OLEN ONNELLINEN: KASVATIN PIKKURETKEILIJÄN

Meidän perheessä arki on muuttunut nyt kesän aikana melkoisesti. Ensin minä menin töihin kesäkuun alusta ja typy oli kotona isänsä kanssa. Nyt elokuun alusta olemme sitten molemmat palanneet töihin, ja typyllä alkoi päiväkotiarki.

Pikkuretkeilijä istuu kannon nokassa.

Täytyy myöntää, että kyllähän se kirveltää jättää kotiäitiajat taakse ja viedä lapsensa muiden hoidettavaksi, mutta tätäpä se äitiys tulee olemaan. Toinen kasvaa ja tarvitsee sinua koko ajan vähemmän. Kaverit muuttuvat tärkeämmäksi ja kohta hän lähteekin sitten jo opiskelemaan. No, onneksi siihen on vielä aikaa, joten pitää nauttia nyt tästä, kun äiti on vielä se tärkein asia. Ja isi myös, typy on melkoinen isin tyttö.

Käsi kädessä.

Mutta palatakseni tuohon postauksen otsikon aiheeseen: typy aloitti tällä viikolla luontopäiväkodissa. Olemme iloisia, että saimme hänet hoitopaikkaan, jossa retkeillään viikoittain ja muutenkin tuodaan luontoaiheisia juttuja lasten arkeen mm. askartelun kautta. Olin myös hyvilläni siitä, että päiväkoti ottaa perheiltä vastaan käytettyjä leluja ja lapsille opetetaan, että myös käytetyillä leluilla voi leikkiä yhtä hyvin kuin uusilla. Näin lapset oppivat tavaroiden kierrättämistä ja samalla myös luonnon kunnioittamista. Tämä on hienoa, sillä nämä asiat ovat myös itselleni tärkeitä.

Pikkuretkeilijä mustikassa.
Pikkuretkeilijä metsässä.

Olin iloinen, kun ensimmäisen hoitopäivän aikana sain töissä kuvan lapsesta, joka seisoo metsässä keppi kädessä ja näyttää niin onnelliselta. Päivän päätteeksi kuulin, että hän oli ollut heti metsässä kuin kotonaan ja alkanut puuhaamaan keppien ja risujen kanssa. Usein lapset kuulemma pelkäävät aluksi metsässä eivätkä oikein tiedä mitä siellä pitäisi tehdä. Typy oli ollut heti mustikkapuskassa isompien lasten kanssa ja myös raakileet olivat kelvanneet.

Pikkuretkeilijä ja horsma.

Kotona olemme puuhanneet paljon pihamaalla ja hän on saanut juoksennella ympäriinsä kivien, pallon ja kastelukannujen kanssa. Kerroin myös tässä postauksessa, kuinka hoksasimme Oulujärven reissulla, että typy tykkäsi kävelyttää koiraa. Siitä saa turvallista niin, että hänellä on oma hihna, joka on kiinni taluttajan hihnassa, ei siinä hötkyilevässä koirassa. Olemme sen jälkeen käyttäneet koiria lyhyillä lenkeillä. Se on ollut hauskaa ja herättänyt hilpeyttä myös vastaantulijoissa. Eräs lenkkeilijä kommentoikin, että tuohan on kätevää, kun saa sekä koiran että lapsen lenkitettyä. Olen täysin samaa mieltä! Typy tykkää kävellä ja hänellä on usein joku kivi tai keppi kourassa ja niitä on sitten kiva nakella pusikkoon. Niinpä nyt hoidossa, hän osaa hienosti tepsutella isompien mukana metsäretkille.

Pikkuretkeilijä keräilee kiviä.
Pikkuretkeilijä kivien ja keppien kanssa.

Tiedän, että tämä ei välttämättä olisi monelle kovinkaan suuri ilon aihe, mutta minusta on ihana, että olen onnistunut opettamaan lapselleni, miten paljon kaikkea jännittävää luonnossa onkaan ja miten paljon siellä voi puuhata kaikkea. Ei tarvitse ostaa hienoja leluja, jotka voidaan pahimmillaan tehdä saastuttavissa tehtaissa kiinassa tms., ja ne voivat myös sisältää haitallisia kemikaaleja, vaan voi tyytyväisenä kaivaa kepillä maata ja heitellä kiviä ojiin ja järviin. Hän bongaa jokaisen ohi lentävän linnun ja on aivan tohkeissaan pihapuiden laulelijoista.

Pikkuretkeilijä rannassa heittelemässä kiviä.

Toivon, että saan kasvatettua hänestä sellaisen, joka löytää onnen pienistä yksinkertaisista asioista, eikä tarvitse sitä uusinta uutta härveliä, joka jollain kaverilla on. Lisäksi olen niin iloinen siitä, etten usko olevani tämän asian kanssa yksin, vaan nykyisin maapallon saastumisesta, muovin ja vaateteollisuuden ongelmista puhutaan niin paljon, joten moni muukin vanhempi on samaa mieltä kanssani. On mukava lukea, kuinka retkeily ja kotimaan matkailu ovat saaneet arvonnoston ja toivottavasti vihreiden arvojen ja luontoa kunnioittavan asenteen kasvu saavat jatkua.

Pikkuretkeilijän kanssa uusia retkiä.

Olen siis onnellinen, että ainakin tähän mennessä olen onnistunut innostamaan lapseni luonnosta ja hän on topakka pieni retkeilijä päiväkodissa. Toivon, että onnistun pitämään mielenkiinnon yllä jatkossakin ja tulemme retkeilemään ja ihmettelemään luonnon kauneutta yhdessä vielä paljon!

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: