MÖKKEILY PIKKUTAAPERON KANSSA

Nyt kun pakkaskelit ovat saapuneet, voi hyvällä mielellä jäädä kotosalle eikä tarvitse hohoilla, että pitäisi lähteä mökille tekemään sitä ja tätä. Näin jälkiviisaana ymmärrän hyvin, miksi ihmiset jättävät hankkimatta mökkiä ja miksi siitä vitsaillaan, että se on kuin pakkotyölaitos. Meillä on ollut mökki nyt yli kolme vuotta, eikä kertaakaan ole ollut sellainen olo, että tekeminen loppuisi kesken. Onneksi mökillä puuhailu on kuitenkin pääsääntöisesti mukavaa, ja pääsee nauttimaan kotiseudun rauhasta ja kauniista maisemista. 

Mökkeilyä taaperon kanssa.

Viime vuonna perheemme sai yhden pääluvun lisää ja mökkeilyyn tuli aivan uusia ulottuvuuksia: kuinka siellä selvitään lapsen kanssa? Minua mietitytti eniten pesuoperaatiot ilman juoksevaa vettä, sillä neiti paljastui aika omatoimiseksi syömäriksi, ja näytti syönnin jälkeen lähinnä siltä kuin hänet olisi uitettu siinä soseessa… No, mökille hurautettiin ensimmäisen kerran toukokuussa, kun typy oli reilu puolivuotias. Hän ei vielä ryöminyt, joten mökkeily oli lähinnä sitä, että puuhailtiin lapsi kainalossa, kärryteltiin ja leikittiin lattialla viltillä tai katseltiin ikkunasta koirien haukkumisia. 

Makrokuva kukasta kivellä.

Kotona syömme itsetehtyä ruokaa mutta mökille pakkasin suosiolla kaupan soseita – ne maistuivat onneksi hyvin ja pesuoperaatiohuoli osoittautui turhaksi, sillä ruualla kuorrutetun lapsen sai oikein näppärästi puhtaaksi saunassa: hän tykkäsi istua vadissa ja sitten vain valuteltiin lämmintä vettä päälle. Suurin ongelma peseytymisessä olikin alkukesän äkäinen sääskilauma, joka oikein kyttäsi oven takana ja hyökkäsi säälimättä kimppuun meidän mennessä pesulle. Alankin vahvasti kallistua sille kannalle, että mökkeily alkukesästä on yhtä hölmöläisen hommaa! Joka paikka vain kuhisee sääskiä ja mäkäräisiä… Onneksi ne häviävät heinäkuuhun mennessä ja mökkeily on sitten huomattavasti mukavampaa, kun tasainen ininä ei kuulu koko ajan korvan juuressa! 

Tyyni järvi kauniin kesäisenä päivänä.

Kesän helteillä mökillä oli ihanan raikasta, sillä järvi hohkasi mukavasti viileyttä hiostaviin päiviin ja koiriakin oli helppo käyttää järvessä viilentymässä. Tähän väliin täytyy muuten sanoa, että Suomen kesä voi olla arvaamaton! Tulimme mökille älyttömän helleputken keskellä ja pakkasin tietysti mukaan kaikki söpöimmät hellemekot. Eipä ehditty montaa päivää helteistä nauttia, kun tuuli kääntyi pohjoiselle ja kassin pohjalle pakatut pari bodya ja huppari tulivat kovaan käyttöön! Eli vaikka olisi kuinka lämmintä, niin mökille kannattaa pakata kunnolla varavaatteita!

Koira katsoo järvelle.

Kesän aikana typy kasvoi melkoisen touhukkaaksi taaperoksi ja loppukesästä mökkeilyyn kuului paljon ulkona olemista: konttailtiin terassilla ja rakenneltiin puupalikoilla viltillä. Elokuussa illat pimenivät ja saimme nauttia kauniin punertavista auringonlaskuista ja bongailla ensimmäisiä iltatähtiä. Sääskiparvet olivat muisto vain ja ilmassa tuntui jo vieno syksyn tuoksu. Syyskuussa viikot olivat vielä lämpimiä, ja mökille oli helppo mennä ilman isompaa takanlämmitysoperaatiota. Päivät olivat myös kummallisen aurinkoisia ja vähäsateisia. Nyt kun miettii, niin tänä syksynä pääsi vähällä rapakelin kanssa, mikä on tietysti aivan huippua! Kuka kaipaisi kuraisia koiria tai taaperoita! 

Kaunis iltarusko mökillä.

Viimeisen kerran mökkeilimme lokakuussa reilun viikon. Silloin neitiä ei enää viitsinyt kiikuttaa saunaan pesulle, sillä päivät olivat niin viileitä. Onneksi syöminen oli kuitenkin siistiytynyt siitä kesän touhusta eikä uppopesua tarvittukaan! Melkein vuosikas taapero oli jo hyvin touhukas mökkeilijä; kärryttelimme monta kertaa päivässä ja keräsimme risuja ja lehtiä talteen valokuvailua varten. Niitä oli myös kiva pyöritellä kädessä äidin sihtaillessa kuvia kameran kanssa. Mökkileikeistä puupalikoilla rakentelu oli aina kivaa touhua, ja muutamat kirjat varmoja kestosuosikkeja, joiden parissa typy viihtyi joka kerta.

Usvainen auringon nousu.

Nyt, kun mietin kevään pohdintojani ja epäilyjä mökkeilystä pikkuneitin kanssa, voin sanoa, että käytännössä kaikki meni varsin hyvin. Ruokasoseet lämmitin aluksi vesihauteessa, kunnes tajusimme että hei, meidän aurinkosähköjärjestelmämme kestää myös mikron! Sellainen hommattiin saman tien ja ruuanlämmitys helpottui huomattavasti.

Syksyinen järvinäkymä.

Näin lopuksi voisin listata, mitkä meidän taaperomökkeilyssämme ovat olleet oleellisia juttuja:

  • Kosteuden pitävä lakana: ei kastu koko sänky, jos vaippa vuotaa yöllä
  • Vauvan kosteuspyyhkeet: ei vain typyn vaan myös keittiön siivoamiseen ruokailun jälkeen
  • Sinkkivoide: ihon punoitukseen
  • Kaupan sosepussukat: helppo ottaa mukaan ja voi syödä ilman lusikkaa (ja joskus ilman sotkua)
  • Varavaatteita: jos otat vain muutaman bodyn, ne varmasti sotkeutuvat, joten sama pakata useampia!
  • Villaviltti: tämä on hyvä kärryttelyyn, jos sattuukin olemaan viileämpi keli

Ensi vuonna mökkeily onkin taas erilaista, kun typy oppii juoksentelemaan ja saa nähdä miten sitten jaksetaan leikkiä puupalikoiden kanssa. Onko sinulla kokemuksia tai neuvoja, miten pikkulapsen kanssa viihdytään mökillä? Kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan!

– Sanna

Jaa tämä postaus:

2 kommenttia artikkeliin ”MÖKKEILY PIKKUTAAPERON KANSSA”

  1. Pieni vinkki: Varavaatteeksi voi ottaa ”huonompia” vaatteita ja ne voi jättää mökkeilemään siksi aikaa kun olette poissa (jos eivät vaadi pesua). Niinpä mukana kuljetettava vaatemäärä saattaa vähetä 😊

    Vastaa
    • Joo, tuo on hyvä idea! Minulla onkin itsellä siellä varavaatteita, mutta en ole tajunnut jättää niitä tuolle pikkuihmiselle, vaan raahannut aina kaiken mukana. 😅

      Vastaa

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: