YHDEN YÖN VISIITTI KOLILLA

Meillä oli viikonloppuna tiedossa kyläilyreissu Joensuuhun ja pelkän päiväreissun sijaan päätimme lähteä matkaan aiemmin ja viettää yhden yön Kolilla, joka olisi näppärästi matkan varrella. Suunnitelmassa oli aluksi hotellin mentävä aukko, sillä kaikki hotellihuoneet näyttivät olevan varattuina eikä mieluista mökkimajoitustakaan oikein löytynyt. Kerrankin tuuri oli meidän puolella ja Booking-varausjärjestelmä ilmoitti, että yksi hotellihuone on vapautunut ja me varasimme sen saman tien. Koli – here we come!

Kolin Sokos-hotelli sijaitsee aivan vaaran päällä Kolin kansallispuistossa. Emme ole käyneet siellä aiemmin ja minulle oli yllätys, miten hotellin parkkialue sijaitsi alempana ja sieltä piti mennä vaijerihissillä ylös hotellille. Onneksi sentään auton sai ajaa hotellin pihalle sisäänkirjautumisen ajaksi ja saimme tavarat vietyä huoneeseen ja vasta sitten veimme auton parkkiin.

Hotellilta Pieliselle avautuva maisema oli sykähdyttävän kaunis! Minä rakastan järvimaisemaa ja olisin voinut katsoa hotellin terassilta siintävää näkymää koko päivän, vaikka keli oli pilvisen sateinen ja valkoiset kuurot piiskasivat ajoittain järvellä pistäviä saaria piiloon. Valitettavasti vain lapsilla ei ole samanlaista kiinnostusta ympäristön ihailuun, joten jälkikasvun ehdoilla mentiin.

Sen jälkeen, kun olimme asettuneet huoneeseen, suuntasimme hotellin ravintolaan syömään. Menu oli monipuolinen ja ruuat maistuvia. Päivällisen jälkeen suuntasimme luontokeskus Ukkoon, joka sijaitsi samalla pihalla hotellin kanssa ja nautimme ensi töiksemme jäätelökahvit pihaterassilla. Jäätelökyllästettyjen lasten kanssa olikin hyvä käydä hetki kiertelemässä luontokeskuksessa, jossa oli ilokseni Vuoden luontokuvat 2020 -näyttely. Olipa mukava kierrellä ja katsoa millaisia upeita maisemia ja hetkiä kuviin oli vangittu sekä haaveilla siitä, että joskus itsekin onnistuisi ikuistamaan yhtä ikimuistoisia hetkiä.

Pahin sade oli onneksi tauonnut ja me pääsimme vielä tutustumaan hotellin lähimaastoon. Aivan hotellin etumaastossa järveä kohti oli vaalea kivi, jossa varmasti suuri osa hotellivieraista on käynyt ottamassa valokuvia. Tietysti mekin suuntasimme sinne kameran kanssa!

Sitten kipusimme portaita ylöspäin ja suuntasimme Ukko-Kolille, jonne oli hotellilta vain joitakin satoja metrejä. Minua kiinnosti nähdä sieltä avautuvat maisemat omin silmin, sillä olen nähnyt Instagramissa lukusia upeita kuvia Ukko-Kolin huipulta. Matkalta avautui monia hienoja kohtia, joissa oli paljasta kalliota, jyrkkää pudotusta ja hienoa maisemaa Pielisen järvenselälle. Itse Ukko-Koli on vaarajonon korkein paikka ja sinne huipulle pääsi portaita pitkin. Sieltä katsellessa oli helppo tajuta, miksi Kolin näkymät on valittu yhdeksi Suomen kansallismaisemista.

Vaaran päällä olisi jatkunut hyvä kävelyreitti kohti Akka- ja Paha-Kolia mutta keli oli niin epävakainen ja lapset jo väsyneitä, että suuntasimme takaisin hotellille. Ajattelimme että voisimme ulkoilla enemmän seuraavana päivänä. Epävakainen sadekeli kuitenkin jatkui koko viikonlopun eikä se oikein kutsunut reippailemaan emmekä päässeet käymään edes maisemahississä. Päätimmekin lähteä ajoissa jatkamaan matkaa, vaikka tuntui että Koli-visiitti jäi vähän vajaaksi.

Minä ihastuin Kolin maisemiin ja haaveilen jo siitä, miten hienoa olisi päästä kuvaamaan syksyn ruskaa hehkumassa vaarajonoilla. En tiedä ehdimmekö käymään siellä ruska-aikaan mutta kylpyläviikonloppu marraskuun harmaudessa voisi myös olla aika hauska väripilkku loskakelin keskellä. Saakin nähdä mikä on ajankohta mutta varmasti käymme Kolilla uudemman kerran lasten kanssa!

-Satu

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: