MAALISKUUN PAKETOINTI JA HUHTIKUUN SUUNNITELMAT

Tämä maaliskuu on kyllä kelien puolesta ollut aivan ihastuttava: aurinko on paistanut ja pari kertaa satanut uusi pakkaslumi on tehnyt taaperoiden kanssa ulkoilusta oikein mukavaa! Vihdoinkin oikeaa talvea mutta… Koronaepidemia tuli ja sotki kaiken! Yhyy! Alkukuusta sentään selvisimme käymään meidän kotipaikan mökillä mutta muuten Sannan kevätsuunnitelmat menivät uusiksi, ja kauniit aurinkoiset kevätpäivät mökillä ulkoillen vaihtuivat kotipihassa pyörimiseen. Valokuvaussuunnitelmatkin jäivät taas aivan torsoiksi mutta tällä mennään…  

Auringonlasku järvellä.

Blogin tapahtumat:

Olemme edelleen saaneet pidettyä postausaikataulusta kiinni: tiistaina jotain kirjoittamiseen liittyvää, torstaina valokuvaukseen ja sunnuntaina sitten sekalaisesti kaikenlaista. Yhteensä postauksia kertyi 15 kappaletta. Olimme valtavan tyytyväisiä, kun selvisimme käymään meidän kotipaikan mökillä lasten kanssa, ja siinä samalla pääsimme mäenlaskuun ja kuvailemaan kuutamoa! Tämä oli alkukuusta hiihtolomalla ennen koronarajoituksia. Nyt loppukuun Sanna on nököttänyt Kempeleessä emmekä ole päässeet retkeilemään yhdessä. Satu bongasi onneksi yksi ilta revontulia, joten saimme tänne pari kuvaa niistäkin! Eihän niiden kuvailusta ole puhuttukaan kuin koko talvi, joten viime metreillä saatiin sekin tavoite täyttymään!

Revontulien leimunta.

Kirjoitusaiheisissa postauksissa mietittiin mikä kirjoittamisessa hävettää, esilukijoiden ohjeistusta ja arvostelupalvelun hyötyjä oman tekstin kehittämisessä. Satu kirjoitti myös koronavetoomuksen, joka edelleen on ajankohtainen ja sitä saa jakaa eteenpäin!

Valokuvausreissut:

Maaliskuussa suuntasimme mökkeilemään lapsuutemme maisemiin. Oli ihana ulkoilla järveä pitkin mökille ja suunnata siitä ensin mäenlaskuun ja illasta kuvailimme kuutamoa järvellä! Tuo koronakriisi sotki Sannan valokuvaussuunnitelmat Kainuussa, joten hän keskittyi retkeilemään Oulun suuntimilla lyhyitä päiväretkiä. Näistä tulee varmasti jokin yhteispostaus huhtikuussa. Satu on ulkoillut keväthangilla ja selvinnyt pilkkimäänkin, ja näitä tunnelmia on myös tiedossa.

Tähtitaivas järvellä.

Mitä kuului kirjoitusrintamalle?

Kirjoitushommat ovat Sannan osalta sujuneet ihan kivasti. Hän on tasaisen varmasti herännyt aamulla 4–5 maissa kirjoittelemaan. Alkukuusta työn alla oli ensimmäisen kirjan editointi ja loppukuusta hän keskittyi kirjoittamaan kuudetta kirjaa eteenpäin. Satulla iski päälle pienimuotoinen kirjoitusjumi ja pitää toivoa, että se helpottaisi, jos tavoite on saada ensimmäisen kirja tässä kevään aikana esilukijoille.

Kirjoittajagram vihkokuva.

Kirjoittajagram

Sanna: Maaliskuussa käytin kuudennen kirjan kirjoittamiseen 21 tuntia, jonka aikana kirja eteni 11590 sanan verran. Yhteensä kuudennessa kirjassa alkaa olla reilu 17000 sanaa. Editoin alkukuusta ensimmäistä kirjaa yhteensä 23 tunnin ajan, ja suunnittelin sen ja kuudennen kirjan juonikuvioita yhteensä 14 tunnin verran (aktiivisesti, kynä kädessä). Lukemisesta en kirjannut ajankulua, mutta sivuja kertyi yhteensä vain 489, mikä on huomattavasti vähemmän kuin helmikuussa (1535 sivua).

Kirjoittajagram vihkokuva.

Miten lukuhommat sujui?

Sanna: Vielä alkukuusta minulla oli hyvä lukurytmi ja lukea humputtelin Siiri Enorannan Tuhatkuolevan kirous -kirjan loppuun, se jäi kesken helmikuulta. Sitten aloitin Peter Pomerantsevin Mikään ei ole totta ja kaikki on mahdollista ja, vaikka se oli ihan mielenkiintoinen ja kiinnostavasti kirjoitettu, se meinasi tehdä minulle lukujumia ja taistelin sen kanssa kaikkiaan kolme viikkoa.

Maaliskuun luetut:

Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous

Minä aioin kirjoittaa tästä muistiinpanoja mutta arvatkaa muistinko… Tässä mitä muistan alkukuun lukurupeamasta. Kirja vaikutti ensi näkemältä aika raskaalta, sillä teksti oli tiivistä ja sivujakin kaikkiaan 443 – arvasin heti, että tämän parissa tulee menemään tovi. Teksti oli kirjoitettu minä-muodossa teinityttö Paun näkökulmasta. Dialogia oli aika harvoin ja teksti oli enemmän kertovaa. Se soljui kuitenkin eteenpäin kivasti ja viihdyin yksityiskohtaisen ja mielenkiintoisen tarinan parissa. Taikamaailma oli uskottava ja hyvin mietitty, vaikka joihinkin kohtiin voisi halutessaan suhtautua kriittisesti, mutta kaiken kaikkiaan tarina eteni kivasti ja uskottavasti. Suosittelen tätä kyllä kaikille nuorille, jotka pitävät fantasiaseikkailuista ja miksei vähän vanhemmillekin!

Arvio: ★★★½

Siiri Enoranta Tuhatkuolevan kirous.

Peter Pomerantsev: Mikään ei ole totta ja kaikki on mahdollista

Tämä oli hyvin surrealistinen lukukokemus kaikin puolin. Ensinäkin, minulla meni sen lukemiseen melkein kolme viikko, vaikka aloitin sen sivulta 80, johon olin jäänyt tammikuussa, jolloin kuvittelin että luen tämän nopeasti… Hidas lukutahti ei johtunut siitä, että kirja olisi ollut huono! Vaan siitä, että oma keskittymiskyky on välillä niin olematon kirjoitushommien ja lapsiarjen keskellä. Tuo oli juuri sellainen kirja, jota lukiessa olisi pitänyt olla skarppina, sillä nimiä ja paikkoja vilisi sivuilla ja myös ajassa hypittiin edes takaisin. Minun oli välillä hyvin vaikea pysyä kärryllä siinä, missä mennään ja kenestä puhutaan. Jouduin monta kertaa selailemaan jo lukemiani sivuja, että pääsin taas kärrylle ja menin aivan sekaisin sivulaskuissani. Mutta jos sanon jotain tuosta kirjastakin, enkä vain valita, niin se oli tosiaan hyvä. Kirjoitustyyli oli aika naseva, hauska ja jotkin kielikuvat olivat hyviä. Siinä oli hauskasti kirjoitettu pätkä, jossa kuvattiin karusellissa pyöriviä ihmisiä, jotka syljetään pois sen kyydistä, ja he päätyvät hoitoa vaativaan tilaan… Tässä siis kuvattiin sitä mitä Venäjä tekee ihmisille, mutta en enää löytänyt sitä… Nuo pitäisi heti merkitä ylös! Minä en tiedä nykyvenäjän tilanteesta muuta kuin sen vähän mitä olen lehdistä lukenut, joten en osaa arvioida kuinka paljon tekstiä on väritetty. Siitä piirtyy kuva aika sekaisin olevasta yhteiskunnasta, jossa yksittäinen ihminen joutuu katsomaan valtaapitävien teatteria ja elämään jatkuvassa pelossa. Mikään ei ole sitä miltä näyttää ja jokainen ajattelee vain itseään. Se, jolla on eniten rahaa, kirjoittaa säännöt. Toki tällaisen samanlaisen näytelmän saisi varmaan kirjoitettua myös länsimaista. Paremmalla keskittymiskyvyllä tämä olisi varmasti ollut mielenkiintoinen lukukokemus, nyt se jäi hajanaiseksi. 

Arvio: ★★★

Peter Pomerantsev: Mikään ei ole totta ja kaikki on mahdollista

Satu: Kirjoitusjumin aikana lukeminen olisi hyödyllistä puuhaa ja voisi myös innostaa taas kirjoittamisen pariin mutta jotenkin en saa päivässäni ajankäyttöä optimoitua niin, että saisin luettua kesken olevaa Stephanie Garberin Caraval-kirjaa pidempiä pätkiä. Tälle kuukaudelle luettuja sivuja kertyi 147 ja kirja alkaa olla puolivälissä. Koronauutisia taas on tullut seurattua ja juttuja luettua varmasti ainakin yhden kirjan verran!

Mitä suunnitelmia on huhtikuulle?

Blogissa: Huhtikuussa jatketaan samalla postausaikataululla kuten tähän asti. Saa nähdä miten koronaepidemia täällä pohjoisessa käyttäytyy ja pääseekö Sanna mökkeilemään, sillä olisi kiva kuvailla kevättalven maisemia järvellä.

Talvimaisemaa järvellä.

Valokuvaus: Toivottavasti kauniit kevättalven kelit jatkuisivat vielä pitkälle huhtikuulle! Illat ovat huhtikuussa jo niin valoisia, että meidän taivastelutekstit vaihtuvat pilvien ja erilaisten ilmakehän ilmiöiden bongailuun. Saa nähdä mitä kaikkea sitä saa kameranlinssiin tarttumaan. Ursan halohuhtikuun hengessä yritämme ainakin bongailla keväthaloja!

Kirjoitus: Sanna kirjoittaa edelleen kuudetta kirjaa eteenpäin. Satu yrittää päästä kirjoitusjumistaan yli ja editoida ensimmäisen kirjan mahdollisimman hyvälle mallille.

Kirjoittajagram vihkokuva.

Lukutavoite: Yritämme molemmat taas lukea ainakin yhden kirjan. Satu lupaa, että nyt hän saa sen tehtyä! Kirjastolainakin umpeutuu toukokuun alussa, joten jospa se motivoisi…

Aurinkoista ja linnunlaulun värittämää kevättä kaikille!

– Satu ja Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: