voi olla kohtalokas. Vanhemmalla väestöllä on suurempi riski, mutta heidän lisäksi mieti lasta, jolla on sydämen vajaatoiminta; äitiä, joka on toipumassa syöpähoidoista; isää, jolla on vaikea diabetes. Heille kaikille koronaviruksen leviäminen on valtava huoli ja sinä – terve ihminen – olet avainasemassa sen suhteen, kuinka valtavaksi epidemia pääsee Suomessa paisumaan.

Tämä tauti ei ole turvallinen sairastettava myöskään nuorille ja terveille, sillä kuka tietää omaako piileviä perussairauksia tai geneettistä alttiutta, jolloin on haavoittuvampi infektiolle? Maailmalla on jo nyt runsaasti esimerkkejä tehohoitoon joutuneista nuorista ihmisistä. Minulla itselläni oli nuorempana paniikkikohtauksia enkä haluaisi kokeilla nousevatko ne taas pintaan koronaoireisiin kuuluvan hengenahdistuksen myötä.

Taudin etenemistä hillitsemällä me annamme tutkijoille aikaa kehittää rokotteita ja löytää tehokkaita lääkkeitä, jotta tauti ei kehittyisi niin vakavaksi. Esimerkiksi jo nyt japanilainen influenssalääke vaikuttaa lupaavalta.

Me olemme tuntemattoman edessä eikä kukaan tiedä miltä tämä maailma näyttää sen jälkeen, kun tästä pandemiasta toivutaan. Suomalaisia yrittäjiä kohdanneet haasteet ovat ennennäkemättömät ja yrittäjämieheni on samassa veneessä muiden pienyrittäjien kanssa. Yksinelävien ihmisten yksinäisyys korostuu.

Haluan kuitenkin muistuttaa, että me suomalaiset olemme aiemminkin maailmansotien aikaan kohdanneet suuren tuntemattoman. Se, kuinka meidän iso- ja isoisovanhempamme tekivät mahdottomasta mahdollisen ja me saimme pitää itsenäisyytemme, on kappale maailmanhistoriaa, joka herättää suurta kunnioitusta: he tarttuivat aseisiin, he jättivät kotinsa ja perheensä ja lähtivät rintamalle, jossa heitä odotti kylmyys, nälkä ja kuolema.

He tekivät sen yhtenäisenä kansakuntana. Kun olette tylsistyneitä kotonanne, ajatelkaa isovanhempiemme tahtoa ja rohkeutta. Meidän tarvitsee tehdä niin paljon vähemmän:  ne työt mitkä ovat välttämättömiä arkemme ja yhteiskuntamme toimimiselle – kotona saamme sulkea rakkaimmat syliimme ja olla kiitollisia siitä, että meiltä vaadittava taistelu on toisenlainen.

Nyt pitää unohtaa turha itsekkyys ja materialismi, irrottautua oravanpyörästä ja ajatella tilannetta koko yhteisön kannalta. Jo nyt Suomen rajojen sisältä kantautuu huolestuttavia uutisia, kun koronavirus on vaatinut ensimmäisen kuolonuhrin ja tartunta on päässyt mahdollisesti leviämään lastensairaalan syöpäosastolle. Muutetaan käytöstämme, kun sillä vielä on vaikutusta.

Pysytään siis vapaa-ajalla kotona, pidetään rakkaat lähellä, soitellaan, chattaillaan, tavataan videopuhelun äärellä, tehdään kotona pyörineet rästityöt loppuun ja nautitaan siitä, että nyt voi kansanterveydellisistä syistä käpertyä sohvan nurkkaan. Oma rakas, kirja, elokuva, teekuppi tai vaikkapa suklaalevy ovat mainioita seuralaisia siihen.

Turvallista lauantai-iltaa kaikille!

– Satu

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: