NYT KANNATTAA NAUTTIA ULKOILUSTA METSÄSSÄ!

Olen tässä kuluneen viikon aikana miettinyt monta kertaa sitä, kuinka mukava nyt onkaan ulkoilla metsässä! Ei ole vielä korvan juuressa inisevää hyttysparvea eikä mäkäräisiä, jotka syövät korvantaukset, ei liioin punkkipelkoa ja vaatteiden pakonomaista tarkastamista ulkoilun päätteeksi. Nyt saa vain nauttia raikkaasta ilmasta ja lintujen laulusta – kertakaikkisen ihanaa!

Ulkoilua metsässä keväällä.

Typy on aivan ihastunut meidän takapihan metsään ja aamu-ulkoilulla hän haluaa mennä sinne kuuntelemaan lintujen laulua. Taapero ei vielä osaa kulkea varvikossa niin, ettei muksahtelisi vähän väliä nurin, joten minä kannan häntä sylissä ja hän osoittaa minne haluaa mennä. Jostain ihme syystä hän haluaisi joka aamu päästä leveän ojan yli, jonka ylitimme tässä seikkailussa. Se on kuitenkin nyt sulanut ja onneksi hän pienen selityksen jälkeen uskoo, ettei äiti pääse hyppäämään sen yli.

Ulkoilua metsässä keväällä.

Tämä huhtikuun keli on ollut ihastuttavan monipuolinen. Välillä aamut alkavat pilvisissä merkeissä, välillä taas aurinko on paistanut kirkkaana ja eräs aamu se kimmelteli yön aikana sataneessa lumessa. Yksi ilta taas oli niin synkkä ja harmaa kuin vain olla voi, ja lunta satoi tuiskuna. Pyrytyksen jälkeen aamu valkeni aurinkoisena ja navakka tuuli nakkeli lunta puista niin, että typy hihkui innosta, kun metsässä pölisi hohtava kristallisade.

Metsässä ulkoillessa on löytynyt monenlaista ihmeteltävää ja olemme: katsoneet, kuinka suuret kuusten oksissa roikkuvat naavatupot heiluvat tuulessa, läpsytelleet kepillä vettä sulaneesta ojasta, bongailleet eläinten jälkiä ja polkuja, katselleet jänisten kaluamia haavanalkuja, ihmetelleet kuinka täydellisen pyöreitä jotkin haavanrungot ovat. Ja tietysti typy on istunut mättäällä ja ihmetellyt, kun äiti näpsii kuvia milloin mistäkin.

Ulkoilua metsässä keväällä.

Nuorempana näin loppukeväästä heräsi halu päästä vaeltamaan. Olemmekin mieheni kanssa käyneet pidemmillä ja lyhemmillä vaelluksilla, ja esimerkiksi Kuusamon Karhunkierros ja Kevon erämaa ovat tulleet tutuksi, mutta nyt pikkulapsiaikaan sellaisista reissuista ei tarvitse haaveilla.

Ulkoilua metsässä keväällä.

Huomaan kuitenkin, miten nykyisin osaa ihan eri tavalla nauttia lähiympäristöstä löytyvistä luontoelämyksistä eikä todellakaan tarvitse lähteä kauas, että voi kokea virkistyneensä. Lisäksi ison jauhosäkin painoisen taaperon kantaminen vastaa hyvin rinkan kantamista ja tunnin ulkoilun jälkeen voi hyvällä mielellä suunnata kahvinkeittimelle keittämään hyvin ansaitut retkikahvit!

Ulkoilua metsässä keväällä.

Toivottavasti kaikki muutkin ovat saaneet nauttia ulkoilusta ja päässeet lähimetsiin tuulettumaan.

Kivaa kevään jatkoa!

– Sanna

Ps. Huhtikuun vaihtelevasta säästä puheenollen, tätä postausta kirjoittaessa iski hillitön raekuuro, ja siitä piti tietysti käydä näpsimässä pari kuvaa. Se kesti ehkä noin 10 minuuttia ja sen jälkeen taas paistoi aurinko.

Keväinen raekuuro yllätti.
Keväinen raekuuro yllätti.
Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: