VIERAILU LINNUNRADAN TILALLA KEMPELEESSÄ

Meille selvisi tässä joku aika sitten, että Kempeleessä on alpakoita. Ihanaa! Minä pidän alpakoista valtavasti! Olen vuosikausia haaveillut siitä, että jos me joskus ikinä pääsemme paluumuuttamaan takaisin Kainuuseen, meillä on sitten muutamia alpakoita, vuohia, kanoja ja ehkä muitakin eläimiä. Kuten hevosia… Aika näyttää kuinka tämän haaveen käy, mutta päätimme tänä viikonloppuna käydä katsastamassa Kempeleen alpakat Linnunradan tilalla.

Linnunradan tilan alpakoita.

Typyn naama loisti kuin naantalin aurinko, kun kerroin aamulla, että tänään lähdemme katsomaan alpakoita. Lounaan jälkeen oli hyvä starttailla matkaan. Linnunradan tilalle oli meiltä reilu 10 km ja matka-aika meni joutuisasti, kun mietimme typyn kanssa, minkä värisiä alpakoita siellä mahtaa olla.

Pieni parkkialue löytyi helposti ja sen vieressä komeili Linnunradan tilan uusi hieno kahvila. Korona-ajan ihanuuteen kuuluu tietysti ihmismäärän rajoitukset, mutta onneksi paikalla ei ollut kuin kaksi muuta henkilöä, joten mahduimme sinne päiväkahville ja munkille.

Linnunradan tila Kempeleessä.
Munkkikahvilla Linnunradan tilalla Kempeleessä.

Kahvila oli valoisa ja viihtyisä. Siellä oli takka, jossa kyti pehmeää tunnelmaa tuova hiillos ja yhdessä nurkkauksessa oli myytävänä tilalla valmistettuja hamppu- ja alpakanvillatuotteita. Hampusta oli tehty elintarvikkeita sekä kosmetiikkaa, alpakanvillasta taas kauniita pipoja, käsineitä ja muita neuleita.

Linnunradan tilan myymälä.

Kun munkkikahvit ja -mehut oli juotu, lähdimme katsomaan alpakoita. Ne olivat piharakennuksen takana omassa aitauksessaan. Typy olisi tietysti halunnut mennä silittämään niitä, mutta odottelimme aidan takana, että ne tulivat meidän luo. Tilan pitäjä Sanna antoi meille pieniä porkkananpalasia, joita typy sai syöttää alpakoille. Se oli hänen mielestä valtavan hauskaa. Porkkanan lisäksi typy syötti niille heinää ja eräs alpakka pohdiskeli, olisiko typyn hupun karva ollut syötävää ja hapuili sitä huulillaan.

Linnunradan tilan alpakoita.
Linnunradan tilan alpakoita.
Linnunradan tilan alpakoita.

Katselimme alpakoiden puuhia ja juttelimme samalla niistä Sannan kanssa. Hän kertoi, että ne pärjäävät talven pakkasjaksotkin ilman lämmitystä. Alpakanvilla on siis hyvin lämmintä ja eläimet säänkestäviä. Niillä on katettu pihatto ja kovilla pakkasilla ne saavat lämmintä vettä juotavaksi.

Linnunradan tilan alpakoita.

Muistelimme mieheni kanssa erästä Itävallan reissua, kun kävimme siellä alpakkatilalla. Siellä meitä nauratti alpakoiden käyttäytyminen suuressa aitauksessa. Aitauksen poikki kulki vain kaksi polkua ja, jos yksi alpakka tukki polun, muut odottivat kärsivällisesti sen takana, sillä ne eivät missään nimessä halunneet mennä umpihankeen. Sanna nauroi, että täällä on ihan sama homma. Alpakat taitavat olla mukavuudenhaluisia eivätkä rasita itseään suotta. Niillä ei myöskään vaikuta olevan kiire minnekään.

Linnunradan tilan alpakoita.

Tilan alpakoiden kanssa voisi käydä metsäretkillä taluttamassa niitä, ja pihassa on myös alpakoiden agilityrata. Ensi kesäksi on luvassa kolme uutta pikkualpakkaa ja luulen, että käymme katsomassa niitä jossain vaiheessa. Ehkäpä voisimme ottaa Satun ja tirpan mukaan, jos he tulevat jossain vaiheessa kyläilemään.

Suosittelen kyllä lämpimästi vierailua Linnunradan tilalla. Kahvila oli ihastuttavan tunnelmallinen ja sinne pääsee myös Kempeleen Köykkyristä hiihtolatuja pitkin. Alpakat puolestaan olivat suloisia ja uteliaita. Ne tulivat kiinnostuneina moikkailemaan meitä, eivätkä hätkähtäneet edes typyn isoäänistä ihastelua.

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: