EPÄONNINEN RETKIPÄIVÄ JOHTI HIUKKAAN

Kivaa pääsiäistä kaikille!

Nyt pääsiäisenä on ihanasti monta päivää aikaa olla kotona perheen kesken, eikä koronakeväässä tarvitse edes miettiä kyläilyä. Päätimmekin tehdä retkieväät ja lähteä käymään retkeilemässä jossakin uudessa paikassa. Aurinko paistoi ja keli oli mitä mainioin, joten pakkasin toiveikkaana kameran mukaan – jospa nyt saisin otettu kauniita kevättalven kuvia!

Joskus asiat vain lähtevät menemään pieleen ja tänään meillä oli sellainen päivä… Ensimmäinen vastoinkäyminen hoksattiin matkalla, kun mieheni muisti, että Sotkamon kunta sulki kaikki nuotio- ja laavupaikat koronauhan takia. Emme siis pääsisi paistamaan reppuun pakattuja makkaroita, mutta onneksi tein mukaan myös voileipiä. Seuraava epäonninen sattumus oli, kun retkipaikkaan vievä tie olikin auraamaton!

Eipä siinä, katsoimme kartasta toisen potentiaalisen retkeily- ja kuvauspaikan, sellaisen mikä näytti olevan isomman tien varrella, ja suuntasimme sinne. Perillä vain huomasimme, ettei karttaan voi ihan luottaa, sillä kartassa isolta näyttänyt tie oli sekin ummessa! Sen lisäksi vielä polttoaineen merkkivalo oli syttynyt matkan varrella, ja nyt jouduimme palaamaan mutkan kautta, joten suuntasimme Sotkamoa kohti hieman jännittyneinä siitä, miten polttoaineen kanssa käy.

Tirppaa ei huolettanut vaan hän nukkui tyytyväisenä, ja mekin saimme huokaista helpotuksesta, kun pääsimme tankille. Retkipäivä oli vain tähän mennessä ollut kertakaikkisen katastrofaalinen ja nälkä alkoi vaivata siinä määrin että retkeilyinto oli olematon. Lopulta päätimme suunnata Hiukkaan ulkoilemaan ja syömään retkieväät. Ei aivan sitä mitä itse olin toivonut mutta tirppa oli aivan innoissaan kaikista leikkikentän leikeistä ja kiersi joka laitteen, joten joku meistä oli sentään tyytyväinen asioiden saamaan käänteeseen.

Retkieväät syötiin tuulessa, joka valtautui puhaltamaan järveltä turhankin navakasti mutta olo sentään koheni, kun mahaan sai jotain täytettä. Täysi vatsa toikin uutta intoa ja kävin kävelemässä Hiukan harjulla ja kuvasin kevään etenemistä. Hiekkakankaat olivat jo sulana mutta järvellä riitti jäätä, jossa ulkoilijat ja hiihtäjät pääsivät nauttimaan kevään kauneudesta.

Epäonnisesta retkeilyreissusta huolimatta päivästä tuli ihan kiva. Tosin ne käymättömät kuvauspaikat jäivät hieman kaihertamaan mieltä ja niissä pitää käydä sitten sulan kelin aikaan. Kotia kohti suunnatessa päivän onneton retkeilysaldo jo nauratti ja mietin, että seuraavan kerran retkikohdetta valittaisiin hieman paremmalla ajatuksella!

– Satu

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: